Kuinoma on Kulutusjuhlassa mainittu aiemminkin, mutta lienee syytä mainostaa uudelleen. Tämä vuokraus- ja lainauspalvelu on kehittänyt toimintaansa, ja tavaraa alkaa olla jo enemmän tarjolla, mutta lisää kaivataan.

Palvelun perustaja Markku Jussila puhui lauantaina Megapoliksessa siitä, miten lainauskulttuuri ei ole kehittynyt, mutta ostaminen on. Jos lainaisimme enemmän, niin säästäisimme luonnonvaroja: jokaisella ei tarvitse olla omia talviurheiluvälineitä, telttaa, iskuporakonetta, viulua tai juhlapukua. Valtaosan ajasta monet tavarat ovat ihmisillä nurkissa käyttämättöminä, jotan vuokraus- tai lainauspotentiaalia löytyy.

Jussila totesi, että lainaamiseen liittyy paljon ennakkoluuloja. Ihmiset pelkäävät, että vuokraaja hajottaa tavaran, vaikka todellisuudessa tuntematon tyyppi pitää hyvää huolta lainaamastaan. Ja tietysti palvelun kautta voidaan sopia siitä, että mitä tehdään, jos tavara rikkoutuukin.

Lainaus ja vuokraus on myös siksi kannatettavaa, että tässä tarkoituksessa olevien tuotteiden on oltava kestäviä. Ei siis mitään kertakäyttölaitteita tai -varusteita, vaan kunnollista laatua.

Ensiksi Marginaalin Jani mietiskeli, kannattaako ostaa kahvi reiluna vai luomuna, jos ovat eri paketeisa. Siellä virisi vilkas kommenttikeskustelu.

Tämä taas sai Sun Äitis miettimään kulutustottumuksia eettisestä ja ekologisesta näkökulmasta:

“Keski-ikäinen kääkkä ei ole valmis muuttamaan omia kulutustottumuksiaan ja mollaa vielä muidenkin valinnat! Enkä mollaa. Reilun kaupan tuotteiden ja luomun suosimisella ja carrotmobbingilla on merkitystä sitä kautta, että ne antavat isoille toimijoille perustuotantoon viestiä siitä, että ihmiset välittävät. Raadollinen totuus on, että pienetkin muutokset eettisempään ja ekologisempaan suuntaan perustuotannossa toteutettuina, vaikuttavat kokonaisuuteen enemmän kuin suuret muutokset marginaalisilla alueilla. Onko siis niin, että marginaalien tehtävä onkin toimia katalyyttinä perustuotannon muutoksille eikä niiden merkitystä saa arvioida vain niiden omien, suorien vaikutusten perusteella?”

Ja sielläkin on käynnissä ahkeraa kommentointia.

Samaan aikaan toisaalla eli Sivukujalla pohditaan myös:

“Pysähdyin miettimään, miten paljon viime vuosien niukkuus ja tulojen tiukkuus on muuttanut minua ja tekojani. Minussa nostaa päätään yhä voimakkaammin yhteiskunnallisen toiminnan tarve. - - -

Pakon edessä kuluttamisen lopettaminen on muuttanut suhtautumista paitsi tavaraan myös rahaan. En tarvitse esineitä ja asioita, koska voin lukea niistä ja katsella kuvia, nauttia esteettistä elämyksistä etäältä, vailla tarvetta omistaa. Raha on vain jotain, millä taataan asunto ja leipä pöytään. Jos niiden jälkeen jotain jää, sen käyttäminen muuhun kuin kulttuuriin (sanan laajassa mielessä: elämyksiin taiteen, ruuan, ihmisten ym. parissa) tuntuu järjettömältä. Pienestä on myös niin helppo antaa: Koska tiedän, miltä tulojen kanssa kamppailu tuntuu ja miten etuoikeutettu kuitenkin olen maailman väestöä mittapuuna pitäen, tuntuu tärkeältä antaa osa rahasta itseltä pois, keräyslippaisiin, hyväntekeväisyyteen. - - -

Teen valintoja. Ostamalla reilun kaupan tuotteita, eettisiä alusvaatteita, lähiruokaa, käytän enemmän rahaa kuin halvempia tuotteita valitsemalla, mutta toisaalta samalla tunnen toimivani, ohjaavani vaatimatonta rahavirtaani. Ei se ehkä solise kohti täydellistä maailmaa, mutta ainakin parempaa sellaista kuin jos kuluttaisin valintojani miettimättä.”

