Pari vuotta sitten linkkasin Mina Von Münchausenin kokoamaan listaan Hyvän mielen lahjakaupoista. Koska moni kyseisistä hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöjen nettikaupoista on edelleen voimissaan, niin kannattaa käväistä vilkaisemassa, löytyisikö parempaa joulumieltä kyseisen listauksen kautta. Uusia löytöjä näihin lahjamuotoihin voi toki vinkata myös tämän tekstin kommenttihin. (Mari Koo)

Tänään on Blog Action Day, jossa tänä vuonna on teemana köyhyys. Kulutusjuhlassa on aiheesta aiemmin kirjoitettu mm. otsikoilla Köyhyyys on suhteellista, Köyhänä modernissa yhteiskunnassamme ja Köyhä tienaa alle tonnin kuussa.

Täällä Helsingin Kalliossa asuessa suomalaisten köyhyyden näkee esimerkiksi leipäjonoissa. Sellainen oli tänäkin aamuna Helsinginkadulla, kun kävelin ohi. Pitäisikö nämä ruuanjakelupisteet siirtää esimerkiksi eduskuntatalon ja Sanomatalon läheisyyteen, kuten Jukka Vuorio ehdottaa, jotta ne näkysivät ja jotain muutostakin tapahtuisi?

Maailmanlaajuinen köyhyys on tietysti iso ongelma. pni mainitsee tänään Kiva.orgin, jonka kautta itsekin olen ryhtynyt lainaamaan rahaa pienyrittäjille jonnekin tuonne kauas. 25 dollarin laina on omasta kukkarosta pieni juttu, mutta se voi poikia paljon hyvää monelle.

Ja sen lahjoituksen voi tehdä myös niin, että antaa sen lahjaksi toiselle: Moision Teppo kertoi taannoin saaneensa Kiva-mikrolainalahjakortin kiitokseksi bloginsa lukijalta.

Ruotsissa jätehuollossa on paljon hyvää, mutta pianoista on monille riesaa, kertoo Mika Lahdensivu: “Vuokrataloyhtiömme jätehuoneet ovat varsin nykyaikaisia: tavallisesti kierrätettävien paperien, pahvien, muovien ja metallin ohella esimerkiksi tietokone- ja elektroniikkaromulle on oma häkkinsä, paristoille oma lokeronsa ja lamputkin voi kätevästi kierrättää. Mutta jotain puuttuu näistäkin “kierrätysmökeistä”! Pianoille ei ole omaa paikkaa, ellei sellaiseksi lasketa ovensuuta, johon joku oli eräänä yönä omansa hylännyt.

Pianon kierrätys lienee ongelmallista muuallakin, sillä tänäisen Dagens Nyheterin (18.8.) mukaan käytettyjä soittimia on tarjolla netissä runsain mitoin. Moni tyrkyttää pianoaan ilmaiseksi, kunhan joku vain noutaa sen. Jotkut tarjoavat noutajalle jopa pientä palkkiota.

Mutta onko internet vain pianojen välityskanava? Kenties sen olemassaolo jopa osin selittää sen, ettei monessa kodissa sijoitetaan nyt mieluummin tieto- ja viihdetekniikkaan kuin soittimiin?” (Mari Koo)

Pupulandian Jenni kehottaa ostamaan alesta nyt muille: “Jutun juju piilee siis siinä, että alennusmyynneistä voi tehdä mainioita hankintoja myös muille kuin itselleen. Minulla on ollut tapana katsella vaatteita usein esimerkiksi pikkuveljilleni tulevia syntymäpäiviä ja joulua ajatellen. Ja voi miten stressitöntä onkaan elämä ollut sen jälkeen, kun on vain syntymäpäivän tai joulun koittaessa voinut kaivella lahjavarastoistaan tilanteeseen sopivan (hyvällä alennuksella aikanaan ostetun) merkkipaidan tai mitä ikinä nyt onkaan kätköihinsä haalinut.” (Mari Koo)

Sun Äitis on löytänyt hyvän nettilahjoituksen tuotteistamisen: “Meripelastusseura on rakentanut kätevän paketin merkkipäivämuistamiseen. Ensin päivänsankari valitsi kutsukorttipohjan (päätyi merikorttiaiheiseen) ja suunnitteli korttitekstin. Sitten hän lähetti Meripelastusseuralle kutsuttavien nimet ja osoitteet. Homma eteni niin, että Meripelastusseura postitti kutsut, ne lahjoittivat, jotka halusivat (ja just sen verran kuin halusivat), seura kokosi muistajat adressiin, jonka toimitti päivänsankarille ja lopuksi vielä lähetti kiitoskortit lahjoittajille. Toimivaa, sanon minä!” (Mari Koo)