Kulutusjuhla

Köyhänä eettisempi kuin rikkaana?

Mari Koo — Thu, 28 Aug 2008 07:31:15 +0000

Syksyinen pohtii eroa opiskelu- ja työaikaisen kulutuksen välillä: “Mietin, miksi olin eettisempi ja anteliaampi silloin, kun minulla oli vähemmän rahaa. Silloin en esim. voinut kuvitella ostavani muuta kuin reilun kaupan kahvia ja teetä. Nyt kaupassa laukkuun saattaa sujahtaa helpoin ja nopein saatavilla oleva versio. Musta tuntuu, että köyhyys teki mulle hyvää. Silloin ajattelin enemmän toisia. Toisaalta nyt en ehkä ole enää niin jäykkä ja nipo, että näkisin jokaisen ostosvalinnan maailmantilaa olennaisesti muuttavana. Saatoin silloin jumittaa kaupan hyllyn eteen kykenemättä ostamaan yhtään mitään, jos eettistä valintaa ei ollut saatavilla.” (Mari Koo)

Juoksukenkien myyjien vaihteleva asiantuntemus

Mari Koo — Thu, 28 Aug 2008 07:28:37 +0000

Norppa osti juoksukengät: “Tossumyyjien asiantuntemus jaksaa hämmästyttää. Joku tietää malleista paljon, osaa(ja jaksaa)kysyä sekä suositella. Jaksaa ehdottaa kokoja ja kokeilee itsekin tossun päästä että onko liian pienet vai ei. Sitten on näitä “täs ois nyt nää” ja “ei tää pronaatiotuki kai haittaa” -tyyppejä. Ero oli taas kuin yöllä ja päivällä.” (Mari Koo)

Perusvaatteen pitäisi sietää vesipesu

Mari Koo — Thu, 28 Aug 2008 07:26:37 +0000

Anu tarkkailee vaatteiden pesumerkintöjä: “Pidän kuluttajan harhauttamisena esimerkiksi sellaisia ei-mitenkään-erikoisia viskoosivaatteita, joita ei saa lainkaan pestä vesipesussa - niissä on pakko olla jotain perustavanlaatuista pielessä, jos ne eivät kestä pesua. Kaikkein epäilyttävimpiä ovat huivit ja lapaset, joiden vesipesu on kielletty, ne kun likaantuvat käytössä nopeasti ja niitä pitäisi päästä pesemään usein. Olen ollut huomaavinani, että vesipesukielto on yleistymään päin - olen alkanut miettiä, olisiko kyse jostain sellaisesta, että vaatteen valmistaja haluaa luistella vastuusta vaatteen kulutuskestävyyden suhteen.” (Mari Koo)

Oolannin Röstitaskut testissä

Mari Koo — Thu, 28 Aug 2008 07:24:40 +0000

Jams on testannut Oolannin Röstitaskuja: “Minusta Oolannilla on aina ollut varsin hyviä tuotteita, mutta tällä kertaa röstitaskut eivät ihan lämmittäneet. Tosin olen toistaiseksi kokeillut niitä vain uunin kautta, ehkä pannulta saisi paremman lopputuloksen. - - - Makuja on kolmea, feta & oliivit, tomaatti & mozzarella ja tuorejuusto & yrtit. Löysin mauista kahta ensimmäistä, joita olen nyt molempia kokeillut. Tomaatti & mozzarellassa maku on selkeämpi ja pidän siitä enemmän kuin feta & oliivista.” (Mari Koo)

Soijasuikaleet sopivat moneen ruokaan

Mari Koo — Wed, 27 Aug 2008 14:04:11 +0000

Soijasuikaleet ovat nykyisin ruokakaappini perusaines. Ne kelpaavat mainiosti lihaa vastaaviksi tuotteiksi esimerkiksi erilaisiin wokkeihin ja kastikkeisiin.

Soijasuikaleet ovat myös edullisia: tuollainen Soyappetitin pussi (josta myös kuva) maksaa n. 2,50 euroa S-marketissa tai Alepassa, mutta koska tuotteet turpoavat, niin 250 gramman pakkaus riittää useampaan kokkauskertaan. Suikaleet ovat siis myös varsin edullinen raaka-aine.