Mantelipirtelö-blogin tai-tai hankki Suomessa valmistettuja soijakynttilöitä: “Kynttilöissäkin on nykyisin tarjolla perinteisiä parafiini- ja steariinikynttilöitä ekologisempia ja eettisempiä vaihtoehtoja. Ostin äskettäin ensimmäistä kertaa soijakynttilöitä, joita valmistaa Kynttiläpaja Kalevantuli. - - - Soijakynttilä palaa todella tasaisesti ja kauniisti, ja myös hitaammin kuin tavallinen kynttilä - yhdestä kynttilästä on siis iloa pitemmäksi aikaa.” (Mari Koo)

Serenitas kertoo lohaseista: “Ennen olivat jupit ja dinkit, nyt tulevat lohasit. Lyhenne tulee sanoista lifestyle of health and sustainability”, eli terveyden ja kestävän kehityksen elämäntapa.”

Lohas-ilmiön oli ruotsalaisesta EcoQueen-lehdestä bongannut Anna-Stina Nykänen aamun Hesarin pikku-uutiseen. Lohasit ovat shoppailevia maailmanparantajia, joita innostavat aurinkopaneelit, sähköautot ja trendikkäät luomuvaatteet. Ruotsissa heitä on jopa kolmannes väestöstä. Suhde kuluttamiseen jakaa siis ekoilijoitakin. Alkaa syntyä ekoilijoiden alakulttuureita, joka on tietysti merkki siitä, että kannattajia on jo paljon”. (Mari Koo)

Vastuullisempia valintoja -blogin Juha vaihtoi lamppuja: “Tämän kuun aikana kaupat ovat myyneet verrattain edullisesti energiansäästölamppuja, joten ryhdistäydyin ja ostin niitä lisää. Nyt tavallisia lamppuja ovat ainoastaan loisteputkilamput, eteisen ja vaatehuoneen lamppu sekä muutama pöytälamppu. Niitä pidetään sen verran vähän päällä, että niiden on parempi olla tavallisia.” (Mari Koo)

Muokkaus:: Koska Riitta kommentoi poistaneensa kyseisen, linkkaamani tekstin (uutinen on mahdollisesti väärinkäsitys), niin poistin tekstin tästäkin. Palataan asiaan, jos aihetta ilmenee! (Mari Koo)

Tältä se kohuttu Plup-vesi näyttää kaupanhyllyssä. Ja kuten näkyy, hinta on 2,39 e/kpl eli veden litrahinta on hieman alle kuusi euroa (kuten Esakin kommentoi).

Kuva otettu Arabian S-marketissa.

Islah viettää Älä osta mitään -vuotta ja pohtii kirpputoritoimintaa: “Tunnen monia himoshoppailijoita, joiden vaatteista suuri osa päätyy kirpputorille. Kirpputori toimii omantunnon keventäjänä, ja saaduilla rahoilla voi taas käydä ostamassa uusia vaatteita. Näitä shoppaajia löytyy tosin vielä enemmän huuto.netistä, jossa myydään paljon postimyynnistä tilattua, huonoksi havaittua ja palauttamatta jäänyttä tavaraa ja vaatetta.” (Mari Koo, via HaloEfekti)

Porkkanamafian eli Carrotmob Finlandin ensimmäisen kohde on nyt julkistettu. Kyseessä on ravintola Juttutupa Hakaniemessä ensi lauantaina.

“Porkkanamafian ostotempaus alkaa ravintola Juttutuvassa Helsingissä lauantaina kello 18.30 ja jatkuu ravintolan sulkeutumiseen saakka. Ravintolan asiakkaaksi odotetaan satoja ostotempaukseen osallistuvia.

