Vuosi sitten Tanskassa ihmettelin polkupyörien keskiöissä näkyneitä etu- ja takahuomiovaloja, jotka näyttivät toimivan ilman mitään ilman erillistä virtalähdettä tai dynamoa. Halusin tietää valosta enemmän ja tietysti menin kööpenhaminalaiseen pyöräilyliikkeeseen kyselemään.

Kävi ilmi, että kyseessä olivat Reelight-tuotemerkin valot, jotka todellakin saavat virtansa pyörän liikkeestä magneettien avulla. Ostin pakkauksen, jonka valot olivat vilkkuvaa mallia.

Asentaminen vaatii jonkin verran työtä ja tarkkuutta, mutta onnistuu ilman aivan mahdotonta vääntämistä.

Loppuvuodesta minulta kuitenkin varastettiin koko etupyörä (pikalukitusten haittoja), joten sinne meni myös ensimmäinen etuvalo. Ostin sitten Helsingin Fillarikellarista uuden pakkauksen noin 40 euron hintaan. Tällä kertaa etuvalo oli jatkuvasti palava eikä siis vilkkuva, kuten ensimmäinen valoni.

Ja kuvassa siis kyseinen etuvalo pyörääni asennettuna: pinnoissa kiinni oleva musta mötikkä on se joku magneettijutska. Paremmin näitä asioita ymmärtävät voivat varmaan selittää paremmin!

Nyt, kun illat jälleen pimenevät, valojen hyödyt pääsevät esiin. Se on aina mukana, ei vaadi akkuparistoja ja niiden lataamista, kestää käytössä todennäköisesti vuosia eikä valoa voi varastaa, ellei vie koko pyörää.

Toki hankintahinta voi kirpaista, mutta säästöä syntyy, kun ei tarvitse paristoja tms. eikä kukaan voi viedä valoa sillä välin, kun pysähtyy käymään kaupassa. Minulta nimittäin on aiemmin viety ainakin pari tavallista valoa Helsingissä, kun olen ne unohtanut pyörään kiinni. Aikaisempien valojen kanssa myös akkuparistojen lataus meinasi unohtua, ja nyt ei siitäkään tarvitse huolehtia.

Reelight ei varsinaisesti valaise, joten pimeille poluille sitä ei voi suositella. Sen sijaan kaupungissa, jossa katuvalot loimottavat, valot edessä ja takana tuovat riittävästi tarpeellista näkyvyyttä, jota muut tielläliikkujat arvostavat ja joka tuo turvallisuutta pyöräilyyn.

Valo tuottaa pientä hankausta, josta tehofillaroija ei ehkä tykkää. Mitenkään merkittävästi tämä ei mielestäni kuitenkaan tunnu, saati haittaa matkantekoa valoisankaan aikaan.

Lisää Reelightista (ja googlaamalla tietty vielä enemmän):

HS.fi: Valo on syyspyöräilijän paras henkivakuutus (3.10.2007)

Reelight ST 150, Korson pyörähuolto, 39 euroa

Viime viikolla tuli tarve saada passikuva, ja tietysti varsin nopealla aikataululla. Koska olin Helsingin keskustassa liikkeellä, niin suuntasin passikuva-automaattiin: tunnetustihan passikuvissa näyttää enemmän tai vähemmän kummalliselta joka tapauksessa, joten automaattikuvat kelpaavat minulle varsin hyvin.

Hinta neljälle kuvalle oli kuusi euroa, eli ei se sinällään ihan halpaa huvia ollut. Mutta ilahdutti se, että maksuvälineenä toimi Visa (tai Master Card) kolikkojen lisäksi. Tapanani ei ole juuri pitää käteistä mukana, mutta kortin eli tässä tapauksessa magneettinauhan vinguttaminen onnistui kätevästi.

Automaattien teknologia oli myös muutoin parantunut sitten viime visiitin (josta on kieltämättä vuosia). Neljästä kuvasta sai valita parhaan, josta kaikki neljä kuvaa tulostuivat. Homman olisi ilmeisesti voinut aloittaa myös kokonaan alusta, mutta tyydyin siihen, jossa ilmeeni ei näytä niin typerältä. Ylipäätään käytettävyydeltaan automaatti oli varsin yksinkertainen: parilla nappulalla valittiin halutut toiminnot, eli ei liikaa liikkuvia osia.

