»   Kellomuseo kerää tarinoita ja muistoja ensimmäisistä kelloista (via). Osallistujien kesken arvotaan joka kuukausi Leijona-rannekelloja kiitokseksi tarinoiden jakamisesta. Minun ensimmäinen oikea kelloni oli muistini mukaan ehkä 7-vuotislahja, peruskello punaisella rannekkeella. Ja silloin 1980-luvulla taidettiin kovasti keskustella siitä, pilaavatko digitaalikellot lasten osaamisen tulkita perusviisarikelloja. (Mari Koo) 1 kommentti.

»   pni on vertaillut CDONin hintoja eri maissa: “Tanskalaiset saavat pulittaa tasan samoista levyistä postitettuna melkein kympin enemmän kuin ruotsalaiset. Me pääsemme hiukan halvemmalla, mutta ero sweedeniin on kuitenkin kuusi euroa. Vaikuttaa, hintoja katsellessa, että CDON naureskelee matkalla pankkiin ulkomaanpellejen kustannuksella. Olisi kiva tietää millä nämä erot hinnoissa perustellaan. Onko syy vain se, ettei naapurista voi tilata vaan pidetään ostaja oman maansa rajojen sisällä globaalissa internetissä?” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Nanna kertoo San Franciscon edistyksellisestä toiminnata jätteiden suhteen: “SF:ssa ovat ne aikaisemmin jokaisessa kaupassa käytössä olleet, ilmaiset muovipussit kiellettyjä. Tilalle ovat tulleet paperikassit ja monissa ruokakaupiossa kassojen viereen on laitettu houkuttelevasti esille hyvin suunniteltuja kangaskasseja. Ei siis niitä rumia ja liian pitkäsankaisia, mitä itse Suomessa ostin paikallisesta K-Kaupasta. - - - Kesällä aloin oikeasti ihmetellä sitä, miten biojätteelle on oma paikkansa, paperille omansa ja muoville, metallille ja lasille oma yhteinen paikkansa. Miten voi laittaa muovin, metallin ja lasin sekaisin samaan paikkaan ja kutsua sitä kierrätykseksi? Pitihän siitä ottaa selvää ja niin hienosti SF:n kaupunki on järjestänyt, että muovit, metallit ja lasi erotellaan toisistaan mekaanisesti sekä käsipelin. Tuollaista Suomeenkin kiitos!” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Norppa olisi ostanut kirpputorilta lasten syöttötuolin, mutta: “Alakerran kirpputorilta jo löytyikin sellainen vanha, valkoinen, kiva pinnatuoli mutta hintapyyntö oli 40 e! Törkeää sanon minä. Ensinnäkin olen vienyt sinne lahjoituksena paljon vaatteita, käyttötavaraa ja ihan suhteellisen asiallisia valaisimiakin. Olisin myös ollut valmis viemään vaihdossa vaikka yhden nojatuolin, jonka arvo olisi ylittänyt syöttuolin. Mutta ei. Siitä ei olisi ollut heille mitään iloa. Suhteeni kyseiseen kirpputoriin on siis päättynyt. Finito ja Caput! Tästä lähtien aion mennä merta edemmäs kalaan jos tarvitsen kirpputoripalveluita. Jokin raja sentään.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Jazmanaut pohtii taantuman voivottelua: “Haastateltu perheenäitikin valitteli, että hän joutuu tekemään nykyään lapsilleen ruoat ihka itse, eineksiä ja valmisruokia vältellen. Erittäin kalliiseen designtakkiin pukeutunut eläkelläismummo valitteli ettei uskallakkaan ostaa uutta asuntoa. Maailmalla Hummer-autojen tuotantolinja on myytävänä. Ei kuulemma mene kaupaksi ja muutenkin bensasyöpöt kaupunki-maasturit pölyttyvät kaupoissa. Yksi jos toinenkin on valitellut siellä sun täällä, ettei uskalla kuluttaa enää entiseen malliin. Että pitää vallan miettiä, mitä tarvitsee. Ja tätä kutsutaan taantumaksi?