Tuija on tehnyt kattavan vertailun Ruoka.netin ja Ruokatori.fi:n välillä, niin palvelua, valikoimaa, pullonpalautusjärjestelmää kuin käyttömukavuutta kommentoiden: “Nettiruokakaupan tuotevalikoiman selaaminen tuntui aluksi kankealta. Kun on tottunut poimimaan tuotteita hyllystä pakkauksen ja hyllyn sijainnin perusteella, piti nyt miettiä tuotenimiä ja niiden kirjoitusasuja. Riisi- vai karjalanpiirakka? Jugurtti vai jogurtti? Tuoteryhmittäinen navigaatio tuntui ärsyttävältä: suuhygienia? Hammastahnaa minä kaipaan. Vapaasanahaku tuotteen nimellä toi listan kaikesta merkkijonon sisältämästä. Ostoskorin talletustoiminto vaikuttaakin varsin tarpeelliselta: kun kerran tekee peruslistan talouden tarpeista, sitä voi varioida tilanteen mukaan.

Testiostoskorimme tulivat maksamaan lähes saman verran, vaikkakin yksittäisten tuotteiden hinnoissa oli eroja. Tässä vertailussa ei tehty vertailua lähikaupan hintoihin, joten tämän kokemuksen perusteella en sano mitään nettiruokaostamisen hintatasosta korttelikauppoihin verrattuna. Automarketiin ajaminen maksaa eikä ajan säästökään ei ole vähäpätöinen tekijä.” (Mari Koo)

Loimaannorppa kehuu kirjakustantamo Sammakon nettikaupan nopeutta: “Koska kesäaikaan, tai ylipäätään minään muunakaan aikana, mitään, ei pitäisi ostaa muualta kuin alennusmyynnistä, klikkailin tarjouksia - kohtaa, ja löysin kuin löysinkin muutaman heräteostoksen.
Ja kuinka ollakaan! Tänään kolisi postilaatikko niin ettei paremmasta väliä, ja kirjaa toisensa jälkeen putkahti lattialle. Loistavaa ja nopeaa palvelua. Tein tilauksen viikonloppuna, joku fiksu käsitteli sen heti maanantaina, ja kirjat olivat minulla kotiinkannettuina tiistaina!” (Mari Koo)

Facebookissa sattui silmiini mainos, jonka otsikko oli “Ryyppää ilman krapulaa”. Mainos johdatti nettisivulle, jossa kaupattiin krapulan oireita vähentäviä pillereitä: 0,20 euroa + lähetyskulut 4,90. Tilausehdoissa hommaa tarkennettiin:

“Mikäli et jatkossa halua halua hyödyntää automaattista toimituspalvelua tulee sinun ilmoittaa asiasta 18 päivän kuluessa siitä, kun olen vastaanottanut koetilauksesi. Tämän jälkeen saat 4 viikon kuluttua ensimmäisen automaattisen Kaktus-kapseli toimituksesi. Se sisältää 45 kapselia joiden hinta on vain 26,90 EUR (arvo 37,80 EUR). Normaalit posti- ja toimituskulumme 5,95 EUR lisätään hintaan.

Tämän jälkeen saat joka 6. viikko uuden Kaktus kapseli toimituksen samaan edulliseen hintaan.”

Eli siis kuukaudessa saisi pulittaa ihan kiitettävän summan moisista kapseleista. Ja mistäs ihmeaineesta tässä on kyse?

“3 pientä kapselia jotka sisältävät meksikolaisen nopal-kaktuksen (Opuntia ficus indica. wikipedia) uutetta riittää ehkäisemään epämiellyttävän krapulan. New Orleansissa sijaitsevan Tulane Health Sciences Center:in suorittama tuplasokkotesti osoitti selvästi, että nopal vähentää oksettavaa oloa, janoisuutta ja huonoa ruokahalua jotka ovat krapulan pahimpia oireita.”

Just. No, tunnetusti hölmö ei ole se, joka pyytää.

Mutta jos joku nyt jostain syystä testailee kapseleita, niin mielelläni kuulen raportin!

