Näin lehdessä kuvan Marimekon syksyn tuotteista, ja Mika Piiraisen suunnittelema Poni-paita näytti kivalta. Siis Marimekon sivuille katsastamaan mallistoa.
Valitettavasti sivut, siis erityisesti kuvat, tuottivat pettymyksen.
Kannattaisi panostaa tuotteiden esittelyyn edes pikkuisen samaan tapaan kuin keskivertopostimyyntipulju: kuvaa edestä ja takaa, yksityiskohtia, eri värivaihtoehdot jne. Pelkän yhden kuvan perusteella esimerkiksi Mariko-paidasta (hyvästä nimestään huolimatta) ei saa kunnon käsitystä.
Paremmat kuvat olisivat mahdollisesti vahvistaneet ostopäätöstäni jo ennen liikkeeseen menoa. Nyt joudun vielä kaupassa käyttämään enemmän aikaa tuotteisiin tutustumiseen, ja se ei ostokokemusta kohenna.
Tai sitten kuvien perusteella olisin tehnyt päätöksen, että en tuotetta osta. Sekin olisi yrityksen kannalta hyvä, sillä jos liikkeessä totean, että paita on ihan erilainen kuin kuvittelin, niin taas petyn.
(Kuva: Marimekko)
—
Olen aiemmin kirjoitellut sirukorteista ja tämän maksutavan hitaasta yleistymisestä Suomessa. Aiheesta oli Talouselämässä hyvä kirjoitus.
”Isot ketjut ryhtyvät tämän vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa pilottiprojekteihin. Niiden jälkeen alkaa varsinainen laajempi levitys”, kuvaa SOK:n rahoitusjohtaja Jari Annala.
Päivittäistavarakaupan muutoshalukkuutta syö sekin, että uusi maksutapa on hitaampi kuin vanha.
”Suomen Kaupan liiton pilottiprojekti osoitti, että nykyinen korttimaksu vie keskimäärin noin 15 sekuntia, uusi tapa 25 sekuntia. Alussa maksaminen on hitaampaa, kun asiakkaat opettelevat järjestelmää”, kertoo Fujitsun Vitikainen.
Janne Saarikko
On hyvä syy siihen, miksi paidasta ei ole kuvaa joka kantilta.
Esim. Marimekko myy osana tuotteitaan brändiään, joka asiakkaan halutaan kokevan kokonaisvaltaisesti. Design-firmojen etuna on se, että asiakas käy paikan päällä hypistelemässä ja kokeilemassa vaatteen, tarkistamassa kankaan laadun yms. Jos se ei jostain syystä toimi, voi katsoa ja nähdä muita Marimekon tuotteita. Ja vaikkapa vahvistaa Marimekon brändikokemusta.
Netissä ja kuvissa on siis tärkeää luoda positiivinen ja haluttava fiilis vaatteesta – jotta asiakas tulisi kauppaan käymään.
Keskiverto postimyyntipulju myy useasti bulkkia, ja jos se myy kalliita brändejä, niitäkin yleensä edullisesti. Siellä ei ole liikettä minne mennä ja fiilistellä vaatetta. Ei mahdollisuutta kokeilla kokoa ja hypistellä kangasta.
Ostaisitko sinä vaatteen netistä, kokeilematta? Minä en. (Jaa, no ehkä t-paidan)
Mari Koo
Ymmärrän kyllä näkökantasi, mutta silti nillitän vastaan.
Kai Marimekon pitäisi uskaltaa luottaa siihen, että esim. kangas on laadukasta? Jos firma itse ei siihen usko, niin miksi minä asiakkaana uskoisin?
Tietysti haluan sovittaa paidan ja tietää, miltä se tuntuu päällä. Jos kuvia olisi enemmän (esim. painatuksesta yksityiskohtia ja eri värivaihtoehdot), niin kyllä se todennäköisesti vain lisäisi ”positiivista ja haluttavaa fiilistä” ja parantaisi mielikuvaani Marimekosta. Kun astelisin liikkeeseen, olisin valmiimpi tekemään ostopäätöksen, ja kokeilu olisi kenties vain muodollisuus. Eli kyllä mielestäni useampi kuva olisi asiakkaan palvelemista ja siitä olisi enemmän etuja kuin haittoja.
Ostan vaatteita netistä, kokeilematta. Suomessa on palautusoikeus (jota joutuu tietysti käyttämään, sillä ei ne hyvätkään kuvat tietysti kerro sitä vaatteen ”tuntua”), ja esimerkiksi brittiläisen alusvaatefirman Figleavesin kautta olen tehnyt hyviä rintaliivihankintoja.
