maanantai 5. tammikuuta 2009 klo 18.05 kirjoittajana Mari Koo
Kulutusjuhlan lukija jkn pisti mailia Soneran laajakaistaan liittyen: liittymänopeutta kasvatetaan, mutta samalla hinta nousee. Oma ensituntumani tästä jkn:n kertomasta tilanteesta on, että tässä muutetaan sopimusta hyvin epämääräisellä tavalla.
“ADSL-operaattorini TeliaSonera muisti minua kirjeellä, jossa ilmoitti että nykyinen 1M laajakaistaliittymäni muuttuu helmikuun alussa 2M-nopeusluokan liittymäksi. Asia “ei vaadi minulta toimenpiteitä”, paitsi että maksan jatkossa 9 euroa enemmän kuukausimaksua! Perussurffaajana olisin ollut täysin tyytyväinen yhden megan nopeuteen, en millään usko että saisin nopeuden lisäämisen ansiosta yli sadan euron vuotuiselle lisämaksulle tarpeeksi vastinetta.
Tämä “palvelujen selkeyttäminen” alkaa vähitellen mennä liian pitkälle. Kaikki lisäpalvelut on Soneran ADSL-liittymistä karsittu parin vuoden sisällä pois (ilmaiset tekstarit, sanakirja, Fonecta Finder jne). Jopa laskuista joutuu nykyään maksamaan euron kappaleelta, jos haluaa ne paperisena!
Koko hommassa on jo vahvasti huijauksen makua. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, että liittymä ylipäänsä vielä toimii, syrjäseuduiltahan Sonera haluaa sulkea kiinteät ADSL-yhteydet kokonaan.
Mieleen on noussut ajatus vaihtaa operaattoria… kun vain tietäisi mikä olisi hyvä ja edullinen! Vai onko sellaisia enää olemassakaan? Perus-ADSL taitaa olla ainoa vaihtoehto, kun kaapeli-tv:tä ei ole, ja langattomien mokkuloiden käytännön nopeus arveluttaa.
Ja miten operaattorin vaihto edes käytännössä onnistunee, joutuuko pahimmassa tapauksessa elämään viikkokausia netittömänä?”
Avainsanat: Palvelu ja palvelut, Sopimukset, Teknologia
3 kommenttia.
»
Matti Lintulahti suosittelee ylikuluttamiseen havahtumiseksi: “Iltakatselin uutisten asemasta Facebookin kaverin kautta saamani Annien Leonardin Story of Stuffe-videoesseen maailmantalouden nykytilasta ja muutoksen välttämättömyydestä kohti kestävää taloudellista kiertoa. 20 minuuttia journalistista kärjistystä, joka kannattaa katsoa - ja ajatella. Sattumalta luin myös tänään illalla uusimman Economist-lehden ja sen meren ekosysteemiä ja liiallista hyödyntämistä & tuhoamista & ratkaisukeinoja käsittelevän erikoisraportin, joka käsittelee Story of Stuffin tapaan samaa asiaa yhden maapallon osan, meren, kautta. Videoesseen ja journalistisen raportin viesti on selkeä: Tavaroiden ja sitä kautta luonnonvarojen ylikuluttaminen on tie, joka vie katastrofiin. Nyt tarvitaan muutosta, ja ennen kaikkea tahtoa, sillä suurin osa muutosten vaatimasta tiedosta, teknologiasta ja poliittisista välineistä on jo olemassa.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
maanantai 5. tammikuuta 2009 klo 12.04 kirjoittajana Mari Koo
Silmiini sattui jostain taskulaskimen mainos: kyseessä taisi olla Canonin tuote, jota markkinointiin ekologisena, koska sen valmistamiseen käytettiin vanhojen kopiokoneiden muoviosia tai vastaavaa.
Jäin miettimään, milloin itse olen käyttänyt viimeksi oikeaa taskulaskinta. Koska laskin löytyy sekä tietokoneesta että kännykästä ja laskusuorituksia voi tehdä myös taulukkolaskentaohjelmalla, ei taskulaskimelle tunnu olevan mitään tarvetta.
Laskin on siis yksi esimerkki niistä tuotteista, joissa teknologinen kehitys tekee fyysisestä tuotteesta tarpeettoman. Toinen arkinen lienee herätyskello, sillä moni käyttää kännykkäherätystä. Tai puhelinluettelo: numerot etsitään muuten kuin sivuja plaraamalla. Tietysti myös mekaaniset puhelinvastaajat jäivät jo viime vuosikymmenelle. Tallentavan digiboksin kanssa ei tarvitse nauhoja tai levyjä, joille pitäisi ohjelmat nauhoittaa. Cd-levyjen sijaan musiikin voi ostaa tiedostoina.