Lisäksi soijasuikaleita myydään kilotavarana esim. Punnitse ja Säästä -liikkeessä.

Soijasuikaleiden rakenne on mielestäni hyvä. Ja mainiota on, kun pakkauksen voi ostaa kaappiin ja se säilyy pari vuotta huoneenlämmössä. Eli soijasuikaleita voi ostaa ikään kuin varalle ihan huoletta.

Oleellista on tietysti maustaa soijasuikaleet mielensä mukaan ja hyvin, niin kuin muutkin vastaavat tuotteet (soijarouhe, -palat ja -hiutaleet), koska muutenhan ne eivät maistu miltään.

Kitaroijan harjoittelukumppani

Mari Koo — Wed, 27 Aug 2008 12:19:39 +0000

Musisoivia tahoja kenties kiinnostaa Hessun kahvilan YouTubessa esittelemä “Bossin legendaarinen RC-2 Loop Station”. On Hessun sanojen mukaan kuulemma muun muassa “mieletön improvisaation lähde”. Ja hyvinhän tuo näyttäisi kitaroitsijaa innoittavan! (Mari Koo)

Haussa siivooja Helsingistä pikavauhtia, palkkiokin luvassa

Mari Koo — Tue, 26 Aug 2008 17:43:47 +0000

Jussi etsii kiireisesti vinkkejä siivouspalvelusta Helsingissä, sillä nykyinen sopimus joudutaan katkaisemaan: “Rakas blogistanin asukas tai lomavieras, kerro vinkkisi ehdottoman luotettavasta siivoojasta tai siivousfirmasta Helsingin ytimessä. Erityisen suurella ilolla otan vastaan vinkkejä täällä päin toimivista siivousringeistä, arvostamme erittäin korkealle sitä että siivooja on aina sama henkilö. Epätoivoisena voisin jopa luvata sielunkump… ei kun siis maailman mahtavimman siivoojan löytämisestä pienen palkkion. ” (Mari Koo)

Minipoliksessa pohditaan tänään onnellisia kaupunkeja

Mari Koo — Tue, 26 Aug 2008 06:33:03 +0000

Dodo ry:n ottaa tänään vauhtia Megapolis 2023 -festivaaliin järjestämällä Minipolis-tapahtuman klo 17-20 Demos Helsingin tiloissa (Laivurinkatu 41).

“BKT kasvaa länsimaissa, mutta onnellisuus ei. Samalla ympäristöongelmat pahenevat. Tarvitaan siis uusia avauksia. Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan!”

Mukana on mm. graffiti-kronikoitsija Tuomas Jääskeläinen, Koneen design-johtaja Anne Stenroos, kaupunkitutkija Panu Lehtovuori ja Avain-kustantamon Anna-Riikka Carlson.

Tonkija tutkii myyntiajat ja edulliset hinnat

Mari Koo — Tue, 26 Aug 2008 06:26:58 +0000

Sannamarin toiminta kuulostaa varmasti monille omakohtaisesti tutulta: “Tongin kylmätiskistä tuoreimmat lihat (varsinkin broilerit). Hamuan käsiini maidot, joissa on jäljellä eniten myyntiaikaa. Tutkin tarkasti kuiva-aineet: en osta näkkileipää, jonka parasta ennen on jo kahden kuukauden kuluttua. Toisaalta shoppaan mielelläni myös niitä safkoja, joissa on viimeisestä hyvän omantunnon myyntipäivästä kertova keltainen -50%-tarra. Kiva antaa itselleen lupa herkutella ja nautiskella halvasta viilistä. “Vanha” ruisleipä saa lisäaikaa pakastimen kautta. Tyyris mikroateria kelpaa minulle puoleen hintaan.” (Mari Koo)