Juttutupa on luvannut sijoittaa 51 prosenttia Porkkanamafian ostotempauksen lisämyynnistä energiatehokkuutensa parantamiseen.”

Tempauksen jälkeen energia-asiantuntijat arvioivat, millaisia parannuksia Juttutupa voisi toimintaansa tehdä.

Eli sinne siis mukaan: tapahtumaan voi ilmoittautua myös Facebookissa. Mikään pakko ei ole esim. tilata ruokaa, vaan jo vaikka teen tai kahvin juominen osoittaa kannatusta ajatukselle. Ja mukaan kannattaa tietysti varata iloista ja reipasta mieltä.

Lisäys 24.9: Porkkanamafialla on nyt myös viralliset nettisivut.

Niko Lipsanen on mainiosti tuonut julki kuvien kera, miten hän asuu vaimonsa kanssa 16 neliön asunnossa.

“Asuntomme ei ole kovin suuri, mutta se on hyvällä paikalla Helsingin kantakaupungissa, 20 minuutin kävelyn päässä ydinkeskustasta, ja ikkunasta näkyy meri.

Monet ihmettelevät, kuinka kaksi aikuista ihmistä ja luonamme usein majaileva hoitokoira mahtuvat asumaan 16 neliön yksiössä. Vaatiihan se hieman järjestelyä ja soveltuvaa luonteenlaatua, mutta ei se niin mahdotonta ole kuin minä useimmat tuntuvat sitä pitävän. Oheisten valokuvien avulla esittelenkin nyt lukijoille ekotehokkaan kantakaupunkiasuntomme.”

(Kuva siis Nikon blogikirjoituksesta: käykää sieltä katsomassa myös muut otokset niin keittösyvennyksestä kuin kylpyhuoneesta.)

Nana Q. jakaa vinkkejä shoppailukierteen katkaisemikseksi, tässä pari: “- Ryve itseinhossa.
Maailmantuska tappaa tehokkaasti sitkeimmänkin shoppailunhalun. Jos sinulla on vaikeuksia päästä sopivaan mielentilaan, aloita aamusi visualisoimalla mielessäsi kuvia hukkuvista jääkarhunpoikasista.

- Vedä rajat.
Ihania vaatteita löytyy aina, myös ensi sesongista. Ja sitä seuraavasta. Vaatebisnes ei maailmasta lopu, joten löydät jatkossakin kuolattavaa vaikket nyt ostaisikaan kaikkea, mitä mieli halajaa.” (Mari Koo)

Uusin City-lehti käsittelee kevytaktivismia ja vapaaehtoista vaatimattomuutta. “Downshifting eli vapaaehtoinen vaatimattomuus on erityisen yleinen ilmiö Atlantin toisella puolella. Monet ihmiset kokevat, että tienaaminen ja kuluttaminen eivät ole hyvän elämän määreitä. Halutaan kestävämpiä elämyksiä. Perhe, vapaa-aika ja tasapainoisuus ovat tärkeämpiä. Ironisesti käsitteestä on tullut niin suosittu, että sen nimellä myydään läjäpäin elämänhallintaoppaita.” (Mari Koo)

Suomen Luonto -lehti etsii jälleen vuoden turhaketta. Oman ehdotuksen voi lähettää syyskuun aikana osoitteeseen turhake(at)sll.fi.

“Vuoden turhaketta haetaan nyt yhdeksättä kertaa ja kisan suosio on kasvanut kaiken aikaa. Aikaisempina vuosina turhakkeeksi on valittu lehtipuhallin, vaipankätkijä, ulkomainen pullovesi, hampurilaisaterian kylkiäinen, juotava jogurtti, kaupunkimaasturi, tuplapuhelinluettelot ja mönkijä. Uusia kandidaatteja odotetaan mielenkiinnolla.”

Nokia on ykkönen Greenpeacen elektroniikkayhtiöiden vertailussa: “Nokia on noussut selvään johtoon Greenpeacen elektroniikkavertailussa. Nokia sai seitsemän pistettä kymmenestä mahdollisesta. Toiseksi sijoittunut Samsung sai 5,7 pistettä. Vertailussa on mukana 18 elektroniikka-alan kansainvälistä yritystä.