Ostin elämäni ensimmäisen jalkapallon. Valinta oli helppo: olin tietoinen reilun kaupan palloista, ja koska Reilun kaupan Tähti sijaitsee lähellä kotiani, niin suuntasin sinne ostamaan pallon.

Minulla ei ollut käsitystä jalkapallojen hinnoista, mutta ajattelin, että kai sitä nyt ainakin kolmekymppiä voi pallosta maksaa. Kyseiseen palloon meni 26 euroa.

Myöhemmin suorittamani hintatarkkailu selvitti, että vastaava, tavallinen jalkapallo maksaa urheiluliikkeessä suunnilleen kympin vähemmän. Olisi varmasti hyvä, jos myös reilun kaupan palloja myytäisiin urheiluliikkeissä: silloin pallo saattaisi lähteä myös sellaisen kuluttajan mukaan, joka ei alunperin olisi juuri näitä palloja lähtenyt ostamaan. Ja samalla ehkä hiukkasen pistäisi ajattelemaan urheilutuotteiden alkuperää.

Hyvää omaatuntoahan näillä hankinnoilla itselleen hankkii: on mukava ajatella, että potkitun pallon tekijä on ehkä saanut vähän paremmat olot ja samalla on tukenut kenties esimerkiksi jonkun pakistanilaisnaisen tilannetta.

Tosin ajatusta tietysti himmentää se seikka, että muu varustus (kengät, housut, paita, sukat…) on todennäköisesti valmistettu oloissa, joiden tasosta minulla ei ole mitään tietoa enkä ostohetkellä ole edes tivannut, että mikä mahtaa olla vaatteen alkuperä.

Lisää tietoa reilun kaupan sivuilta: Hyvä tietää jalkapalloista.

Tuossa eräänä päivänä käväisin Linnanmäellä hengailemassa hetkisen. Mitään ranneketta ei ollut tarvetta ostaa, mutta seuralainen houkutteli mukaansa vuoristorataan.

Kertalipun hinta järkytti: kuusi euroa yhdestä pyörähdyksestä jossakin laitteessa. Tiesin, ettei se ihan halpaa ole ja ymmärrän toki, että niitä rannekkeita halutaan myydä mieluummin. Mutta eikö nyt pikkuisen voisi kertalippua halventaa meille, jotka saattaisimme käydä Lintsillä viettämässä aikaa silloin tällöin ja innostua jostakin laitteesta?

Tai sitten edes joku kimppalippu, jolla porukka pääsisi vähän edullisemmin yhteen laitteeseen.

Yli 120 senttiä pitkän koko päivän ranneke eli Isohupi maksaa 33 euroa (ennakkoon S-ryhmän toimipisteistä 30 e) ja illan kolmen viimeisen tunnin ranneke, Iltahupi, 24 euroa.

Kuluttaja-asioiden kannalta vuodelta 2007 nousee mieleeni seuraavat seikat:

- Digitelevisioon ja sen myötä digisovittimiin liittyneet keskustelut ja tv-lupamaksut.

- Tuotteiden turvallisuus mm. maailmanlaajuisesti laajamittaisten liikaa lyijyjä sisältäneiden lelujen vuoksi.

- Tuotantoeläinten kohtelu ja ilmastonmuutoksen vaikutukset: eettis-ekologiset kysymykset ovat nyt ihan toista kuin “viherpiipertäjien hömpötyksiä”. Tämän myötä esimerkiksi luomuun ja reiluun kauppaan liittyvät asiat ovat olleet pinnalla, samoin kuin hyväntekeväisyyslahjat ja tavaran sijaan elämysten hankkiminen. Energiaan, sen hintaan ja käyttöön liittyvät kysymykset kytkeytyvät tiiviisti ilmastoajatteluun.