Janne Saarikko
Nillitä pois… 😉
Kyllä Marimekko omaan kankaaseensa uskoo. Ainakin toivon sitä.
Hyvä pointti on kyllä tuo kotona ”valmistautuminen”. Mielestäni esimerkiksi värivalikoiman pitäisi olla näkyvillä ja detaljien pitäisi olla näkyvissä.
Luulen, että olet poikkeus tuossa vaatteiden ostamisessa – kahdella tapaa. Uskallat ostaa vaatteita sovittamatta ja sen lisäksi uskallat käyttää palautusoikeuttasi. Monet ei taida molempia ehtoja täyttää.
Mitä tulee rintaliiveihin, olen antanut itselleni kertoa ettei niitä voi millään ostaa kokeilematta. Kuulema ovat aivan mahdottomat jos eivät sovi täydellisesti.
Kävin vilkaisemassa tuota Figleaves-sivustoa – hyvät ovat kyllä kuvat. Pitäis varmaankin koeostaa vaikka kalsareita, vaikka hinnat eivät mitään edullisia olekaan.
Mari Koo
Figleavesilla on palautusoikeus: tietysti silloin joutuu itse maksamaan postikulut Britteihin (1-2 euroa), mutta sen olen valmis maksamaan ja ottamaan palauttamisen riskin, sillä se on pienempi vaiva kuin lähteä alusvaatekauppoihin kiertämään. Rintsikoiden ostaminen kun on turhauttavaa touhua, eikä mikään helsinkiläiskauppa tarjoa yhtä laajaa valikoimaa kuin Figleaves.
Aiemmin Figleavesilla ei joutunut maksamaan postimaksuja, jos ostos oli riittävän suuri. Nykyisen valitettavasti joutuu tekemään.
Eko-Matti
Itse kävin katselemassa muutaman kännykkävalmistajan nettisivuja. Nokian puhelimista oli paljon kuvia, joissa oli mukana ihmisiä, mutta Samsungin sivuilla kuvissa pelkkiä laitteita. Kummasti nuo ihmiset lisäsivät Nokian sivujen inhimillisyyttä ja samalla omaa kiinnostusta laitteisiin…
Sami O
Komppan Maria, tottakai kuvien pitäisi olla niin hienoja kuin vain mahdollista ja ja täysin riippumatta siitä ovatko ne webissä tai lehtimainoksessa, jotta siis potentiaalisesta ostajasta tulisi asiakas tai jos halutaan vahvistaa kanta-asiakkaiden uskollisuutta.
Brändikokemuksen tulisi olla sama riippumatta mediasta. Ja sos webissä on rupuisia kuvia, tuotteita ei esitellä joka kantilta, sivuilla on vajavaista informaatiota, kälyinen käytettävyys jne., niin yritys ei ole ymmärtänyt webin roolia ostoprosessissa.
Oikeastaan ainoat toimialat joiden ostamisessa webillä ei ole merkittävää roolia myyjän ja ostajan välillä ovat huumekauppa, laiton asekauppa ja ydinvoimalat 🙂
Tosiaan, tuo Marimekon saitti on kyllä synkkä. Marimekosta tulee saitilla vierailun jälkeen mieleen spontaanisti sanat: ”pysähtynyt” ja ”harmaa”.
Toisaalta, tuotekortin printtaamismahdollisuus tuntuu näin uusavuttoman miehen näkökulmasta hyvältä idealta.
Polgara
Marimekosta: brändi alkaa haiskahtaa jo! Nimittäin viimeikaiset tuotteet etenkin laadun osalta ovat olleet halpakaupan tasoa ja hinta huima mm. paidoissa ja väskyissä. Sen sijaan vanhat, osa jopa 70-luvulta, maripaidat pitävät edelleen värinsä ja kutinsa jne. Itse käytän ja ostan paljon maria, mutten marilta itseltään vaan aivan muualta, mistä ostan muutenkin kaikki rätit & lumput! Marimekon sivut ovat surkeat, paras niistäkin on enklannin kielellä ja tässä (löytyy vain osa, tietty), mutta kankaista saa hyvän käsityksen jos etsii nimeä kankaalle tai tiettyä kangasta: http://store.txtlart.com/ind_10.html
variaalto
Olen samaa mieltä siitä, että nettisivuilla olisi hyvä näkyä mahdollisimman hyvät kuvat ja ennenkaikkea kaikista tuotteista. Marimekon laatu on nykyään todella keskinkertaista, eikä sitä voi missään nimessä verrata vanhoihin marikankaisiin, joita ei saa edes silittämällä suoraksi! Marimekko uskoo oman kankaansa lisäksi myös siihen, että suomalainen käy marimekossa ostoksilla usein, tai ainakin ostaa heidän tuotteitaan muualta (esim. lakanat ja pyyhkeet). Tällä hetkellähän marimekko panostaa vientiin ja avaa monta putiikkia euroopassa. Täällä suomessahan mariraidat eivät lähde kulumallakaan, mutta onneksi uudet suunnittelijat ovat tuoneet mielenkiintoisia kuoseja marimekon valikoimiin.