Erilaiset monitoimilaitteet yhdistävät toimintoja, mutta toisaalta edullinen teknologia saa hankkimaan myös erilisiä laitteita yhä enemmän. Esimerkiksi melkein jokaisella tuntuu nykyisin olevan digikamera, ja yhä useammalla kamera on myös puhelimessa.
Eli vaikka jotkut tuotteet poistuvat käytöstä, niin yhä uusia tulee tilalle. Tavaran määrä ei siis valitettavasti tätäkään kautta vähene: laskimen sijaan nyt voi ostaa vaikka sykemittarin.
Onko muilla lisää esimerkkejä fyysisistä tuotteista, jotka ovat korvaantuneet muilla keinoin?
Avainsanat: Kulutuskäyttäytyminen, Tavarat, Teknologia
7 kommenttia.
»
Kriisillä on sanottavaa korttimaailmaan: “Electron ollut kuvioissa jo pitkään, ja siinä on aina ollut selvää, että se vaatii maksupisteeltä yhteysvalmiudet varmennetta varten, eli ei tietenkään toimi pisteissä joissa ei ole yhteyksiä - esimerkiksi vanhanaikaisessa korttihöylässä :-)
Sen sijaan joidenkin pankkien suosiman Visa Debitin kanssa varsinkin vanhempi väki tuntuu olevan kuula hukassa, eivätkä pankit todellakaan tee asioita helpoksi. Eräskin vanhempi sukulaiseni oli joulun alla erittäin närkästyneen hämmentynyt, kun ei Visa Debitinsä käynyt hallissa maksuvälineenä - pankki kun oli syöttänyt ihmisparalle suut ja silmät täyteen “se on ihan kuin pankkikortti”-huuhaata. Kun ei se ole. Se on debit-kortti joka vaatii sähköisen varmenteen siinä missä Electronkin. [- - - ] Toisaalta jos pankki toisensa jälkeen poistaa käytöstä tavalliset pankkikortit ja ajaa ihmiset debit-kortteihin, ihanko tosiaan esimerkiksi laiva- ja lentoliikenne tai useat pikkukaupat tulevat perässä?
Luottokortithan toki käyvät edelleen, mutta pankkikorttien romuttaminen ajaa rahankäyttäjät todella “parempien” ja “huonompien” kastiin - kaikki kun eivät luottokorttia saa vaikkei olisikaan maksuhäiriöongelmia.” (Mari Koo)
1 kommentti.
perjantai 2. tammikuuta 2009 klo 12.14 kirjoittajana Mari Koo
Oman talouteni kannalta vuodesta 2008 jää mieleen erityisesti menojeni vähyys. Tulot eivät siis olleet kovin suuret, mutta eipä olleet menotkaan. Tämän ansiosta pystyin viettämään sopivasti joutilasta elämää, eli tekemään töitä osa-aikaismeiningillä (oman toiminimen alla). Minkäänlaista lainaa en tänäkään vuonna ottanut.
Yksittäisenä tuotteena esiin nousi palasaippua. Tämä johtui osittain ystävän innostuksesta aiheeseen, jonka vuoksi käsintehdyistä saippuoista keskusteltiin ahkerasti. Ei enää muovitörppönestesaippuoita minulle, vaan kivoja palasaippuoita ja -shampoita, kiitos!
Kyseessä oli ensimmäinen kokonainen vuosi, jonka vietin ostamatta lihaa. Saatoin siis syödä lihaa, jos sitä eteen tuotiin, mutta en ostanut lihatuotteita itse. Tämän vuoksi olen entistä paremmin tutustunut erilaisiin kasvisresepteihin ja mm. ekokauppojen valikoimiin myös elintarvikkeiden suhteen.
Paikallisia baareja, kahviloita ja ravintoloita olen tukenut sekä syömällä että juomalla kodin ulkopuolella yleensä useamman kerran viikossa lounaan, iltapäiväkahvien tai iltakaljojen merkeissä. Jonkin verran kävin erilaisissa kulttuuririennoissa eli mm. bändien keikoilla, mutta tätäkin voisi harrastaa alkaneena vuonna enemmän.