- Kuluttajien vaikutusvallasta keskusteleminen: netti tarjoaa yhä useammalle väylän paitsi etsiä tietoa, myös jakaa sitä. Keskustelupalstat ja -ryhmät ovat Suomessa olleet jo pitkään, ja kommentit lentelevät niissä. Suomalaisissa blogeissa käsityö- ja ruokablogien rinnalle ovat nousseet trendi- ja muotiblogien vankka ryhmä, jotka ovat tietysti silkkaa kuluttamista. Facebook ja sen kuluttajuuteen liittyvät seikat (ryhmien perustaminen, markkinointi, joukkojen kerääminen puolesta/vastaan) jne. oli loppuvuonna mediassa paljon esillä.

- Suuret automarketit, pienet kaupat ja aukioloajat ovat päivittäistavarakaupan aluetta. Massiivinen kauppakeskus Ideapark avattiin vuosi sitten joulukuussa, ja automarketteja pukkaa pitin Suomea yhä lisää. Monet (kuten minä) haluavat silti myös pieniä kauppoja oman kodin läheisyyteen. Sunnuntaiaukiolojen lainsäädännöstä väännettiin kättä pitkin vuotta.

- Elintarvikkeiden hinnat lähtivät nousuun maailmanlaajuisesti. Ja tietysti täällä Suomessakin. Hintojen uskotaan jatkavan nousuaan jatkossakin, ja tästä varmasti puhutaan paljon myös vuonna 2008. Tuotantohinnat koskevat myös muita tuotteita: jälleen kohdataan myös eettis-ekologiset seikat.

- Asuntojen hinnoista keskustellaan aina, ja vuoden mittaan esitettiin erilaisia arvailuja siitä, mihin suuntaan hinnat kehittyvät. Hintojen nousu hidastui, ilmeisesti pysähtyikin monin paikoin, ja myyntiajat pidentyivät, mutta mitään massiivisia muutoksia ei nähty.

- “Pieni on kaunista” -ajattelua ja tuunausta on tullut yhä lisää mm. vaateteollisuudessa vastapainona massatuotannolle. Pienet vaatemerkit, kierrätys yms. sopivat tähän päivään.

- Ravintoloissa tupakkalain vaikutukset ja siitä käyty keskustelua puhutti myös. Suomalaiset tuntuvat olevan nykyisin myös valmiimpia panostamaan ulkona syömiseen aikaa ja rahaa, ja perinteisen “yhden ison” lisäksi halutaan vaihtelevia olutvalikoimia, siidereitä jne.

- Viihde-elektroniikka, pelikonsolit ja vastaavat jatkoivat melkoisen menestyksestä kulkuaan, samoin taulutelevisiot, MP3-soittimet, monenlaiset matkapuhelimet ja vastaavat vimpaimet. Näihin liittyen tietysti myös esimerkiksi netin musiikkimyynti on saanut lisäpotkua, ja sillä puolella vuoden tapaus taisi olla se, kun Radiohead pisti levynsä jakoon nettiin asenteella “maksa mitä haluat”. Ylipäätään musabisnes elää murroksessa.

Nämä nyt tulivat näin äkkiseltään mieleeni. Tästä blogista kerrottakoon vielä se, että vuoden mittaan käyntejä oli n. 120 000, näyttökertoja reilut 188 000 ja suosituimmat hakusanat seuraavat: kulutusjuhla, veronpalautus, hamax, pesupähkinät, auto saksasta ja presta venttiili. Kaikenkaikkiaan eri avainsanoja oli yli 16 000, joiden joukossa näkyi niin raskaudenehkäisy kuin yksittäiset tuotteet jäätelöistä crocs-jalkineisiin.

Ostin jouluaattona kaksi ns. Venetsia-kynttilälyhtyä, joiden valmistuttaja oli Hansa Candle. Paloajaksi mainittiin n. 40-50 tuntia. Poltin kynttilöitä kahtena päivänä yhteensä noin 17 tuntia, ja nehän ovat nyt melkein loppuunpalaneet.

Eihän tämä mitään uutta sinällään ole, mutta ärsyttää silti: kyllä ne paloajat saisi pitää paikkansa.