Suomessa rekisteröitiin vuonna 2007 noin 250 ulkomaista verkkokauppaa koskevaa valitusta. Määrä ei ole juuri muuttunut vuodesta 2006, kerrotaan Digitodayn uutisessa. Jutussa muistutetaan luottokortin olevan hyvä maksuväline verkkokaupassa: jos kuluttaja maksaa tilauksen luottokortilla, hän voi ongelmatilanteessa vaatia kauppahintaa takaisin myös luottokorttiyhtiöltä. (Mari Koo)

Kirsi Haapala kirjoittaa:

“Viime aikoina aikaani ovat tuhlanneet myös puhelinmyyjät. En ole saamattomuuttani tehnyt sitä estoa (tai edes ottanut selvää miten se tehdään), ja nyt on vissiin joku puhelinmyyjien virkistysviikko ollut kun kaikki soittelevat. Minulle on kaupattu lehtiä, alusvaatteita, tilaa 020202-puhelinluettelosta sekä liittymää. Ne puhelut ovat ilkeitä, sillä vastaan kaikkiin soittoihin (työpuhelin kuitenkin) ja olen huono pääsemään eroon myyjistä. He puhuvat päälleni, vaikka yritän estellä, etten tilaa. Eivätkä vedä henkeä litaniansa välissä. Pakko se on vain sitten väkivalloin katkaista se puhetulva ja sanoa tiukasti ei kiitos.”

Pari tuttua on valitellut samaa: kaikenlaista tavaraa ja palvelua kaupataan puheluiden välityksellä, eikä myyjä meinaa uskoa, vaikka heti alkuun ilmoittaa, että ei kiinnosta.

Eli kerrataanpas niitä mahdollisuuksia estää puhelinmarkkinointia:

- Väestörekisterikeskuksen tietojen luovutuskielto: Nimi- ja osoitetietoja ei luovuteta mm. suoramarkkinointitarkoituksiin, markkina- ja mielipidetutkimuksiin eikä syntymäpäivähaastattelujen tekemistä varten. Tieteelliseen kyselytutkimukseen tietoja voidaan luovuttaa kiellosta huolimatta. Kiellon voi tehdä esim. linkin takaa löytyvällä lomakkeella, vapaamuotoisella kirjeellä tai soittamalla maistraattiin.

- Asiakkuusmarkkinointiliiton puhelintarjonnan rajoituspalvelu (ns. Robinsson-palvelu): “Lain mukaan kuluttaja voi antaa puhelinmyyntiä koskevan kiellon yhdelle yritykselle kerrallaan. Tämän yksittäiskiellon lisäksi ASML:n jäsenyritykset ovat kehittäneet kuluttajille palvelun, jossa kuluttaja voi palveluun soittamalla laajemmin rajoittaa itseensä kohdistuvaa puhelintarjontaa.”
Yksityisen henkilön rajoituspalvelun käytäntöönpano onnistuu soittamalla palvelunumeroon 0600 13404 ma-pe klo 8.30-18 (puhelun hinta 0,39 €/min +pvm).

Kun viimeksi eli reilu kuukausi sitten Kulutusjuhlassa käsiteltiin puhelinmyyntiä, niin Wilhelmiina jätti aiheeseen liittyvän hyvän kommentin:

“Puhelinmyynnin rajoittamiseksi paras keino lieneekin tuo mainittu Puhelintarjonnan rajoituspalvelu, joka sekin pätee vain Asiakkuusmarkkinointiliiton jäsenyrityksien markkinointiin, ei lakiin sinänsä.

Eri asia on tietysti järjestelmän toimivuus. Puhelinmarkkinointia hoitavat usein yksityiset markkinointiyritykset, jotka ns. myyvät tilauksia esim. lehtitaloille. Nämä yritykset, jos hankkivat tietonsa yleisistä puhelinluetteloista, eivät välttämättä aina tarkasta rajoituspalvelusta tietoja kielloista. Työntekijät ovat usein pelisäännöistä tietämättömiä ja kokemattomia, koska työntekijöiden vaihtuvuus alalla on suuri. He toki lopettavat myyntipuheen kun kuulevat kiellosta, mutta soittelua se ei välttämättä estä. Jäsenyys Asiakkuusmarkkinointiliitossakaan ei ole pakollista, vaikka arvelenkin sen olevan yleistä ja yrityksen edun mukaista.”

Ja Wilhelmiinan kommentista kannattaa vielä huomioida seuraava kohta:

“- - -puhelinmyyjälle voi kyllä hänen soittaessaan ilmoittaa, että ei halua jatkossa kyseisen yrityksen markkinointia.”