Kampaajalla olen käynyt parin kuukauden välein leikkauttamassa ja värjäämässä päätäni. Tänä vuonna voisin panostaa vielä lisää itseni hemmotteluun mm. kauneushoitoloissa.
En tehnyt yhtään pidempää ulkomaanmatkaa, vaan kävin ainoastaan Tallinnassa. Vuoden paras reissu oli kolmen päivän pyöräily täällä Uudellamaalla, eikä sekään vienyt kovin suuria summia rahaa. Polkupyörän huolto ja muut urheiluun liittyvät hankinnat verottivat kukkaroa jonkin verran.
Pystyin hillitsemään myös esimerkiksi haluni ostaa kenkiä. Tosin muutaman parin hankin kirpputorilta. Vaateshoppailua vähentää mielestäni sekin, että nykyisin kuljen varsin harvoin vaatekauppojen ohi ja läpi verrattuna parin vuoden takaiseen tilanteeseen. Hyvä niin, sillä vaatekaappi pursuilee jo muutenkin.
Vuoden yksittäisenä hankintana nousee esiin ukulele (n. 65 euroa). Se toi loppuvuoteen yllättävää säpinää ja paljon puhetta kavereiden kesken.
Tänä vuonna menoni tulevat kasvamaan merkittävästi kesän koittaessa, kun asumiskuluni nousevat. Myös taantuman vaikutukset voivat tietysti näkyä omassa työtilanteessa. Onneksi näihin on voinut varautua pistämällä rahaa sivuun sen kuuluisan “pahan päivän” varalle.
Avainsanat: Kulutus - nyt!, Kulutuskäyttäytyminen, Oma talous
3 kommenttia.
»
Vaiheinen ennustaa, että käteinen voi tulla takaisin: “Vuosi tuo tullessaan sen, että Suomessa siirrytään hiljalleen 2 vuoden aikana kotimaisista pankkikorteista kansainvälisiin debit-kortteihin ja kaupoissa saadaan siirtää uudet korteista aiheutuvat kulut ostajan maksettavaksi. Kortilla ostaminen saattaa siis kallistua, mutta toisaalta kaupat saattavat antaa myös korttien käyttäjille alennuksia. [- - -]
Kortit ovat toki kätevä ja luotettavakin maksutapa. Sen sijaa se, että kuluttajat eivät välittäisi esimerkiksi 0,15-2 euron ylimääräisistä kustannuksista per ostos, on kuluttajien aliarviointia. Ihmiset osaavat laskea.
Käteistä käytetään heti, jos sen käyttö antaa alennusta.
Toinen käteisen nousua ilmiöpörssissä tukeva asia on yleinen taloudellinen tilanne. Kun yksityistalouden ylivelkaantuvat, niin yksi ohjehan on se, että ongelmia aiheuttavat luottokortit leikataan pois aiheuttamasta lisää ongelmia. (Mari Koo)
5 kommenttia.
»
Maman mielestä alet tulevat väärään aikaan: “Oletteko tulleet ajatelleeksi, että alet on ihan väärään aikaan vuodesta? Pahimmat läskikaudet osuu just alkuvuoteen ja heinäkuuhun. Mä ainakin ostaisin paljon mieluummin vaatteita jos ne mahtuisivat päälle. Vaikka kesäsesonki on vähän helpompi - sitä kun ei ole edeltänyt pikkujoulukausi ja pimeä syksy - ei sekään erityisen edustavaa aikaa ole. On oikeastaan suoranainen ihme, että tammikuussa myydään yhtä ainutta vaatekappaletta. Tai sitten jengi ostaa sovittamatta. Kirkas, ylhäältä tuleva pukukoppivalo nimittäin sinetöi sen, että rahat kannattaa säästää Rolffille, eläketilille tai etelänmatkaan.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
tiistai 30. joulukuuta 2008 klo 23.34 kirjoittajana Ilkka
Tänään alkuillasta tehdyn koneiston päivityksen myötä Kulutusjuhlan lukijoille on nyt tarjolla muutamia uusia toimintoja.
