Qimki pohtii, miksei hän ole osannut luopua autostaan, vaikka tekoon on lukuisia hyviä syitä: “Järkiperusteluja auton omistamiseen mulla ei ole. Ne harvat kerrat kun todella tarvitsisi henkilöautoa, olisi varmasti halvempaa järjestää taksilla, autoilevien kavereiden avulla tai vuokra-autolla. Oma vapaus? Lomilla olen jo monta vuotta tuntenut olevani paljon vapaampi silloin, kun en ole itse autolla liikenteessä. Jos bussi vaikka jää välille, siirryn seuraavan kyytiin. Omalle autolle pitäisi hankkia hinaus ja huolto ja niin edelleen. Lounaalla voi ottaa lasillisen taikka pari kun ei ole autolla liikenteessä. Voi katsella reissatessa maisemia, lukea tai tehdä muuta kivaa, kun ei tarvitse keskittyä ajamiseen. Yhden melko hyvän tekosyyn luulen keksineeni, mutta se on hiukan huvittava kuitenkin. Pelkään unohtavani miten autoa ajetaan kun jätän ajamisen.” (Mari Koo)

Tänä aamuna junaliikenne jumitti pahasti. Moni ihmettelee, miksi myös VR:n tiedotus jumii kriittisillä hetkillä.

Kari Haakana kirjoittaa:

“Sen sijaan Valtion Rautateiden jatkuvaa kämmäämistä poikkeustilanteiden tiedottamisessa ei voi eikä saa ymmärtää. Valtion rautatieyhtiö ei ole vuosikausien jumittamisen jälkeenkään pystynyt luomaan tiedotusjärjestelmää, joka pystyisi nopeasti kertomaan asiakkailleen, mikä milloinkin mättää.

Asemilla kuulutuksia tulee satunnaisesti tai niistä ei saa selvää, infotauluja ei ole (tai jos on, niillä ei ole tietoa), ja harvoilla miehitetyillä asemilla olevat työntekijät ovat yleensä pahemmin ulkona tilanteesta kuin asiakkaat.

- - - Esimerkiksi matkapuhelinpalveluja ei suunnitelmassa mainita kuin ohimennen; mitään tekstarihälytystä poikkeustilanteesta siis tuskin on tulossa. Ja vaikka olisikin tulossa, ei se todennäköisesti toimisi.”

Myös Anja Alasilta kaipaisi tekstiviestejä:

“Eniten ihmetyttää tekstiviestiin perustuvan palvelun puute; tavoittaisihan se käytännöllisesti katsoen kaikki matkustavaiset. Junien myöhästelystä kertovia tiedotteita ei varmaan ole lupa noin vain lähetellä ihmisten puhelimiin. Mutta palvelun voisi kai etukäteen tilata liikennekatkosten varalta.

Insinöörit ratkaisevat hetkessä viestinnän mahdolliset pikku pulmat. Kyse on ennen muuta ajattelusta.”

Viima kommentoi aamun tilannetta:

“Aamulla kello 8:20 Helsingin asemalla seisoi vain tavanomaisen oloinen määrä matkustajia, moni lienee kuullut junaliikenteen katkeamisesta jo ennen lähtöä ja hankkiutunut toiseen kulkuneuvoon. Yksi yksinäinen lähijunayksikkö lipui rantaradan suunnasta asemalle noin kello 8:15, ilmeisesti liikenteenohjauksen ollessa tuolloin hetkisen toiminnassa. Aseman infonäytöissä kerrottiin junaliikenteen olevan poikki, ja etteivät infonäytöt ole käytösssä. Automaattikuulutus kertoi junan saapuvan aivan kuin kaikki olisi normaalisti.

Myös junaton vyöhyke (huom: viittaa Viiman kuvaan Helsingin asemalta, jossa lukee “Savuton vyöhyke”) . Torstaiaamuna Helsingin rautatieasemalla olisi savuttomuuden sijaan ollut kivempi tietää, lähteekö asemalta ainoatakaan junaa lähituntien aikana mihinkään suuntaan. “

Merkittävä osa kulutukseen ja ympäristövaikutuksiin liittyen on se, miten ja missä asumme. Ja tähän taas vaikuttaa merkittävästi yhteiskunnallinen päätöksenteko. Pääministeri Matti Vanhanen visioi puutarhakylin metropolista päivän Hesarissa:

“Metrointoilun sijaan vastaus Suomen ilmasto-ongelmiin löytyy Vanhasen mielestä hänen “hajakeskitetystä” mallistaan: ihmiset asuvat pienissä puutarhataajamissa, joissa työpaikat ja palvelut ovat lähellä kotia.”