Kynttiöiden laatuerot ovat tietysti muutenkin melkoisia. Tässäkin tapauksessa saan syyttää itseäni, että nappasin vain ne halvat (2 kpl, 2 e) kynttilät enkä ajoissa ostanut vähän arvokkaampia ja sellaisia, jotka olisivat loimottaneet pidempään.

Tyytyväisenä olen poltellut esimerkiksi Puttipajan läpivärjättyjä pöytäkynttilöitä, jotka palavat tasaisesti ja varmasti eivätkä valu miten sattuu.

Kun nyt on jo 15. perättäinen vuosi, kun joulukauppa kasvaa, niin sen kunniaksi piirros Hietalan Ollin Hilloa kansalle! -blogista.

Myös Norpatti pohti sarjakuvassaan kulutushysteriaa.

Eettiset joululahjat ovat olleet kovin pop jo muutaman vuoden. Kepa on kerännyt listan erilaisista eettisistä ja ekologisista lahjakaupoista. Osa eettisistä nettikaupoista onkin jo tuotteistettu aika pitkälle. Esimerkiksi I-Aid, Suomen pakolaisapu ja Kirkon ulkomaanapu tarjoavat mahdollisuutta lahjoittaa rahaa niiden toimintaan ja saada vastineeksi posti- tai nettikortin, jonka voi lähettää lahjan saajalle. Korteissa kerrotaan lahjan käytöstä, mikä on varsin mukavaa lahjan “saajalle”.
Kuitenkin ylllättävän moni hyvää tekevä järjestö tarjoaa vielä pelkkää lahjoitusmahdollisuutta tai sitten tuotteita, joista osa menee järjestön toimintaan. Osa tuotteista vaikuttaa jopa hieman epäillyttäviltä niiden itsensä eettisyyden ja ekologisuuden kannalta. Esimerkiksi Unicefin lasten lääkärisetti on valmistettu työolojen luvatussa maassa Kiinassa. Punaisella ristillä on myös varsinainen krääsäkauppa kasvomaalauspaketteineen ja dvd:eineen. Postikortteja tuntuu löytyvän lähes jokaisen järjestön kaupasta.

Hauska vaihtoehto on Kassandra ry:n ohjelmakauppa, josta saa monenlaista kansainvälistä ohjelmisto. Oivia lahjoja trendikkäälle maailmanparajantajalle tarjoaa taas Amnestyn verkkokauppa. Aika hienoja paitoja, jotka on tehty luomupuuvillasta ja joiden tekijöiden oikeuksia ei ole poljettu. Mainioita vinkkejä ekologisiin lahjoihin saa myös Luonnonsuojeluliiton listasta.

Onneksi vaihtoehtoja riittää niin lahjanantaja kuin saajankin mieltymysten mukaan. Minun lähipiirini voi valmistautua itselleen sopiviin lahjoihin, jotka eivät tarvitse paketteja.

Hoidokkikissani ja asuinkumppanini Villi piti viedä pari viikkoa sitten tiistaina ilta-aikaan Viikkiin pieneläinklinikalle. 14-vuotias, leikattu kolli ei yrityksestään huolimatta saanut virtsattua ja oli selvästi vaivaisen oloinen. Kissa joutui yöllä jäämään hoidettavaksi eläinsairaalaan virtsakiviepäilyjen vuoksi.

Tutkimusten jälkeen kävi ilmi, ettei kissan tila ollut niin paha kuin olisi voinut olla. Katti pääsi katetrointien ja muun hoidon jälkeen kotiin torstaina eli hoitopäiviä kertyi kolme.

Ensimmäisenä yönä eläinlääkäri antoi kustannusarvioksi tuollaista viidensadan euron luokkaa. Niinpä laskun saadessa koetti positiivinen yllätys: loppusumma oli 402 euroa (toimenpiteet 230 e, tarvikkeet 14 e, lääkitys 30 e, laboratorio 73 e, hoitopäivät 20 e, toimistomaksu 36 e).

Tämä oli mielestäni yllättävän edullista. Kuten kissan ulkomailla asuva omistaja totesi, niin verrattuna auton huoltoihin eläimen kanssa ei mene samalla tavalla rahaa.