Nokia on alan edelläkävijä vaarallisista kemikaaleista luopumisessa sekä energiatehokkuudessa. Yhtiö saa 25 prosenttia energiastaan uusiutuvista energialähteistä, ja se aikoo nostaa osuuden 50 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Nokia nousi nyt vertailun kärkeen korjattuaan puutteet vanhojen tuotteiden kierrätyksessä Intiassa.” (Mari Koo)

Vihreät vaatteet -blogi on suunnittelija Anniina Nurmen blogi, joka nimensä mukaisesti kertoo monipuolisesti eettisistä ja ekologisista vaatteista. (Mari Koo)

Ympäristöjärjestö Dodon järjestämä Megapolis 2023 -tapahtuma jyllää lauantaina 27. syyskuuta Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla. Luvassa on mielenkiintoisia puheenvuoroja ja keskusteluja mm. kuluttajuuteen liittyen.

Puhumassa on esimerkiksi slow life -elämää ylistävä Carl Honore ja monta kiinnostavaa suomalaista, mm. onnellisuustutkija Olli-Pekka Ruuskanen, kokemuksellisen kaupungin konsultti Meiju Niskala ja toimittaja Axa Sorjonen.

Pääseminaari alkaa klo 14 ja päättyy klo 18, jonka jälkeen on vuorossa Carrotmobin eli suomalaisittain Porkkanamafian ensimmäinen tempaus.

Viime vuoden tapahtuman osalta kirjoitin erityisesti Osmo Soininvaaran ajatuksista.

Martti Tulenheimo toteaa, kuinka ilmastonmuutoksen takana etenee laaja ympäristökriisi, josta ei paljon puhuta: “Uusimmassa Diplossa toimittaja Hervé Kempf kirjoittaa aiheesta terävän poleemisesti. Hän kysyy ja vastaa itselleen, “Kuinka rikkaat tuhoavat maailman?” Rikkailla Kempf ei tarkoita miljonäärejä, vaan länsimaista keskiluokkaa. Siis sinua ja minua. - - - Nykyinen kuluttaminen ei enää kasvata, vaan tosiasiassa heikentää hyvinvointiamme. Polttavin kysymys tiivistyykin lauseeseen “Miksi emme siis harjoita sellaista politiikkaa, joka voisi todella estää ympäristökriisin syvenemisen?”

Vastaus on, koska kehotus kuluttaa vähemmän on vastoin vallitsevaa poliittista ideologiaamme. “Keskiluokka ei suostu kuluttamaan vähemmän, jos kaikki eivät tee samoin.” (Mari Koo)

Jazmanaut on julkistanut videon, jossa hän tyylikkäästi taittelee biojätepussin sanomalehdestä. Nyt vain kaikki seuraamaan Jazmiksen esimerkkiä.

“Kummasti se täyttyi parissa päivässä kaffenporoista, hedelmän / perunankuorista ynnä muista ruuantähteistä, eikä mokoma ehtinyt ruveta haisemaankaan moisessa ajassa. Kärpäsiäkään ei ole näkynyt.
Nyt tuo pussukka on ihan vakiokamaa ja itseasiassa hajuhaitat ovat vähentyneet, kun ruoantähteet eivät temperoidu perusroskiksessa päivätolkulla ja mikä bonusta: Maailma pelastuu!”

Päätin noin vuosi sitten, etten itse osta lihaa kotiini. Omaatuntoa kolkutteli sen verran pahasti tieto siitä, miten suurta haittaa lihankasvatus ympäristölle tuottaa.

Päätös on pitänyt. Silloin tällöin siis syön lihaa, jos sitä eteen ilmaantuu. Koetan olla tekemättä aiheesta suurta numeroa: esimerkiksi Turistin häihin en ilmoittanut mitään erikoisruokavaliota, ja kyllä kuulkaas silti sain vatsani herkuilla enemmän kuin täyteen ilman kasleria ja paahtopaistia. Ja jos jääkaappiini on jäänyt grillausilloista makkarapaketti, niin syön lihat pois ennemmin kuin heitän menemään.