Vanhasen ajatus on herättänyt monissa ihmetystä. Virkanainen lausuu:

“Tällä mielipiteelläni on tosin tuskin minkäänlaista arvoa, sillä enhän varsinaisesti ole edes ihminen pääministerin määrittelemässä sanan uudismerkityksessä, koska pidän kerrostaloista, tiiviistä kaupunkirakenteesta ja raideliikenteestä enkä hingu asumaan lapsiperheineni omakotitaloon kehyskuntaan, asioimaan jossain pirun ideaparkissa ja ajamaan välttämättömiä matkojani henkilöautolla tai bussilla.”

Kimppakivassa luetellaan Vanhasen viisi virhettä, joista yksi on seuraava:

“Laajan sähköautoilun varaan ei siis saisi rakentaa todellista tulevaisuutta. Todellisen tulevaisuuden tulee olla vapaampi koko yksityisautoilusta. Siis vapaampi kaikesta yksityisautoilusta, myös sähköautoilusta. Lähen päivittäinen yksityisautoilu on kaikissa muodoissaan liikaa energiaa vievää 10 miljardin ihmisen maapallolle.”

Vuosi sitten Tanskassa ihmettelin polkupyörien keskiöissä näkyneitä etu- ja takahuomiovaloja, jotka näyttivät toimivan ilman mitään ilman erillistä virtalähdettä tai dynamoa. Halusin tietää valosta enemmän ja tietysti menin kööpenhaminalaiseen pyöräilyliikkeeseen kyselemään.

Kävi ilmi, että kyseessä olivat Reelight-tuotemerkin valot, jotka todellakin saavat virtansa pyörän liikkeestä magneettien avulla. Ostin pakkauksen, jonka valot olivat vilkkuvaa mallia.

Asentaminen vaatii jonkin verran työtä ja tarkkuutta, mutta onnistuu ilman aivan mahdotonta vääntämistä.

Loppuvuodesta minulta kuitenkin varastettiin koko etupyörä (pikalukitusten haittoja), joten sinne meni myös ensimmäinen etuvalo. Ostin sitten Helsingin Fillarikellarista uuden pakkauksen noin 40 euron hintaan. Tällä kertaa etuvalo oli jatkuvasti palava eikä siis vilkkuva, kuten ensimmäinen valoni.

Ja kuvassa siis kyseinen etuvalo pyörääni asennettuna: pinnoissa kiinni oleva musta mötikkä on se joku magneettijutska. Paremmin näitä asioita ymmärtävät voivat varmaan selittää paremmin!

Nyt, kun illat jälleen pimenevät, valojen hyödyt pääsevät esiin. Se on aina mukana, ei vaadi akkuparistoja ja niiden lataamista, kestää käytössä todennäköisesti vuosia eikä valoa voi varastaa, ellei vie koko pyörää.

Toki hankintahinta voi kirpaista, mutta säästöä syntyy, kun ei tarvitse paristoja tms. eikä kukaan voi viedä valoa sillä välin, kun pysähtyy käymään kaupassa. Minulta nimittäin on aiemmin viety ainakin pari tavallista valoa Helsingissä, kun olen ne unohtanut pyörään kiinni. Aikaisempien valojen kanssa myös akkuparistojen lataus meinasi unohtua, ja nyt ei siitäkään tarvitse huolehtia.

Reelight ei varsinaisesti valaise, joten pimeille poluille sitä ei voi suositella. Sen sijaan kaupungissa, jossa katuvalot loimottavat, valot edessä ja takana tuovat riittävästi tarpeellista näkyvyyttä, jota muut tielläliikkujat arvostavat ja joka tuo turvallisuutta pyöräilyyn.

Valo tuottaa pientä hankausta, josta tehofillaroija ei ehkä tykkää. Mitenkään merkittävästi tämä ei mielestäni kuitenkaan tunnu, saati haittaa matkantekoa valoisankaan aikaan.

Lisää Reelightista (ja googlaamalla tietty vielä enemmän):

HS.fi: Valo on syyspyöräilijän paras henkivakuutus (3.10.2007)

Reelight ST 150, Korson pyörähuolto, 39 euroa

Tuija Aalto liittyi City Car Clubiin ja kirjoittaa laajasti palvelusta, kustannuksista (mm. päiväretken ja viiden päivän kesälomareissun hinnat) ja kokemuksistaan: “En halua omistaa autoa. Ajaminen on kuitenkin joskus kivaa ja välillä tavaroita ja isompia ostoksia on jotenkin kuljetettava. Satunnaisiin ajotarpeisiin soveltuu loistavasti auto-osuuskunta CityCarClub. Kesän kokeilun jälkeen voin suositella palvelua pääkaupunkiseudulla asuville.” (Mari Koo, aiheesta myös aiemmin “City Car Club ja matkakorttiedut“)