Moni lemmikinhoitaja valittelee, kuinka eläinlääkäri on kallis. No tokihan se helposti tuntuu siltä, mutta jos miettii, mistä kaikesta kustannukset koostuvat, niin ei se hinta niin suuri ole. Ja kyse on kuitenkin elävistä olennoista. Hyvä ystäväni on eläinlääkäri, ja vierestä hänen opiskelujaan ja työtään seuranneena olen todennut, että kyseessä on vaativaa hommaa, joten kohtuullinen korvaus on aivan paikallaan. Tosin eipä se työn osuus noissa laskuissa niin kovin huikea edes ole, koska kuluja kertyy niin monesta muusta asiasta.

Päivän Hesarin Hinta&Laatu -sivuilla oli juttua koirien hinnoista ja kasvatustoiminnasta. Toivottavasti jokainen eläimen hankkija tajuaa myös sen, että lemmikistä voi kertyä yllättäviäkin kuluja, kuten näitä eläinlääkärireissuja, ja siihen budjettiin varataan summat myös näihin tarkoituksiin. Jos auto hajoaa ja rahat on loppu, niin sillä ei ole mikään pakko ajaa, mutta eläin on hoidettava kuntoon.

Pieneläinklinikan seinällä oli pitkä ja kattava lista erilaisten toimenpiteiden maksusta. Esimerkiksi kissan lopettaminen maksaa hieman eri summan riippuen siitä, mikä on jälkikäsittely.

Jos katin ruumiin luovuttaa eläinlääkäriopiskelijoiden harjoituskappaleeksi, niin hinta (taisi olla nelisenkymppiä) on hiukkasen halvempi, kuin jos ruumis menee suoraan joukkotuhkaukseen. Halvinta tietysti on niin, että kissa saa lopetuspiikin ja omistaja huolehtii kaikesta muusta (tämä taisi maksaa parikymppiä).

Joulun hittilahja on kuulemma herättävä valo. Tähän Philipsin Wake-up Lightiin syttyy valo ennen varsinaista herätysääntä, eli heräämisen pitäisi olla miellyttävämpää. Lisäksi herätysääniksi voi valita vaikka laineenliplatusta tai linnunlaulua. Näinä pimeinä aikoina sarastukseen herääminen kuulostaa houkuttelevalta.

Esinetarinoiden Nieminen-Sundell oli omakohtaisesti havainnut tuotteen suosion:

“Näin näytekappaleen Stockalla, joskaan myytäväksi asti laitteita ei heilläkään ollut. Muovinen esine on aika heppoisen tuntuinen. Näinä pimeinä aikoina valkoiseen muovikoteloon pakattu loisteputki riittää antamaan hyvät myyntikatteet! Wake-up Light on kuitenkin pienempi kuin varsinaiset valohoitovalot, jotka ovat sitä paitsi hervottoman kalliitakin.”

Wake-up Light keventää kukkaroa reilulla satasella, radiolla varustettuna vielä enemmän. Vastaavia tuotteita on toki muillakin valmistajilla: esimerkiksi Ad-Lux myy Sunrise-sarastusvaloja.

Jossain vaiheessa olen päätynyt Lindexin kanta-asiakkaaksi, joten saan kotiini mainoksia ja tekstiviestejä kännykkään. Tänään tipahti jouluinen mainosläpyskä, jossa hörsyläisten alusvaatteiden seassa mainostettiin “hierontakynttilää” (8,95 e) ja “rakkausnoppia” (7,95 e).

Kynttilällä on kyllä aika hyvä hinta, ellei se sitten ihan itsessään hoida hierontaa. Jos rakkausnopat tuovat lemmen, niin sittenhän sijoitus ei ole kovin suuri, mutta epäilen tässäkin kyseessä olevan jotain muuta.

Jos joku on jo Lindexissä ehtinyt tuotteisiin tutustua, niin voisi valottaa, mitä erityistä näissä, enemmänkin erotiikka- kuin naistenvaateliikkeen mieleen tuovissa tuotteissa on.

