Jenni miettii kuluttamista laajemmista näkökulmista: ”Joskus ajattelen: minulla on varaa maksaa asuntolainaa, mutta minulla ei olisi varaa autoon. Mutta sitten ajattelen, että sellaisessa ajattelutavassa ei ole järkeä. Minulla ei ole varaa myöskään kaukomatkoihin, vuosikertaviineihin, sisäkköön tai kookkaisiin timantteihin. En edes haluaisi kaukomatkailla. Enkä haluaisi omistaa autoa. Minä olen valmis tinkimään elintasostani vapaaehtoisesti, mutta samalla toivon, että yhteiskunta palkitsee minua siitä jotenkin. Kansalaisen rooli yhteiskunnassa on kuitenkin kaventunut. Hän joko maksaa tai maksaa. Ostaa ja kuluttaa, tai aiheuttaa kustannuksia. Me olemme summia. Mitä enemmän tuotamme ja kulutamme ja mitä vähemmän kustannamme, sen parempi.” (Mari Koo)