Ensiksi Marginaalin Jani mietiskeli, kannattaako ostaa kahvi reiluna vai luomuna, jos ovat eri paketeisa. Siellä virisi vilkas kommenttikeskustelu.

Tämä taas sai Sun Äitis miettimään kulutustottumuksia eettisestä ja ekologisesta näkökulmasta:

”Keski-ikäinen kääkkä ei ole valmis muuttamaan omia kulutustottumuksiaan ja mollaa vielä muidenkin valinnat! Enkä mollaa. Reilun kaupan tuotteiden ja luomun suosimisella ja carrotmobbingilla on merkitystä sitä kautta, että ne antavat isoille toimijoille perustuotantoon viestiä siitä, että ihmiset välittävät. Raadollinen totuus on, että pienetkin muutokset eettisempään ja ekologisempaan suuntaan perustuotannossa toteutettuina, vaikuttavat kokonaisuuteen enemmän kuin suuret muutokset marginaalisilla alueilla. Onko siis niin, että marginaalien tehtävä onkin toimia katalyyttinä perustuotannon muutoksille eikä niiden merkitystä saa arvioida vain niiden omien, suorien vaikutusten perusteella?”

Ja sielläkin on käynnissä ahkeraa kommentointia.

Samaan aikaan toisaalla eli Sivukujalla pohditaan myös:

”Pysähdyin miettimään, miten paljon viime vuosien niukkuus ja tulojen tiukkuus on muuttanut minua ja tekojani. Minussa nostaa päätään yhä voimakkaammin yhteiskunnallisen toiminnan tarve. – – –

Pakon edessä kuluttamisen lopettaminen on muuttanut suhtautumista paitsi tavaraan myös rahaan. En tarvitse esineitä ja asioita, koska voin lukea niistä ja katsella kuvia, nauttia esteettistä elämyksistä etäältä, vailla tarvetta omistaa. Raha on vain jotain, millä taataan asunto ja leipä pöytään. Jos niiden jälkeen jotain jää, sen käyttäminen muuhun kuin kulttuuriin (sanan laajassa mielessä: elämyksiin taiteen, ruuan, ihmisten ym. parissa) tuntuu järjettömältä. Pienestä on myös niin helppo antaa: Koska tiedän, miltä tulojen kanssa kamppailu tuntuu ja miten etuoikeutettu kuitenkin olen maailman väestöä mittapuuna pitäen, tuntuu tärkeältä antaa osa rahasta itseltä pois, keräyslippaisiin, hyväntekeväisyyteen. – – –

Teen valintoja. Ostamalla reilun kaupan tuotteita, eettisiä alusvaatteita, lähiruokaa, käytän enemmän rahaa kuin halvempia tuotteita valitsemalla, mutta toisaalta samalla tunnen toimivani, ohjaavani vaatimatonta rahavirtaani. Ei se ehkä solise kohti täydellistä maailmaa, mutta ainakin parempaa sellaista kuin jos kuluttaisin valintojani miettimättä.”