Suomalainen käyttää tänä vuonna jouluun rahaa keskimäärin noin 630 euroa. Tästä summasta reilut puolet käytetään joululahjoihin ja loput esimerkiksi ruokiin ja vaatteisiin. Eniten rahaa joululahjoihin laittavat 26-39-vuotiaat.

Nordean tekemä kysely osoittaa myös sen, etteivät erilaiset elämykset, lahjakortit tai silkka raha ole Suomessa niin yleistä kuin muualla Pohjolassa.

Hyvän mielen lahjakauppoja voi tutkailla esimerkiksi Mina von Münchausenin tekemästä listauksesta: mukana on mm. useita hyväntekeväisyysjärjestöjä sekä eettis-ekologisia vaihtoehtoja, ja lahjoja voi siis tilata omalta kotisohvalta käsin.

Lisäksi nyt sunnuntaina 9. päivä järjestetään Vanhalla ylioppilastalolla Eettiset joulumarkkinat.

Minulla jouluun ei varmasti mene lähellekään tuota kuuttasataa, kun en paljon lahjoja osta. Itseäni voin toki hemmotella ja lahjoa esimerkiksi ruokaherkuilla, kun sitä veronpalautustakin napsahti eilen tilille…

Mitenkäs teillä muilla?

Yleensä sinkkutaloudessa asuvana saa harmitella sitä, että pienet pakkauskoot maksavat enemmän. Tänään kaupassa meinasin kiireessä napata kilon sipulipussin, mutta tarkistin kuitenkin kilohinnat. Tällä kertaa selvästi kannatti ottaa pienempi pakkaus.

On näitä muitakin esimerkkejä tullut välillä vastaan, mutta tässä tapauksessa prosentuaalinen hintaero oli melkoisen huikea.

Olen tykästynyt Robert’s Coffeen suklaakahviin. Iso miinus on kuitenkin hinta, joka on siis kallis, eli moninkertainen verrattuna normaalisti suosimaani tummapaahtoiseen Reilua kauppaa edustavaan kahviin.

Nyt siis olisi tarvetta sille suklaa-aromille, jota kaupallinen taho kahvinporoihin sekoittaa. Mistä sellaista saisi? Tietäisikö joku?

Kaakaojauhe on kokeiltu, eikä se seos maistu lainkaan samalta. Suklaakastikkeen tai sulatetun suklaan kanssa sotkeminen tuntuu liian vaivalloiselta (en tosin ole edes testannut).

Megapolis 2022 -tapahtumassa viikko sitten Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Risto Penttilä mainitsi kulutuksensa TOP 3:ssa kirkkonummelaisen Jonten kyläkaupan perunat. Hän kehui, miten pienen kaupan pitäjä ottaa huomioon asiakkaansa, ja myös asiakkaat haluavat ostaa kaupasta lähellä tuotettuja elintarvikkeita, kuten niitä perunoita.

Minun kulutukseni kärkeen on noussut myös lähellä tehty, eli Avikaisen leipomon tuotteet. Olen leipomossa piipahdellut Kalliossa asumiseni ajan, mutta nyt muutettuani Torkkelinmäelle, muutaman kymmenen metrin päähän leipomosta, olen omaksunut leipomon oleelliseksi osaksi arkeani. Toki minulla on myös mahdollisuus asioida myymälässä päiväsaikaan eli ennen sen sulkeutumista klo 17.

Erityisen ihastunut olen tällä hetkellä ruislimppuun (iso sellainen maksaa 1,80 euroa). Välillä ostan myös jotain vaaleaa leipää tai kenties hillosarven, vaniljamunkin tai palasen mustikkapiirakkaa.

Tämän perheyrityksen tiskin takana häärää yleensä kahdeksankymppinen Elvi. Kyllä leivän ostamisessakin on aivan eri fiilis, kun mummo kääräisee lämpimän limpun paperiin ja toivottelee sitten hyvät päivänjatkot.