Janne Saarikko
Huh, onpa monenlaista kommenttia Marimekosta.
Mari, hyvät perustelut tuolle Figleavesin käytölle. Tein hieman empiiristä taustatutkimusta, alusvaatteitakin voi ostaa kokeilematta jos tietää jonkun merkin sopivan. (Kaivan kyllä hautaa itselleni kun alan keskustelemaan naisten alusvaatteiden ostosta… ;-))
Sami O, olen kanssasi samaa mieltä siinä siinä, että kuvien pitää olla hienoja, stailattuja ja brändin arvoja viestiviä. Ja brändin imagon pitää olla samantasoinen, mediasta riippumatta.
Tuotteisiintutustumismielessä (kaikki yhteen?) tämä keskusteltu tapaus on hyvin samanlainen kokemus kuin jotain muotikatalogia selaillessa – stailattuja fiiliskuvia – ei ”teknisiä” kuvia kuten Mari ymmärtääkseni ehdotti.
Polgara, on todella huolestuttava asia, jos Marimekon tuotteiden laatu on laskenut merkittävästi. Tuotteen pitää lunastaa brändin antamat lupaukset – muuten on leikki kaukana. Itselläni ei ole mitään Marimekko-vaatteita (eikun yhdet sukat), joten en osaa kommentoida sen tarkemmin.
Mitä tulee Marimekon sivuihin ja niiden hyvyyteen, on sitten aivan oma asiansa. Mielestäni monilla suomalaisilla design-maailman valmistajilla, jotka pyrkivät maailmalle on kehitettävää. Jos joku pystyy nimeämään erittäin hyvän sivuston, olisi kiva kuulla siitä.
Että näin. Onneksi kirjoitamme suomeksi. Englanniksi tämäkin keskustelu voisi hypätä jonnekin hakukoneen kärkisijoille, ja siinä kärsisi taas yhden suomalaisen tunnetun brändin maine. Syystä tai syyttä.
Mari Koo
Polgara ja Väriaalto: Marimekon laadun heikkeneminen tuntuu olevan yleisesti huomioitu tosiasia, ja kyllähän sen huomaa juuri verratessa vanhoihin tuotteisiin. Kuten Väriaalto totesi, niin uudet suunnittelijat ovat kuitenkin tuoneet mukavaa piristystä.
Sami O
janne: on varmasti helpompaa löytää huonoja saitteja kuin hyviä 🙂 nopea tsekkaus – ja itselle tutuista löytyy valittamista: sekava ja hidas (suunto), so eighties (genelec, nanso), hei me ollaan mac-käyttäjiä (ivanahelsinki) ja jne. … mutta saitti jolla kuolaan aina ja josta voisi moni oppia on nykkiläisen puusepän John Houshmandin saitti. Okei, onhan siellä kikkailtu mouseover-navigoinnilla, mutta tuotteet on hienosti pääosassa. http://www.johnhoushmand.com/
Ja Studio Dror, samoin nykistä, uuh… http://www.studiodror.com/
ja mitä laatuun tulee, jos kuluttajilla alkaa olla vallalla käsitys huononneesta laadusta, tulisi jotain tehdä vaikkei laatu faktisesti sitten olisikaan huonontunut. yrityksen kannalta pahinta on lähteä hahmottamaan huonon brändikuvan syitä, jonka taustalla saattaa olla mitä vain laatuun, hintaan, asiakaspalveluun jne. liittyvää.
Mari Koo
Janne: Hehee, hyvähän se on, että miehiäkin alusvaatteet kiinnostavat!
Sami: Tuo John Housmandin sivusto herätti kyllä heti halun päästä hipelöimäänkin noita pöytiä 🙂
Ihan totta sekin, että jotain tarvitsisi tehdä, jos laatumielikuvaan on tullut lommoja, olivat ne sitten totta tai ei.
