Kulutusjuhla

Tunnetta tavaralla

Keski-ikäinen naistuttava esitteli vuosikymmeniä vanhaa puuterivippaa, joka oli kuulemma kuulunut hänen äidilleen. Nainen ei raaskinut heittää nuhjaantunutta meikkivälinettä pois, vaan käyttää sitä aktiivisesti edelleen.

Kenelle tahansa muulle kyseinen tuote on varmaankin arvoton, ja kosmetologi olisi todennäköisesti kauhuissaan. Mutta kun puuterivipalla on historia, niin sen arvo yksilölle voi olla suuri.

Minulla ei toistaiseksi ole yhtään tavaraa, joka olisi todella tärkeä (poislukien kirjeet, päiväkirjat tms.). Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tietyille tavaroille syntyy tunnearvoa. Ne ovat usein nimenomaan tuotteita, joihin liittyy oman perheen historiaa, kuten esimerkiksi äidin itselleen 70-luvulla tekemä takki tai hame, joita nyt käytän.

Myös muutoin iäkkäämpien ja muuten viehättävien tavaroiden arvoa olen ymmärtänyt yhä enemmän. Voin kuvitella, että parinkymmenen vuoden päästä minulle on kertynyt jos jonkinmoista tavaraa, jotka herättävät sen verran voimakkaita muistoja, etten niistä halua luopua.

Samoin myös kirpputoritavarassa viehättää se, että tuotteella on jo historiaa.

– – –

Esinetarinoissa tavaroiden maailmaa mietitään enemmänkin.

2 Comments

  1. Minä olen löytänyt kirpparilta kivoja värikkäitä vaatteita. Vaatekaupoissa tulen lievästi sairaaksi niistä hailakoista tai murretuista väreistä joita on tarjolla.

    Joku pirtsakka esine voi tuoda vaihtelua kotiin, ja vastaavasti voi viedä Pelastusarmeijan kirpparille sellaista mikä ei enää tuo inspistä.

    Kyllä koen todeksi myös tuon puolen että joissakin esineissä tai vaatteissa on mieluisia muistoja. Tavaranpaljous ahdistaa kun on liikaa, mutta kierrätys on hyvä idea, joskus kavereitten kanssa vaihtaminen.

  2. Kirpputoreilta löytyy todellakin hyviä perusvärejä ja hauskoja kuoseja. Joskus olen myös tehnyt onnistuneen vaihdannan kaverin kanssa: molemmilla on ollut jokin tavara/vaate, joka on ollut enemmän toisen kuin itsensä tyyliä. Sitten on ollut helppo vaihtaa ja molemmat ovat tyytyväisiä