Kunkin kirjoituksen lopussa on tästä lähtien lista kuvakkeita, joita klikkaamalla kyseisen kirjoituksen voi jakaa erilaisten sosiaalisten verkkopalvelujen, kuten Facebookin, Diggin ja Deliciousin välityksellä muille asiasta kiinnostuneille. Samasta rimpsusta löytyy myös mm. kuvake kyseisten kirjoituksen osoitteen lähettämisestä sähköpostitse. Kyseiset kuvakkeet on sijoitettu myös syötteinä tarjottavien kirjoitusten loppuun, joten Kulutusjuhlaa syötteinä seuraavat pääsevät hekin osallisiksi uudesta jakomahdollisuudesta. Käyttäkää ihmeessä linkkejä, kun löydätte omasta mielestänne kiinnostavaa sisältöä: näin parhaat sisällöt nousevat esille ja Kulutusjuhlakin kenties saa uusia lukijoita ja aktiivisia kommentoijia.
Toinen suurempi uudistus liittyy kommentointiin: Lukijat voivat nyt kohdistaa kommenttinsa helpommin johonkin edeltävään kommenttiin kunkin kommentin lopussa olevan vastaus-linkin avulla. Kommenttilistasta tulee tällöin säikeittäinen hieman samaan tapaan kuin useimmilla keskustelufoorumeilla. Tasojen, eli sisäkkäisesti toisiinsa viittaavien kommenttien määrä, on rajoitettu ainakin alustavasti viiteen.
Kuten aiemminkin, joitakin virhetoimintoja tai kummallisuuksia saattaa esiintyä parin seuraavan päivän aikana; Ilmoitathan, jos huomaat tai epäilet tällaista.
Avainsanat: Tiedoksenne
1 kommentti.
tiistai 30. joulukuuta 2008 klo 12.53 kirjoittajana Mari Koo
Tuskin tulee yllätyksenä, että ilotulitekaupassa mennään vaarallisten tuotteiden ja virheellisten käyttöohjeiden puolelle. HS.fi:n uutinen kertoo:
“B-jättitykki-niminen ilotulite vedetään myynnistä, kertoo Ylen uutiset. Pelastusviranomaisten mukaan ilotulitetta ei saa missään nimessä ampua.
Ilotulite on musta, 15-senttinen raketti, jossa on punainen jalka. Sen Tukesin tuotenumero on 1090. Ilotulitteen käyttöohjeissa käsketään asettamaan paukku väärinpäin.”
Itse en aio tänäkään vuonna ostaa yhtään rakettia. Melkoisen turhaa touhua ylipäätään, ja näinä aikoina sopii tietysti turvallisuuden ohella myös muistuttaa rakettien ja ilotulitebisneksen epäekologisista ja -eettisistä puolista.
Lisäys:
Pistänpä tähän vielä Polgaran huomion rakettikaupasta:
“Vai muka lama, höh. Tuo hemmetin rakettikauppa näytti käyvän kuin siimaa, isoja ja pieniä miehiä hakemassa pauketta, useammat näyttivät ostavan iiiisoja kassillisia tavaraa. Ja koko eilispäivän ja yön tässä on saanutkin sitten kuunnella pentujen söhräämistä rakettien kanssa ja niiden räjäyttelyä. Ei jummarra, tämä pieni pää.”
Avainsanat: Tavarat
4 kommenttia.
»
On/Off tunkee Ollille sähköpostimainontaa, vaikka hän on pyytänyt poistamaan itsensä listoilta ja useamman kerran: “Päivälleen vuosi ensimmäisen tapauksen jälkeen eli marraskuussa 2008 sain taas mainoksen, joten pyysin jälleen poistamaan osoitteeni listalta. Vastaus kuului Pahoittelumme tuosta kirjeeseen jääneestä ikävästä virheestä. Poistamme Sinut listalta.
Uusin tilaamaton, pyytämätön ja yllättävä mainosposti On/offilta saapui jouluaattona 2008.
Uskallan nyt sanoa, että On/offin nettimainonnasta vastaavat eivät ole tehtäviensä tasalla ja että tämä on aivan saatanallisen ärsyttävää toimintaa.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Joulun tavaratulva ahdistaa Virkanaista: “Aineettomien hyvänmielen lahjojen suuntaan vihjasin lopulta itsekin, kun kaiken tämän jälkeen vielä lahjatoiveita kärtettiin.