Kuvakirjapalveluita pienoisvertailussa

Mari Koo — Mon, 25 Aug 2008 17:14:22 +0000

SusuPetal on testannut kolme netistä löytyvää kuvakirjapalvelua, Ifolor, Color-Kolmio ja Fotoyks. Ifolor sai parhaat arviot: “Ifolorilla oli hinta-laatusuhde kunnossa, kuvakirjaohjelma oli helppo asentaa, helppo käyttää ja jälki erinomaista.
Kuvakirjan tekeminen on ihan varteenotettava vaihtoehto perinteisille valokuva-albumeille, joiden tekemiseen saa myös uppoamaan rahaa, kun ostaa albumit, liimakulmat ja teettää kuvat. Digikirja on myös siitä hyvä, että ei tarvitse kirjoittaa KÄSIN kuvatekstejä.” (Mari Koo)

Asiakasrekisterin ongelmallisuus

Mari Koo — Mon, 25 Aug 2008 16:29:32 +0000

Image-lehden asiakaspalvelu tuottaa ongelmia Tuomo Björkstenille: hän aikoi tehdä osoitteenmuutoksen netissä, jossa pyydettiin rekisteröitymistä. Mutta lomakkeessa ilmoitettiin, että tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin ja rekisteröinnissä annettuja yhteystietojen käytön voi kieltää ilmoittamalla siitä puhelimitse.

“A-lehdet siis tylysti ryhtyy käyttämään tietojani suoramarkkinointiin ja jos en sitä halua, minun pitää erikseen soittaa heidän puhelinnumeroonsa. Onko tämä nyt ihan reilua?

Ajattelin, etten rekisteröidy. Soitan mieluummin asiakaspalveluun. Vaan siihenkin liittyi jekku:

“Osoitteenmuutokset ja peruutukset: 0600 9 6363 (24h, 0,98 €/min+pvm)”

- - - Olen siis pattitilanteessa. Jos teen osoitteenmuutoksen netin kautta, joudun vielä erikseen soittamaan asiakaspalvelun (maksuttomaan) numeroon ja kieltämään suoramarkkinoinnin, jota en voi sietää.

Jos soitan suoraan asiakaspalveluun, joudun maksamaan osoitteenmuutoksesta useita euroja.” (Mari Koo)

Onko joku saanut jonkun tietokoneohjelman joskus toimimaan heti?

Saara — Mon, 25 Aug 2008 10:57:50 +0000

Kervå on kokenut äänitysohjelman lisäosan hankkimisen kohtuuttoman hankalaksi: “…eikö millään voisi pitää oletusarvona sellaista, että jos ostan jotakin, niin myös sitten saan sen tuotteen? Sain nimittäin kaupasta mukaani oikeastaan vain kotelon. Kotelossa oli joku lippulappu, jossa oli koodi, joka piti syöttää valmistajan sivulla johonkin kenttään ja seurata ohjeita…
Seurasin ohjeita tunnollisesti kuin natsiupseeri ja rekisteröidyin ties kuinka moneen paikkaan ja kerroin missä osavaltiossa asun ja mikä mun osoite 2 on, niin että otsasuoni sykki. Ja kun prosessi oli ohi, niin oliko mulla sitä lisäohjelmaa? No ei!” (Saara)

Pizza paistuu leivinkivellä

Mari Koo — Mon, 25 Aug 2008 06:44:16 +0000

Kati kehuu leivinkiveä pizzanpaistossa: “Vuolukivinen, uunipellille sopiva irtoarina tarttui matkaan Juuassa sijaitsevasta Suomen Kivikeskuksesta, jossa pistäydyimme ohi kulkiessamme katsomassa Fabergén näperryksiä. Ainakin pizzan osalta leivinkivi toimi yli odotusten tuoden pohjaan uudenlaista rapsakkuutta. Seuraavaksi sen ominaisuuksia pitänee testata piirakanpaistossa. Kiven kosketuslämpö ehkä kompensoi sitä harmillista seikkaa, että sähköuunimme maksimilämpötila on 250 astetta, kun karjalanpiirakat kaipaisivat 300 asteen lämpöä.” (Mari Koo)

Katastrofin aineksia: ilmastonmuutosta ja parisuhteilua

Mari Koo — Sun, 24 Aug 2008 19:13:50 +0000

Espoon Cinéssä pääsi katsomaan John Websterin Katastrofin aineksia -dokumentin ensi-illan. Dokumentti tulee teatterilevitykseen noin kuukauden päästä. Esityksen jälkeen oli keskustelutilaisuus, jossa Webster ja tuottaja kertoivat ajatuksia aiheesta ja leffan teota.