Avikaisen leipomosta oli taannoin juttua myös Hesarissa (maksullinen juttu): seuraavana päivänä myymälän hyllyt kumisivat tyhjyyttään ja Elvi kommentoi, että Hesarin syytä se oli. Mutta tokihan tämä pieni leipomo ja myymälä on melkeinpä nähtävyys itsessään, joten käytän siellä myös vieraitani aistimassa tunnelmaa.

Hyvää, edullista ja lähellä: mikäs sen mainiompaa!

Suomen Kuluttajaliitto on huolissaan (via), kun nuoret miehet eivät osaa lukea elintarvikepakkauksia. Eivätkä myöskään lapsiperheet. Niinpä nyt kampanjoidaan:

Pakkausmerkintöjen, kuten ainesosaluettelon ja ravintosisältötaulukon avulla on mahdollista tehdä päätelmiä tuotteen terveellisyydestä, mutta Kuluttajaliiton mukaan ihmiset eivät osaa hyödyntää näitä tietoja. - - -
Syyskuussa alkaa Kuluttajat elintarvikeviidakossa -kampanjan nuoria miehiä puhutteleva osuus, joka toteutetaan yhdessä Rakennusliiton kanssa.

Tammikuussa puolestaan keskitytään lapsiperheisiin, ja tällöin yhteistyökumppanina on Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Ihan kiva ajatus, mutta silti olen vähän skeptinen. Kyllä niitä ruokapakkausten tietoja luetaan, jos on kiinnostusta ja motivaatiota ilman kampanjoitakin. Mutta meneehän tämä kampanja samaan syssyyn niiden “terveellisen ruuan verotus pienemmäksi” ja vastaavien suuntausten kanssa. Kai jopa tasa-arvoa, kun ongelma on siis erityisesti nuorissa miehissä.

Että kattokaas jätkät nyt niitä valmispizzojen tuoteselosteita ja opetelkaa tulkitsemaan niitä, jotta sitten voitte tuntea huonoa omaatuntoa rasvamääristä ja vitamiinien vähyydestä.

Jenkeistä saa tilata Eurooppaan ilman tullimaksuja 45 euron arvoista tavaraa. Tämän vuoksi arvioidaan, että noin puolet pikarahtina saapuvista tuotteista kerrotaan edullisemmiksi kuin mitä ne todellisuudessa ovat, uutisoi Taloussanomat.

“Tulliin jää kiinni etenkin Yhdysvalloista tilattuja auton ja moottoripyörän osia, elektroniikkaa, vaatteita ja laukkuja, joiden todellinen arvo on ilmoitettua suurempi.”

Kiusaus ilmoittaa tavara oikeaa arvoa halvemmaksi on kyllä suuri, koska tulli- ja alv-maksut nostavat hintaa merkittävästi. Esimerkiksi 50 euron dvd-levyihin tulee 1,75 euroa tullimaksua ja 11,39 alv-maksua, selvittää Ostaisinko internet-kaupasta -opas.

Nythän jenkeistä kannattaa tilata, koska valuuttakurssien vuoksi monet tavarat saa siltä suunnalta halvemmalta. Tällä hetkellä yksi euro on noin 1,35 dollaria. Itse tilasin taannoin Threadlessin alesta t-paitoja, joiden hinnaksi postikuluineen tuli noin kymmenen euroa kappale.

Viime kesän listaan lisäyksiä:

*Wotkins

*Marianne

*Sandels

*Matkahuolto

*Robin Hood

*Ikea

*Vinha

*Citymarket

Etelä-Suomen lääninhallitus aikoo tarkkailla tehostetusti kauppojen ja myös palveluyritysten hintamerkintöjä, kertoo Taloussanomat. Tarkastajat peräti jalkautuvat kaupungille ja antavat tarvittaessa huomautuksia yrityksille.

Erityisesti tähän aikaan vuodesta alehinnat huomataan:

Kauppiaat markkinoivat mielellään isosti prosenttimäärällä. Kuluttajalla on kuitenkin oltava lopullinen eurohinta tiedossa, kun hän menee kassalle. Laskimella ei tarvitse alkaa laskemaan.