Tuntuu, että Marimekko on kuitenkin täällä kotimarkkinoilla jotenkin tuudittautunut tilanteeseen, jossa tuotteet myyvät ja niitä esitellään lehdissä. Oman kokemukseni mukaan monet (naiset) kuitenkin kommentoivat aika paljon tuosta tuotteiden laadun huonontumisesta kahvipöytäkeskusteluissa: laukut eivät enää kestä, kankaat ovat ohentuneet, trikoopaita saattaa kutistua oikeasta pesusta huolimatta jne. Siis sellaista ”jupinaa”, joka ei kuitenkaan välttämättä estä tekemästä ostoksia, eli Marimekko koetaan vielä riittävän tasokkaaksi ja kiinnostavaksi.
Mutta kun noita pieniä, kiinnostavia suomalaisia vaate- ja desing-firmoja tulee yhä lisää, niin Marimekko joutuu kuitenkin kamppailemaan: itsekin voin maksaa vielä vähän enemmän jostakin pienemmän firman paidasta, koska samanlaisia ei sitten koko ajan kävele vastaan ja saan hyvää fiilistä pienen firman tukemisesta.
Polgara
No – vielä ostan vanhaa maria ja vähän erilaista uuttakin, mutta en enää esim. kankaita! Minulla on Silkkikuikka 1961, upeassa kunnossa olevat verhot paksua kangasta. Kuin uudet aina pesun jälkeen. Ja nyt kun katsoo uustuotantoa saa hävetä silmät päästään. Samoin laukut, nyt tehty ikiaikainen magneettilaukku kesti vain lähes vuoden, vanha vuonna Lenkki & Nakki tehty erivärinen versio on kestänyt yli 20 v. Että siinä marin brändit kyllä on keikahtaneet. Tasaraitahan tehdään Virossa. Muista en tiedä.
Janne Saarikko
Sami – nuo saitit ovat kyllä tyylikkäitä. Johan Houshmandin pöydät ovat hienoja (en kyllä näin minimalistina omaan kotiin…)
Näissäkään ei tosin toteudu se Marin alunperin kuuluttama ”kuvaa edestä ja takaa, yksityiskohtia, eri värivaihtoehdot jne” eli teknisiä tuotekuvia.
Onkohan niin, että ”tyylikuvien” ja ”teknisten kuvien” henkinen ero on niin suuri, ettei niitä ole helppo saada aikaiseksi?
Laadusta: Jos Marimekon tuotteiden laatu sekä laatumielikuva ovat rapistumassa, mitenkä on muiden tekstiilibrandien kanssa? Ovatko esim. hurjan imagonoston tehnyt Finlayson (mulla juttua tekeillä aiheesta) laadullisesti parempaa kuin Marimekko? Entäs sitten kotimaiset vaatevalmistajat? Ovatko Ivana Helsigin mekot ja kankaat parempilaatuisia? Tai vaikka Limbon?
Mari Koo
Janne: Pöydät ja vaatteet miellän sillä lailla erilaisiksi tuotteiksi, etten pöydästä kaipaa ihan yhtä tarkkaa kuvaa. Pöytä on kuitenkin isohko ostos verrattuna yksittäiseen vaatteeseen, joten sen haluaa joka tapauksessa nähdä ja tuntea ennen lopullista päätöstä. Vaatteen kohdalla päätöksen voin tehdä pelkän kuvan perusteella.
Mitä tulee suomalaisen vaateteollisuuden tasoon, niin on aika vaikea verrata Marimekkoa pieniin valmistajiin. Mutta Finlayson tekee minun mielestäni tasalaatuista, Nansolla on joskus vähän vaihtelua.
Marimekosta on niin monilla kokemuksia, joten siitä on helppö keskustella. Loppujen lopuksi aika harva ostaa Ivana Helsingiltä, ja vielä harvempi niin usein, että voisi tehdä parempaa vertailua.
Mutta ainakin imago tuotteiden laadulle on hyvä varmasti suunnilleen kaikilla uusilla, pienemmillä vaatemerkeillä (KONE Helsinki, Lustwear, Globe Hope jne). Sen verran ovat onnistuneet luomaan mielikuvaa tarkasta ja huolellisesta työstä tuotteiden takana.
Polgara
Palaan vielä tänne, koska yllätin itseni ostamalla ummessa silmin 2 Aarikan T-paitaa. Kivasti mitoitettuja, fiksu idea kuvituksessa, yksinkertaisuus on valttia… Aarikka voisi vaan vähän tsempata niidenkin eteen vai liekö nyt jokin koe-erä vain ollut liikkeellä… Kiva ylläri Suomessa kuitenkin!
Mari Koo
Ehkä Aarikka ei niin suuresti halua tekstiilejä mainostaa, vaan panostaa koruihin yms., jotka mielletään enemmän Aarikan ”ydintuotteiksi”. Toisaalta kieltämättä firman olisi helppo kierrättää muissakin tuotteissa toimivia ideoita myös t-paitoihin.