Nanna kertoo San Franciscon edistyksellisestä toiminnata jätteiden suhteen: “SF:ssa ovat ne aikaisemmin jokaisessa kaupassa käytössä olleet, ilmaiset muovipussit kiellettyjä. Tilalle ovat tulleet paperikassit ja monissa ruokakaupiossa kassojen viereen on laitettu houkuttelevasti esille hyvin suunniteltuja kangaskasseja. Ei siis niitä rumia ja liian pitkäsankaisia, mitä itse Suomessa ostin paikallisesta K-Kaupasta. - - - Kesällä aloin oikeasti ihmetellä sitä, miten biojätteelle on oma paikkansa, paperille omansa ja muoville, metallille ja lasille oma yhteinen paikkansa. Miten voi laittaa muovin, metallin ja lasin sekaisin samaan paikkaan ja kutsua sitä kierrätykseksi? Pitihän siitä ottaa selvää ja niin hienosti SF:n kaupunki on järjestänyt, että muovit, metallit ja lasi erotellaan toisistaan mekaanisesti sekä käsipelin. Tuollaista Suomeenkin kiitos!” (Mari Koo)

Elina Loisa kirjoittaa vauvanvaatehankinnoista Kaventajat-blogissa: “Suurimman osan vauvanvaatteista hankin kirpputorilta. Sieltä voi poimia pikkurahalla mukaansa juuri omaa silmää ja arvomaailmaa miellyttävät vaatekappaleet. Vauvojenkin muoti uudistuu vuosittain, ja kirpputorilla on tarjolla useampaa vuosikertaa. Valikoima on siis laajempi kuin kaupoissa, ja tällöin on helpompi valita sukupuolineutraaleja vaatteita. Nimittäin vaatekaupoissa on pääasiassa kahdenlaisia vaatteita, eli vauvan voi pukea joko tytöksi tai pojaksi. Ja kauppojen käsitys siitä, millaisia tytöt tai pojat ovat, on kovin stereotyyppinen. - - - Vauvan sukupuolen lisäksi vaatteet voivat kertoa myös vanhempien arvomaailmasta. Joku ostaa merkkivaatteita jo vastasyntyneelle tai pukee vauvan sävy sävyyn vanhempien kanssa, toinen pitäytyy tiukasti lasten kuoseissa ja suosii Nalle Puhia, kun taas kolmas boikotoi Disneytä, mutta julistaa Muumeja. Goottirokkarivanhemmat voivat ostaa pääkallokuvioisen potkupuvun. Sama vaatekerta ei ehkä käykään tuttavapiirin seuraavalle vauvalle, jonka vanhemmat haluavat tuoda esiin erilaista aatemaailmaa.” (Mari Koo)

Viime viikon flunssaisuuteni vuoksi tämäkin uutinen jäi kertomatta tänne. Käytetyt paristot voi siis palauttaa sinne, missä niitä myydään, eli vaikka lähikauppaan.

“Suomen ympäristökeskuksen mukaan kauppojen on otettava ne vastaan maksutta, eikä asiakasta sido ostopakko. Auton käynnistysakkujen keräys hoidetaan kuitenkin muulla tavoin.”

Itse olen jo havainnut ainakin lähi-Alepassani lappuja, joissa asiasta kerrotaan. Eli ilmeisesti ainakin siellä homma on otettu aidosti hoidettavaksi.

Yhtään paristoa tosin en ole vielä vienyt mihinkään, vaikka niitä kieltämättä laatikoissa pyöriikin. Ihan joka vimpaimeen ei valitettavasti mene uudelleen ladattava akkuparisto (vai miksi niitä nyt sanotaankaan), joten ärsyttävästi kertyy myös näitä muita paristoja silloin tällöin.

Ja näin Energiansäästöviikon kunniaksi muistattahen, että kun energiansäästölamppu lopulta menettää tehonsa, niin se on ongelmajätettä. Sitä ei siis saa heittää tavalliseen roskikseen.

Ruotsissa jätehuollossa on paljon hyvää, mutta pianoista on monille riesaa, kertoo Mika Lahdensivu: “Vuokrataloyhtiömme jätehuoneet ovat varsin nykyaikaisia: tavallisesti kierrätettävien paperien, pahvien, muovien ja metallin ohella esimerkiksi tietokone- ja elektroniikkaromulle on oma häkkinsä, paristoille oma lokeronsa ja lamputkin voi kätevästi kierrättää. Mutta jotain puuttuu näistäkin “kierrätysmökeistä”! Pianoille ei ole omaa paikkaa, ellei sellaiseksi lasketa ovensuuta, johon joku oli eräänä yönä omansa hylännyt.

Pianon kierrätys lienee ongelmallista muuallakin, sillä tänäisen Dagens Nyheterin (18.8.) mukaan käytettyjä soittimia on tarjolla netissä runsain mitoin. Moni tyrkyttää pianoaan ilmaiseksi, kunhan joku vain noutaa sen. Jotkut tarjoavat noutajalle jopa pientä palkkiota.

Mutta onko internet vain pianojen välityskanava? Kenties sen olemassaolo jopa osin selittää sen, ettei monessa kodissa sijoitetaan nyt mieluummin tieto- ja viihdetekniikkaan kuin soittimiin?” (Mari Koo)

Viiniä ja villasukkia -blogin Mielitty käynnistää Garderoobi kierrättäen -kauden ja heittää haastetta halukkaille: “- - - minä saan hankkia käytettyjä vaatteita, kankaita ja lankoja edelleen kirpputorilta. Ajatuksena ei suoranaisesti ole ekologinen ajattelu, vaan enemmänkin rahan säästäminen, omien ompelutaitojen ja kekseliäisyyden kehittäminen sekä kangas- ja lankavarastojen pienentäminen.” (Mari Koo)

Epävirallinen, mutta varsin kattavanoloinen, lista Suomen kirpputoreista oli minulle uusi tuttavuus. Kiitos löydöstä menee Focus on Fashion -blogin Sallalle, joka kirjoittaa: “Olen vahvasti sitä mieltä muutenkin, että pikkuriikkisten kaupunkien/kuntien kirppareilta tekee mahtavia löytöjä. Suurkaupunkien kirppishinnat ovat törkeitä, mutta kunnon junttikylissä niitä ei ole vielä tajuttu nostaa. :D”(Mari Koo)