Yksi yhdessä asuvan pariskunnan päätettävistä seikoista on tietysti se, kuinka kulut jaetaan ja rahat käytetään. Harvoin molemmat tienaavat saman verran, joten joudutaan pohtimaan myös sitä, jaetaanko yhteiset menot tarkalleen tasan vai maksaako paremmin toimeentuleva enemmän. Tähän parisuhteen tulojen ja menojen jakoon tuntuu olevan lukuisa määrä tapoja ja tyylejä.
Yksi mahdollisuus on yksi yhteiseen tiliin, johon molemmilla on pankkikortti ja johon molemmat siirtävät tietyn summan. Sieltä sitten maksetaan päivittäistavarat, yhteiset ravintolaillat ja muut kimppamenot. Asumiskulut, nettiyhteydet, Hesari sun muut koetetaan puolittaa. Mutta mitään tarkkaa kirjaa siitä, milloin toinen maksaa pullakahvit ja toinen ostaa junaliput, ei pidetä.
Jos toinen tienaa selvästi paremmin, on hän varmaan yleensä valmis myös maksamaan suuremman osan menoista. Tosin se toinen ei välttämättä ole mitenkään innoissaan tästä: toisen ”siivellä elämäninen” ei tunnu välttämättä kovin mukavalta. Ehkä me olemme sukupolvea, jolle taloudellinen riippumattomuus myös parisuhteissa on tärkeää.
Taloudellisesta näkökulmasta koetan kuitenkin ajatella kotitaloutta jonkinlaisena yrityksenä. Molemmat sijoittavat siihen resurssejaan (toinen ehkä enemmän rahaa, mutta toinen sitten tekee enemmän kotitöitä), jotta päästään kumpaakin miellyttävään lopputulokseen ja tehdään näin tietyllä tavalla voittoa.
Veloena
Tämä on jännittävä aihe. Niin monta muunnelmaa! Meillä on vain se yksi yhteinen tili, jota käytetään säästeliäästi ja katsomatta, kuka rahat sinne tahkoaa. Tietysti tällainen toimii vain tilanteessa, jossa kummallakaan ei ole esim. uhkapeliriippuvuutta (kuten exälläni oli – hänelle en lainannut edes viittä markkaa sattuneesta syystä).
Kyseessä on hirvittävän arka asia, ihmisillä on kovin erilaiset käsitykset siitä, miten kys. tilanteessa pitäisi toimia. Jotkut ystävät pitävät kirjaa ihan oikeasti ja tasaavat menot kuun lopussa, joku loukkaantuu moisesta ajatuksestakin. Olen nähnyt muutaman parisuhteen kariutuvan juuri rahakäsitysten ympärillä käydystä kinasta johtuen.
Sellainen tuntuu suhteettoman raskaalta. Kyseessä kun on kuitenkin vain abstrakti vaihtoarvo, ei mikään oikeasti oleellinen asia. Mutta varmaankin ihmiset lukevat toisen rahankäyttötapaan paljon muita ominaisuuksia ja päättelevät siitä yhtä sun toista, ei empiirisesti niin hyvin perusteltua.
Tiedätkö, Marinadi, tällä blogilla on aivan briljantti konsepti 😀
marinadi
Raha on kyllä usein hämmästyttävän tärkeä asia parisuhteessa, vaikka kuten kirjoitit, se ei sinällään ole oikeasti oleellinen. Enkä minäkään uskalla mennä sanomaan muille, mikä on oikea tapa jakaa tulot ja menot.
Ja kiitos vaan positiivisesta kommentista! Itse olen tällä hetkellä tästä blogista innostuneempi kuin tuosta varsinaisesta ”omasta” blogistani. Kuluttamisen ympäriltä riittää aiheita ja pohdittavaa, ja olen saanut sen mielikuvan, että moni sivuaa blogeissaan kulutusaiheita varsin aktiivisesti. Joten kai tästä nyt yhtä blogia pitää siinä missä joku toinen seksistä ja kolmas neulomisesta!