Eko-Matin kanssa todettiin, että varsinaisesti mitään uutta faktaa leffa ei tuonut meille. Dokkari selvitti ilmastonmuutoksen perustaustoja, mutta tietysti tuollaisessa pätkässä joudutaan vähän vetämään mutkia suoriksi.

Websterin tavoite oli käsitellä vakavaa asiaa viihdyttävästi, ja siinä dokumentti onnistuu.

Omasta mielestäni dokumentti oli pitkälti myös parisuhteen käsittelyä, sillä siinä Webster käy keskusteluja paljon nimenomaan vaimonsa kanssa. Se on tietysti luonnollista, kun kyse oli perheen yhden vuoden öljydieetistä.

John Webster (vas.) ensi-illan jälkeen.

Webster sanoi keskustelutilaisuudessa, että vuoden ajan heidän kotinsa useimmin kuultu lause olikin “oota, mä käyn kameran”. Ja tietysti vain pieni osa kaikesta materiaalista on mahtunut vajaaseen 90 minuuttiin.

Websterin mielestä oleellista olisi pyrkiä tekemään edes jotain sen sijaan, että turhautuisi täydellisyyttä tavoitellessaan. Dokumentissa näkyi kuitenkin Websterin omakin syyllisyys ja se, kuinka tieto lisää tuskaa.

Itse ajelin Tapiolasta Helsingin puolelle dokkarin jälkeen fillarilla. Vastaan tuli runsaasti henkilöautoja, ja väistämättä taas mietin, onko jokainen noistakin ajoista oikeasti tärkeä. Websterin perhe eli dokumentin mukana puolisen vuotta ilman autoa, mutta sitten kuitenkin hommasivat nelipyöräisen, jonka polttoaineena käytetään biodieseliä.

Muovin Webster valitsi dokumentin kohteeksi kuulemma siksi, että se konkretisoi ilmastonmuutosta. Ja kieltämättä katselen parhaillaan ympärilleni niin, että havainnoin joka puolella muoviesineitä. Päivän Hesarissa oli Websterin haastattelu (€), jonka mukaan hän nyt käsittelisi dokumentissa enemmän ruuan ympäristövaikutuksia. Webster miettii, tuliko dokumentissa keskityttyä liikaa muoviin:

“On vaara, että vain se jää ihmisille mieleen. Muovikin tosin muistuttaa, kuinka riippuvaisia olemme öljystä. Sitä paitsi muovi pysyy ravintoketjussa sata tuhatta vuotta. Kun kokosivilisaatiomme on kadonnut, muovikääreet ovat yhä jäljellä”, Webster huomauttaa.

Lisäys 25.8. eli mitä muut kirjoittavat ensi-illasta:

Askeettiseksi hedonistiksi itsensä määrittelevä Leo Stranius jäi pohtimaan, mistä hän voisi vielä luopua: “Ehkä lämpimästä vedestä, tai sähköstä. Pitäisikö ainakin sulkea kaukolämpöpatterit ja hankkia tilalle sähköpatterit, jotka saavat energiansa tuulivoimasta.”

Myös Serenitas suosittelee elokuvaa. “Monenlaisia tilanteita tulee eteen, jos aikoo selvitä ilman muovia.”

Reilua kosmetiikkaa

Eko-Matti — Sun, 24 Aug 2008 12:12:16 +0000

Themis on tuonut markkinoille Reilun kaupan kosmetiikkaa. Ihan kiva, vaikken itse käytäkää. Mutta mikä on reilua kauneuskosmetiikassa? Tai sen markkinoinnissa? Taannoin Hesarissakin erään kosmetiikkafirman markkinointipäällikkö puhui, että eihän nämä ryppyvoiteet oikeasti mitään auta. Mutta sinänsä ihan kiva, että nyt voi ostaa lupauksia vähän pienemmällä huolella kehitysmaiden riistämisestä.