Silti jostakin syystä olen viimeiset kolme neljä tuntia joutunut epätoivoisesti etsimään säilytyspaikkaa lukemattomille uusille kivoille ja satunnaisesti myös ihan kauniille / käteville esineille, jotka joulupukki on katsonut tarpeelliseksi talouteemme kantaa.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Veloena miettii tuloja, rikkautta, köyhyyttä ja yhteiskuntaa: “En voi oikein mitään sille, että minusta on paljon tärkeämpää miettiä, miten kaikille voitaisiin saada lämmin koti ja ruokaa ja turvaa ja mielenterveyspalveluita ja niin edelleen, kuin että tienaanko itse apurahoina tonnin, pari enemmän vuodessa, kun kuitenkin ne työt, joita teen, ovat kaiken lisäksi kivoja, vaikka niistä maksetaankin sen verran kehnosti, että ne asunnot, joiden myyntisummiin saan lainalupauksen, ovat saman hintaisia kuin joidenkin muiden kesämökit. Mutta entä sitten: maailman mittakaavassa asun joka tapauksessa luksuksesti, koska minulla on lämmin vesi kraanan käännön päässä. Hampaani on paikattu, minulla on yliopistotutkinto. Hitto vie, köyhyyskin on täällä vielä kaukana kohtuullisesta elämästä. (Minusta ystävien ja meidän taloutemme tuloero on tavallaan hassu, mutta toisaalta varsin reilu: en haluaisi kuitenkaan olla heidän töissään. He eivät voi lähteä kävelemään auringonpaisteessa keskellä päivää, koska heillä on kellokortit).” (Mari Koo)
1 kommentti.
»
Pahalla Kanilla on useita ongelmia ostosreissuilla: “Mietin hyllyä kohti navigoidessani, että taidan ostaa banaani- ja vaniljajogurttia, missäs niitä taas olikaan. Hmm, tuossa on joku jogupala, mikähän sellainen on. Ja sitten löytyy mustikkapiirakkajogurttia? Menkää nyt jo helvettiin, ei sellaista olekaan. Missä. On. Mun. Jogurtit. Raikas jogurttijuoma? Ei, kun banaanijogurttia. Mä voin tinkiä siitä vaniljasta. Sama rumba toistuu sitten ihan joka jumalan itemin kohdalla. On onnellista sikanautaa, vapaan lehmän maitoa ja laktoositonta maitojuomaa. Kaikki kamat muistuttavat etäisesti tuotteita, joita olen ostamassa, mutta ei ihan. Mitä on maitojuoma ja miten se eroaa maidosta? Jos kaadan maitoa mukiin, eikö siitä tule maitojuoma? Jos ei, niin miksi ei?
Ai niin, vaatteet. Mikä vittu siinä nyt sitten muka on niin vaikeaa, ettei kukaan voisi tehdä mulle sopivia farkkuja? Jumalauta, mun suorat housut ovat kokoa C156, joka on käsittääkseni ihan viitealueella. Kauppa kuin kauppa, niin niitä löytyy ja niihin mahtuu. Mutta sitten kun mä menen hakemaan farkkuja, niin ihan joka helvetin kioski kauppaa mulle 34” farkkuja, koska ”tää on tosi pitkä malli”. No eipä ole sitten niin pitkä, että ylettyisi pohjetta pidemmälle. Siis jos ne saisi ylös asti eivätkä ne jumittaisi reisiin. Tämän tiedän jo ennen kuin edes yritän niitä jalkaani, mutta koska söpö myyjätyttö vaatimalla vaatii, niin pakkohan se on. Sitten kun lopulta soitetaan sinne Bangladeshiin lapsityövoimatehtaalle, että laittakaas ipanat tekemään aikuisten kokoja, niin mä odotan puoli vuotta perse vanhojen farkkujen läpi kurkistellen, vain saadakseni lopulta jotkut valmiiksi kulutetut housut, jotka ovat alle puolen vuoden sisällä taas rikki satunnaisesta paikasta. Ja sama rumba alkaa alusta. Voi perse.” (Mari Koo)
3 kommenttia.
keskiviikko 24. joulukuuta 2008 klo 13.11 kirjoittajana Mari Koo
Lepoa, rauhaa ja rentoutusta kaikille Kulutusjuhlan lukijoille, jäsenille ja internetin maailmoissa klikkaileville tähän joulun aikaan: kuluttakaa erityisesti iloa ja lähimmäisenrakkautta!
Toivotuksiini yhtyy uskollinen Kulutusjuhlan assistentti eli Villi-kissa (eläintä ei ole vahingoitettu kuvaa otettaessa!)

Avainsanat: joulu, Kulutusjuhla
4 kommenttia.