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kirsimaria on shoppaillut tavallista enemmän: “On vähän huono omatunto. En ole vararikossa, mutta monta turhanaikaisen tuntuista ostosta lyhyen ajan sisään saa Koskelan Jussin minussa heräämään. Ehkä uusi tunne siitä, että tiedän jopa vuodeksi eteenpäin millä seuraavan kuun vuokran maksan, on osaltaan saanut kulutuskäyttäytymiseni muuttumaan. En ole ollut erityisen masentunut viime aikoina, joten sitä ei oikein voi syyttää, vaikka ostostelu onkin usein mitä terapeuttisinta toimintaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Ohari ihmettelee tuotteiden muotoilua, ja tällä kertaa erityisesti Doven kosmetiikkaa: “Yksi hyvä selitys tietysti on, että purkki pitää saada näyttämään valtaisan suurelta, vaikka oikeasti se sama 2 tai 3 dl niissä sisällä on kuin pakkauksen kyljessä ystävällisesti kuluttajalle ilmoitetaan. Miten saada vähempi enemmäksi? Muotoiluhenkilöpä ratkaisee asian niin, että hän venyttää purkin hiiirvittävän pitkäksi eli korkeaksi ja jos oikein kieli keskellä kämmentä hommansa tekee, vieläpä suipentaa niin pohjan kuin korkinkin. Jo vain näyttää 2 dl ainakin 2 l:lta! Mitä sitten? Sitä sitten, että eihän tuommoiset helvetin astiat pysy pystyssä mitenkään suihkutelineissä! - - - Ihmettelenpä samaan syssyyn myös, miksi tällaisia muoviastioita ei kierrätetä. Jotenkin äärimmäisen surullinen on ajatus kaatopaikasta, jossa kylki kyljessä pötköttelee hylättyjä, aidon kauneuden aineksia sisältäneitä (tai vielä sisältäviä, ks. yllä) epäkeskoja, onnettomia muoviputeleita. Kai niitä nyt johonkin voisi vielä käyttää?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Benrope kävi parturoitavana, mutta asiakaspalvelijan tila yllätti: “Kyniminen tapahtui totuttua verkkaisemmalla tahdilla, naisen liikkeet vaikuttivat hidastetuilta. Nuhaiseen nenääni leimahti pastillien alta viinan lemu. Ei kai se jumalauta ole humalassa? “Mitäsh näille pulishongeille pitikään thehdä?”, kysyi täti ja pudotti samalla ensimmäisen kerran kamman lattialle. Ei perkele, sehän oli kännissä kuin ankka! Ja tukkani kimpussa! Enää ei oikein voinut poistua paikaltakaan, nainen kun oli jo päässyt vauhtiin. Toivoin sen kykenevän hönössäkin jonkinlaiseen suoritukseen, jonka pystyisi myöhemmin korjauttamaan. Onhan parturi kuitenkin leikannut elämänsä aikana hiuksia kymmeniä tuhansia kertoja. Rutiinilla vaan. Kampoja tipahteli lattialle tasaiseen tahtiin, kummasti niitä kuitenkin riitti. Leikkaaminen tuntui tapahtuvan jotenkin oudossa järjestyksessä ja kovin vaikeissa asennoissa. Kun nainen kysyi onko tukkaa lyhennetty riittävästi nyökin kiivaasti myöntävästi. Lopussa piti vielä pelätä niskavillojen raakkausta, kun täti kaivoi partaveitsen esiin. Olin aivan varma, että niskani on kohta verillä mutta kuin ihmeen kaupalla selvisin vaurioitta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mea suivaantui KOKKI-kattilan liian tiukkaan tarraan ja kirjoitti avoimen nettitekstin tuotteen myyjille: “Kun suuressa viisaudessasi päätit läimäistä teräskattiloiden