Kirsi käyttää bensan hintavertailukohteena maitolitraa ja kertoo oman kotitaloutensa kesäreissusta: “Nyt on kyllä käynyt niin, että sillä rahalla, jolla ostaa litran bensaa, ostaa nykyisin puolitoista litraa maitoa. Ei siitä kauan ole, kun litrahinta oli jotakuinkin sama. Ja sitä paitsi: maitokin on kallistunut aika paljon.- - - Yhden Vaasan-reissun olemme tehneet ja sen teimme omalla autollamme, sillä junaliput tulisivat kaikkine alennuksineen maksamaan yli 300 euroa. Bensalaskua kertyi noin 100 euroa koko viikolta. Että bensan kalleus on suhteellista.” (Mari Koo)

Kari T on matkasi tyytyväisenä bussilla Tampereelta Helsinki-Vantaalle, kun vielä nettiyhteyden avulla asioiden hoitaminenkin onnistui: “Näytölleni aukesi sivu, jossa toivotettiin asiakkaat tervetulleeksi kayttämään Paunun ilmaista laajakaistayhteyttä, ja pyydettiin antamaan siitä palautetta. Minä annoin positiivisen palautteen. Normaalisti kuljen Tampereelta Helsinkiin junalla, mutta saattaa olla, että voisin harkita siirtymistä kumipyöräkuljetuksiin useimminkin. Vaikka Pelle Miljoonan tähdittämä “siististi cool”-kamppis telkkarissa ärsyttääkin, on bussilla matkustaminen usein huomattavasti sujuvampaa kuin junalla. Lähes yhtä usein kuin olen pettynyt VR:n palveluun, olen saanut iloisesti yllättyä Express Bussien toimivuudesta.” (Mari Koo)

Halo Efekti testasi Jyväskylän katsastuspalveluita: “A-katsastajista jäi todella miellyttävä vaikutelma kun taas K1-Katsastajista suuhun nousi kissanpaskan ja tiskirätin makuyhdistelmä sekä kylmätväreet selkäpiihin. Kyseinen K1-katsastajien naisparivaljakko loisti epäpätevyydellään ja nihkeällä asenteellaan.” (Mari Koo)

VR:n Lomapassista siis poistettiin opiskelijoiden ja muiden erityisryhmien alennus. Selitykset tälle vaihtelevat, toteaa Viima Ikkunapaikalla-blogissaan: “VR:n markkinoinnin suunnittelupäällikkö Satu Puumala kertoo Karjalaisessa, että Lomapassin alennusten karsimiseen onkin syynä tuotteen heikentynyt kysyntä viime vuosina. “Lomapassin kysyntä on pari vuotta ollut laskusuuntaista. Tuotetta haluttiin profiloida uudenlaiseksi ja siitä tehtiin sesonkituote muulloin täyden hinnan maksaville asiakkaille” Puumala kommentoi haastattelussa.

Eli ensin Lomapassista oli tullut liian suosittu, joten VR päätti nostaa sen hintaa ja karsia siitä alennukset, jotta sen käyttäjämäärä vähenisi. Seuraavaksi Lomapassin suosio olikin laskenut, minkä vuoksi VR päätti korjata asian nostamalla tuotteen hintaa, karsimalla alennukset, huonontamalla tuotteen ehtoja ja lisäämällä markkinointia.” (Mari Koo)

Elina kummastelee VR:n ilmoitusta ottaa lomapassit pois myynnistä: “Ilmeisesti en ole ollenkaan ainoa, jonka mielestä junaliput Suomessa ovat opiskelijahintaisinakin järkyttävän kalliita, sillä VR:n muutamana viime kesänä tarjoamasta, kolmen päivän rajoittamattomat junamatkat sisältävästä Lomapassista ehti tulla varsin suosittu. Itse asiassa liiankin suosittu, kuten kävi ilmi sunnuntain 25.5. Helsingin Sanomissa julkaistusta pienestä VR:n henkilöliikenteen markkinointisuunnittelijan haastattelusta. Haastattelija halusi tietää, miksi Lomapassista ei enää anneta alennuksia opiskelijoille, eläkeläisille tai lastenlipulla matkustaville, ja diplomaattisena ensin esiintyneen vastaajan mukaan “tuote kaipasi uudistamista”. Sitten häneltä lipsahti: “Passista on tullut nuorten suosikki, ja junat ovat olleet täynnä tavarahyllyjä myöten.”

Niinpä tietysti. Lomapassi kaipasi uudistamista, koska se oli liian suosittu!” (Mari Koo)