Kulutusjuhla

Stop Shopping!

Otsikon mukainen lausahdus kaikuu päässä kun osallistuin juuri Reverend Billyn Church of Stop Shoppingin kokoontumiseen. Saarnoja kaupallisuudesta kuultiin Helsingin Forumissa ja Kampissa. Kuvat ja videot näette kyllä kaikista medioista.

Oli aika hämmentävää olla mukana tuollaisessa seurakunnassa ja antatua hurmokseen. Nyt ei todellakaan tee mieli yhtään ostaa mitään. Ehkäpä tälläisiä kokoontumisia pitäisi olla useamminkin, niin tajuaisi pysyä poissa kaupoista.

Pastori Billy saarnasi upeasti tämän vuoden ajan kirouksista, eli joulushoppailusta ja ylikansallisten hikipajojen pahuudesta. Nuo asiat on hyvä pitää mielessä kun kaupungilla vaeltaa.

4 Comments

  1. Taloussanomissa juttua ja videota, samoin Nelosella. Muita en jaksanut nyt kaivella 🙂

  2. Kannattaa muistaa myös, että näinä aikoina olisi tärkeää, etteivät kansalaiset missään nimessä lopettaisi kuluttamista ja ostamista 🙂

  3. Taloustilanteen kannalta ostamista olisi hyvä jatkaa, mutta yritetään ostaa edes sellaisia palveluita tahi tavaroita, jotka eivät ylenmäärin kuluta luonnonvaroja. Esimerkiksi ostakaa 10 kerran hierontakortti. 🙂

  4. Kuluttaminen ja ostaminen… hmm. Miten talouden pystyssäpito ja kulutusjuhlakritiikki sotivat toisiaan vastaan? Miten kansantaloutta auttaa se, että ihmiset ostaa turhaa krääsää, jonka huipputeollinen tuotanto työllistää pari harvaa kiinalaista ja turmelee ympäristöä huomattavasti enemmän kuin hintalapusta voisi päätellä? Rahanhamstraajia lukuun ottamatta useimmat normaalituloiset kuluttavat rahansa joka tapauksessa johonkin. Kysymys on vain siitä, mihin. Kulutuksen voi suunnata järkeviin ostoksiin joiden tuotantotapa ei ole ympäristö- ja työllisyysvihamielinen, ja jättää krääsäelämäntavan. En ymmärrä, miksi tästä ei puhuta enemmän, ja miksei vaadita krääsä- ja ilmastoveroja, joilla ihmisiä voisi ohjata lempeästi järkevään suuntaan ilman, että joka yksittäisen kuluttajan täytyy erikseen suorittaa ympäristönsuojelun yliopistollinen oppimäärä ymmärtääkseen, miten tässä tilanteessa pitäisi elää. Teollinen mittakaava tekee vaikeaksi maalaisjärjellä selviämisen. Se on hieno asia silloin, kun tarvitaan välttämättömiä asioita paljon ja halvalla ja prosessin riistotaipumuksia säädellään. Mutta kun tuotetaan krääsää, jonka myymiseksi ihmiset täytyy ensin saada vakuuttumaan, että heidän ihmisarvonsa on sen ostamisesta kiinni, teollisen mittakaavan mahdollistama halpuus nimenomaan hämärtää asian moraalisen painoarvon. Eihän jätteeksi päätyvän euron hautakynttilän osto voi olla hintaansa moraalittomampi ratkaisu, eihän, ja kun ajatuskin on kerran niin kaunis… Vaan haluammeko tosiaan muistaa menneitä polvia korostamalla oikeuttamme hukuttaa maailma krääsän jämiin? No, ehkä se on soveliasta, hehän sen aloittivat…