»
Oikea lähiposti on parempi kuin postipiste, toteaa Satujatar: “Muistatteko kun kerroin syksyllä, että postimme muutti naapurilähiöön koo-kauppaan? Siellä oli huomattu, ettei postileikki olekaan niin kivaa kuin voisi etukäteen päätellä. Eilen tuli Itellalta ilmoitus, että lähipostini sijaitseekin tästä lähtien (tai oikeastaan jo viime viikosta alkaen) Malmilla ”kunnes uusi yhteistyökumppani löytyy”. Jep jep. Ei pirkuna postin johto usko, että paras posti on lähiposti, ihan oikea sellainen, eikä mikään heikko korvike, ”yhteistyökumppani”.” (Mari Koo)
3 kommenttia.
»
Norppa kannattaa lahjojen kierrätystä: “Niin, että saako laittaa itselle sopimattoman lahjan kiertoon? Mielestäni saa. On aivan älytöntä väkisin käyttää jotakin, tai säilöä tavaroita kaappiin odottamaan seuraavaa kirpputorikeikkaa. Jos tietää että kenelle olisi tarpeen, tai kuka tykkäisi, niin miksei voisi kierrättää. Itse olen ainakin saanut ystäviltäni lahjoja jotka he puolestaan ovat saaneet yrityslahjoina yms. Kun tavara tulee käyttöön ja tarpeeseen, on aivan sama kuka sen on antanut. ( kerran taisin saada eräänkin miehen ex-tyttöystävän kutomat hänelle liian pienet lapaset lahjaksi - käyttöön tuli) Onhan meillä sanonta, ettei saa katsoa lahja hevosen suuhun yms. tai jos on jotain saanut lahjaksi, ei sitä voi myydä tai antaa eteen päin mutta eiköhän tässäkin voi käyttää omaa järkeään tilannetajua. Pääasia, että mahdollisimman monella olisi mahdollisimman hyvä mieli, ja elämä olisi mahdollisimman helppoa.” (Mari Koo)
2 kommenttia.
maanantai 22. joulukuuta 2008 klo 11.40 kirjoittajana Mari Koo
Vuoden ruuhkaisimpia kauppapäiviä vietetään tänään ja huomenna, ja sen kyllä huomasi, kun äsken kävin pyörähtämässä ostoksilla. Vaikka kello ei ollut vielä yhtätoistakaan, niin vipinää oli selvästi, joten voi vain kuvitella, millaisessa tungoksessa illansuussa jouluruokia etsitään.
Myös Alkossa oli melko vilkasta. Näytti siltä, ettei esimerkiksi ihan kaikkia glögejä noin vain hyllyillä enää ollut (tai sitten niitä ei oltu ehditty hyllyttää), joten kannattaa varautua siihen, ettei omaa suosikkiaan saakaan juomapuolelta mukaan
Alko ei ole auki jouluaattona, toisin kuin ruokakaupat, jotka voivat pitää oviaan auki klo 7-13. Tapaninpäivänä eli perjantaina alle 400 neliön päivittäistavarakaupat saavat olla auki neljä tuntiä välillä klo 8-18 (käytännössä esimerkiksi Alepat ovat auki klo 12-16). Lauantai mennään tietysti normaaleilla aukioloilla ja sunnuntaina pääsee aleshoppailemaan, jos sitä kaipaa. (Lähde: Päivittäistavarakauppayhdistys)
Avainsanat: joulu, Palvelu ja palvelut, Ruoka ja juoma
Ei kommentteja.
»
Pöllin viimeisimmästä Yhteishyvä-lehdestä kuluttaja-aiheisen tekstinpätkän, joka on pyörinyt pöydälläni julkaisua odottamassa. Teksti on kiertänyt vuosisatoja eri kielillä, olisiko ollut nyt Kjell Westön viimeksi ruotsista kääntämä. Sopii hyvin Kulutusjuhlan joulusaarnaksi! (Zepa)
Ei kommentteja.
»
Paha kollektiivi -blogin Saara ajatteli olevansa fiksu kuluttaja: “75 sentin kengännauhat maksavat saman verran kuin 90 sentin. Hintatietoinen kuluttaja ostaa tietenkin samalla rahalla 20% enemmän, mutta huomaa kotona, ettei oikeastaan tiedä, mitä tekisi kahdella 15 sentin pätkällä ensiluokkaista kengännauhaa. Mitä muuta voi tehdä, kuin käyttää niitä kattolampun rakennusosina tai heittää ikkunasta ja toivoa, että joku luulee niitä madoiksi?” (Mari Koo)
1 kommentti.
« vanhemmat kirjoitukset