kylkeen ne isohkot tarrat, joissa kerrotaan onnellisen ostajan nyt olevan uuden KOKKI-kattilan omistaja, niin mahdoitko ajatella ihan loppuun saakka. Otitko huomioon seuraavaa: kun kattilan Citymarketista ostanut henkilö kiiruhdettuaan kotiinsa haluaa sillä mitä pikimmiten tehdä siipalleen lauantaiehtooeinestä, niin mitä luulet, herra KOKKI-yhtiön tiedotuspäällikkö, lukeeko hän ne tarratekstit vai peseekö pois? No ei tod. lue, Vaan pesee. Tai siis yrittää pestä. Yrittää kolme tuntia pestä sitä maailmanlopun liimaa pois.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Maija kirjoittaa M-Brainin blogissa kotitalouspalveluiden ostosta: “Lokakuun alusta toimintansa aloittanut suomalainen Nextdoor on ensimmäinen ainoastaan  kotitalouspalveluille omistautunut sivusto, jonka kautta kotitaloudet  ja kuluttajat voivat ilmoittaa tarpeestaan ja kilpailuttaa työtehtäviä. Kenties näitä on useampia, mutta ainakin omaan korvaan tämä tuntuu aika tuoreelta ajatukselta? Minulle siivoojan hankkiminen kotiin on jokin kangastus keitaasta autiomaassa - hieno unelma, mutta jotenkin hankalasti toteutettavissa. Laiskuus on vaatinut veronsa ainakin tähän päivään saakka. Kotityöpalvelun kautta ongelman voisi ehkä ratkaista helpommin? Ja kellonajasta riippumatta. Palvelun voi palveluntarjoajan mukaan tilata kotiin vaikkapa keskellä yötä. (Miksi muuten siivous tulee mieleen aina myöhään illalla?)” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mrs Morbidilla on kamerakuumetta, mutta ostaminen ei ole helppoa: “Miksei joku voi tehdä tätä mun puolesta? Käydä testaamassa kaikki ja sitten sanoa, että “tämä on sulle paras vaihtoehto”. Minua kun ei kiinnosta muu kuin se, että saan sellaisia kuvia kuin haluan. En millään jaksa ominaisuuksien vertailua ja lyhenteiden pudottelua. Ja sitten kun runko on päätetty, niin sitten pitää miettiä salama. Onneksi se on varmaan helpompaa. Tiedän tarkkaan mitä tarvitsen ja mitä en, ja niiden hinta ei maata kaada. Sentäs. Ongelma on siinä, että haluan vaan kuvata. Tätä on monen vaikea käsittää. Moni kuvauksesta kiinnostunut luulee, että haluan puhua kameroiden ominaisuuksista. En halua.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jams maistoi Pirkan Parhaat Sushiateriaa: “Pakettiin kuului viisi nigiriä, joista 2 lohta, 2 katkarapua ja 1 ilmeisesti surimia ja niiden lisäksi 5 makia, joista en hyvällä tahdollakaan osaa sanoa mitä niissä oli. Riisihän maistui styroksille, mutta en minä oikeastaan enempää siltä odottanutkaan. Paljon paremminkin voi itsensä ravita kuin tällä tuotteella ja jos sushi ei ole tuttu tuote, tällä ei takuulla kannata tutustumista aloittaa.

»   Vaiheinen hämmästelee kirjamessujen lipunhintoja: “Tuohon myynti- ja markkinointitilaisuuteen on 13 €:n sisäänpääsymaksu aikuisilta ja 9 € lapsilta, eläkeläisiltä, varusmiehiltä ja opiskelijoilta. Se nyt vaan on liikaa siitä, että menee vastaanottamaan markkinointi-informaatiota. Varsinkin tuo lastenlipun hinta hämmästyttää. Eikö koko kirja-alalle olisi viisaampaa tulevaisuuden turvaa se, että nuoret ja lapset tulevat tutuiksi kirjan toimivan käyttöliittymän kanssa?” (Mari Koo) 3 kommenttia.