Pankkikorttia löytämässä
maanantai 11. helmikuuta 2008 klo 19.04 kirjoittajana Mari KooViime viikolla löysin Mannerheimintieltä jonkun Nordean Visa-Electron kortin. Koska minulla oli ennen sovittua tapaamista kymmenisen minuuttia aikaa, koukkasin viemässä kortin läheiseen konttoriin. Onneksi ei ollut jonoa, ja pääsin heti tiskille, jossa täyttelin henkilötietoni ja tilinumeron kaavakkeeseen.
Nyt huomasin, että olin saanut palkkion löydöksestäni. Eipä huimannut päätä: 3,50 euroa.
Markka-aikaan summa oli muistaakseni 50 markkaa, tai näin korttien takana kerrottiin. Eli melkoisen pieneksi on palkkio mennyt. Jos olisin kortin palauttamiseksi joutunut näkemään yhtään enemmän vaivaa, niin harmittaisi.
En tiedä, poikkevatko summat pankki- tai korttikohtaisesti. Lieneekö jollain kokemusta?
Facebook-ryhmään
Kuulostaa asialta, josta voisi vaikka jutuntynkä tulla.
Jep, niinhän tämä kuulostaa.
Käsittääkseni nuo palkkiot veloitetaan kortin omistajan tililtä. Ainakin minusta olisi ihan paikallaan, että jos kadotan kortin ja joku ystävällinen sielu vaivautuu sen pankkiin viemään, niin hän sitten saisi edes kympin korvauksen minun rahoistani. Vieläkin enemmän, jos kävisi niin, että saisin kuulla kortin olevan turvassa ennen kuin ehtisin edes tajuta, että se on kadonnut.
Sammon Visa Electronista sai löytöpalkkiota marraskuussa 8 euroa.
Nordean sivuilla kerrotaan, että Visa Electronin löytöpalkkio on 3,50 € ja pankkikortin 8 €. Ja Visan löytöpalkkiohan menee Luottokunnan kautta ja on muistaakseni 10 €.
Eli kannattaa löytää mieluummin muita kortteja kuin Visa Electroneja
Smilla ja Gaijin, kiitos infosta: pitänee siis todellakin katsoa, mitä kortteja löytää
Osuuspankin kortista kymppi toissakesänä, Nordean kortista tosiaan 3,5 viime syksynä. On siinä eroa. Tähdätkää!
Kannattaa ennemmin paiskia töitä kaupan kassalla, kun kortin poisottopalkkiona saattaa tilille ropista jopa 150€ .. jonka tietysti maksaa kortin haltija.
Hauskaa etteivät asiakkaat siitä huolimatta kuljeta henkkareita mukanaan, sillä jos asiakas ei voi todistaa (summan noustessa yli 50€ aina, muutoin satunnaisesti) kuka on, ei myyjä periaatteessa saisi antaa korttia takaisin. Ja myyjällehän sen pitäisi passata, sillä rahaahan siitä kortin takavarikoinnista vain saa
Juu, markka-ajoilta muistan, että pankkikortin löytämisestä sai sen 50 mk, mutta automaattikortista selvästi vähemmän, kenties kympin tai kaksi.
Sikäli kuin kortissa on omistajan nimi, kannattaa myös harkita sitä, että hoitaa palautuksen suoraan omistajalle.
Oma kokemus: Löysin luottokortin asuintaloni rappukäytävästä; numerotiedustelun kautta sain yhteyden kortin omistajaan, ja kävi ilmi että hän asui samassa talossa. Kävin viemässä kortin, ja helpottunut omistaja halusi antaa pari kymppiä palkkioksi, vaikka en olisi mitään välttämättä tarvinnut. Tuosta tuli kuitenkin ihan hyvä mieli.
Joni: Varmasti fiksu teko tuollaisessa tilanteessa. Säästyy kortin omistajaltakin sen verran vaivaa, että siitä on mielellään valmis maksamaan. Varmaan toimisin itsekin noin, jos kortti löytyisi omasta rappukäytävästä: ei tarvitsisi lähteä viemään korttia minnekään konttoriin jne.
Juu, tuossa kortin itse omistajalle palauttamisessa tulee vaan olla EHDOTTOMAN varma siitä, että se jolle kortin antaa on todella kortin oikea omistaja. Jos kortissa on tuttu nimi ja ko. henkilö asuu nurkalla, niin ehkä silloin, ehkä.
Mutta jos henkilöä ei tunne, on fiksumpaa vain viedä se pankkiin. Vaikka numerotiedustelusta löytäisikin vain yhden vastaavan nimen koko maasta, se ei tarkoita sitä etteikö saman nimisiä henkilöitä olisi enemmänkin. Ja tuntemattoman ihmisen rehellisyys taas .. enpä lähtisi arvioimaan