Nyt siis voin perustella itselleni alennusmyynnissä piipahtamista myös sillä, että samalla tarkkailin hintamerkintöjä. Tässä tulos:

• Korvakorut pikkuliikkeessä, kaupassa merkinnät, että alennus kaikista tuotteista 30 prosenttia. Kaupassa ei ollut kuitenkaan, ainakaan kovin selvästi, näkyvillä mitään aletaulukkoa eikä tuotteisiin oltu laskettu alehintaa valmiiksi. Ei vaikuttanut ostopäätökseeni, sillä osasin laskea suunnilleen oikein, kuinka paljon alunperin 5,90 euron hintaiset korvakorut tulivat maksamaan.
• Hennes&Mauritzin ruudullinen hame, alkuperäinen hinta 24,90 euroa, hintakyltti lupasi pois 50 prosenttia ja alennettu hinta näkyi selvästi myös tuotteen hintalapussa.
• Intersportista flipflop-sandaalit. Punainen hintalappu kertoo selvästi uuden hinnan eli 9,90 € (alkuperäinen hinta 19,90 €).

Mitäs te muut olette alesta shoppailleet ja ovatko hintamerkinnät olleet selkeät? Ja häiritseekö se, jos esillä on vain alennusprosentti, mutta ei lopullista hintaa? Kuvitteletko osaavasi prosenttilaskun sujuvasti jopa ilman laskinta vai tuleeko yllätyksiä?

Muokattu klo 9.30: oma virhe. 

Hesarin tilaajahinnat ovat ihmetyttäneet niin minua kuin monia kanssaihimisiä. Itse tilaan nykyisin paperilehteä perjantaista sunnuntaihin ja käytän muuten digilehteä: tästä maksan 244 e/kk v. Summa on vain 14 euroa vähemmän eli noin euron kuukaudessa kuin paperilehden jokapäiväinen tilaus + digilehti.

Hintaero on naurettavan pieni, mutta olen tympääntynyt kanniskelemaan paksua nippua sanomalehtipaperia kierrätykseen päivittäin. Lisäksi arkiston käyttöoikeuden tuleminen osaksi tilaajahintaa käännytti minut vuoden alussa lopullisesti digilehden kannalle (joten kiitokset siitä!).

Paljon puhutaan, että nettiin mennään ja siellä ollaan, mutta esimerkiksi painettua lehteä tilaava (jatkuva tilaus 222 e/v) joutuu siis vielä maksamaan lisää HS 24 -palvelusta eli digilehdestä ja arkistosta (eli paperi + digi 258 e/v).

Pistin aiheesta sähköpostia asiakaspalveluun, mutta vastauksena oli lähinnä kiertelyä ja kaartelua.

“Helsingin Sanomien HS Digilehden hinta perustuu monipuoliseen toimitukselliseen sisältöön ja palveluihin, joita pyritään kehittämään jatkuvasti vastaamaan paremmin asiakkaidemme tarpeita. Lehden hintaan vaikuttavat luonnollisesti mainitsemasi jakelu- ja tuotantokustannukset, mutta pääasiallisesti hinta muodostuu kuitenkin sisällöstä ja sen tuottamisesta. - - -

Digilehti on kuitenkin erillinen maksullinen tuote, mikä on paperilehden tilaajille kuitenkin edullisempi, kuin ostaa pelkän digilehden lukuoikeutta verkosta.- - -

Hinnoittelupolitiikkaan sisältyy aina useita eri aspekteja, eikä kysymys ole koskaan yksinkertainen.”

Niinpä: mainostuloillahan lehti pyörii. Kun tilaan digilehteä, minulta jäävät näkemättä lehden mainokset enkä myöskään ole kasvattamassa paperilehden levikkilukuja. Näin maailma vielä pyörii.

Mitäs siitä, että digilehden vuoksi ei tarvitse tuottaa läjää paperia, rahdata sitä ympäriinsä, käyttää painokonetta ja kuluttaa ylipäätään energiaa.

Olisiko Hesarissa nyt ihan mahdotonta ajatella, että vaikkapa ilmastonmuutokseen vedoten digilehden ympäristöystävällisyys näkyisi myös tilaajan maksamissa hinnoissa?