Kuten Pagistaanissa viime viikolla mietittiin, niin on se outo juttu, kuinka joukkoruokailuissa, kuten kouluissa, se liharuoka nähdään jotenkin välttämättömänä. Tai miten moni ajattelee, että oikea ruoka on oikeaa vasta, kun lautasella pötköttää kuollutta eläintä.

Ihmiset ovat kuulemma huolissaan ilmastonmuutoksesta ja haluaisivat ohjeita siihen, miten voisivat sitä estää. Mutta eivät sitten tee mitään, koska epäilevät, etteivät muutkaan tee. Ja mitäpä sillä on väliä, mitä yksi tekee, kun Kiinassa ei piitata mistään mitään ja Yhdysvalloissakin pörräävät lentokoneet ja muutenkin se nyt on ihan mitätöntä, jos minä jotain.

Onhan se jonkinlainen logiikka. Mutta minun logiikkani on tunnetusti se, että jos ei itse tee mitään, niin on turha vaatia muiltakaan eli esimerkiksi yhteiskunnalta, yrityksiltä tai kanssaeläjiltä.

Ruuasta kirjoitin Hesariin kolumnin, joka julkaistiin tänään. Otsikko on “Ruuan kallistuminen on hyvä asia”

MUOKKAUS: Kolumni on näköjään saatavilla ihan maksuttomastikin (ajatukseni tunteville ei varmaan sisällä mitään uutta, eikä se nyt muutenkaan ole mitään omaperäisyyden huippua, vaan tietysti samoja teemoja on sanottu muuallakin).

Jos nyt joku sen lukija jäi miettimään, mistä siihen poimitut tiedot ovat peräisin, niin tässä linkit:
TIKEn ravintotase: lihaa syötiin n. 76 kiloa/hlö (eli noin 200 grammaa per päivä, laskin ihan itse) viime vuonna ja kasviksia & hedelmiä melkein kymmenisen kiloa vähemmän.
Tilastokeskus: “Kotitalouksien elintarvikemenojen osuus kaikista menoista laski 20 prosentista noin 13 prosenttiin ajanjaksolla 1985-2006″

Tarkoitus ei ole vähätellä sitä tosiseikkaa, että köyhille ruuan hinnannousu on tietysti ongelma. Ennemminkin tavoitteeni on herätellä niitä rikkaampia pohtimaan omia valintojaan.

Merkittävä osa kulutukseen ja ympäristövaikutuksiin liittyen on se, miten ja missä asumme. Ja tähän taas vaikuttaa merkittävästi yhteiskunnallinen päätöksenteko. Pääministeri Matti Vanhanen visioi puutarhakylin metropolista päivän Hesarissa:

“Metrointoilun sijaan vastaus Suomen ilmasto-ongelmiin löytyy Vanhasen mielestä hänen “hajakeskitetystä” mallistaan: ihmiset asuvat pienissä puutarhataajamissa, joissa työpaikat ja palvelut ovat lähellä kotia.”

Vanhasen ajatus on herättänyt monissa ihmetystä. Virkanainen lausuu:

“Tällä mielipiteelläni on tosin tuskin minkäänlaista arvoa, sillä enhän varsinaisesti ole edes ihminen pääministerin määrittelemässä sanan uudismerkityksessä, koska pidän kerrostaloista, tiiviistä kaupunkirakenteesta ja raideliikenteestä enkä hingu asumaan lapsiperheineni omakotitaloon kehyskuntaan, asioimaan jossain pirun ideaparkissa ja ajamaan välttämättömiä matkojani henkilöautolla tai bussilla.”

Kimppakivassa luetellaan Vanhasen viisi virhettä, joista yksi on seuraava:

“Laajan sähköautoilun varaan ei siis saisi rakentaa todellista tulevaisuutta. Todellisen tulevaisuuden tulee olla vapaampi koko yksityisautoilusta. Siis vapaampi kaikesta yksityisautoilusta, myös sähköautoilusta. Lähen päivittäinen yksityisautoilu on kaikissa muodoissaan liikaa energiaa vievää 10 miljardin ihmisen maapallolle.”