Kirsi Haapala kirjoittaa:

“Viime aikoina aikaani ovat tuhlanneet myös puhelinmyyjät. En ole saamattomuuttani tehnyt sitä estoa (tai edes ottanut selvää miten se tehdään), ja nyt on vissiin joku puhelinmyyjien virkistysviikko ollut kun kaikki soittelevat. Minulle on kaupattu lehtiä, alusvaatteita, tilaa 020202-puhelinluettelosta sekä liittymää. Ne puhelut ovat ilkeitä, sillä vastaan kaikkiin soittoihin (työpuhelin kuitenkin) ja olen huono pääsemään eroon myyjistä. He puhuvat päälleni, vaikka yritän estellä, etten tilaa. Eivätkä vedä henkeä litaniansa välissä. Pakko se on vain sitten väkivalloin katkaista se puhetulva ja sanoa tiukasti ei kiitos.”

Pari tuttua on valitellut samaa: kaikenlaista tavaraa ja palvelua kaupataan puheluiden välityksellä, eikä myyjä meinaa uskoa, vaikka heti alkuun ilmoittaa, että ei kiinnosta.

Eli kerrataanpas niitä mahdollisuuksia estää puhelinmarkkinointia:

- Väestörekisterikeskuksen tietojen luovutuskielto: Nimi- ja osoitetietoja ei luovuteta mm. suoramarkkinointitarkoituksiin, markkina- ja mielipidetutkimuksiin eikä syntymäpäivähaastattelujen tekemistä varten. Tieteelliseen kyselytutkimukseen tietoja voidaan luovuttaa kiellosta huolimatta. Kiellon voi tehdä esim. linkin takaa löytyvällä lomakkeella, vapaamuotoisella kirjeellä tai soittamalla maistraattiin.

- Asiakkuusmarkkinointiliiton puhelintarjonnan rajoituspalvelu (ns. Robinsson-palvelu): “Lain mukaan kuluttaja voi antaa puhelinmyyntiä koskevan kiellon yhdelle yritykselle kerrallaan. Tämän yksittäiskiellon lisäksi ASML:n jäsenyritykset ovat kehittäneet kuluttajille palvelun, jossa kuluttaja voi palveluun soittamalla laajemmin rajoittaa itseensä kohdistuvaa puhelintarjontaa.”
Yksityisen henkilön rajoituspalvelun käytäntöönpano onnistuu soittamalla palvelunumeroon 0600 13404 ma-pe klo 8.30-18 (puhelun hinta 0,39 €/min +pvm).

Kun viimeksi eli reilu kuukausi sitten Kulutusjuhlassa käsiteltiin puhelinmyyntiä, niin Wilhelmiina jätti aiheeseen liittyvän hyvän kommentin:

“Puhelinmyynnin rajoittamiseksi paras keino lieneekin tuo mainittu Puhelintarjonnan rajoituspalvelu, joka sekin pätee vain Asiakkuusmarkkinointiliiton jäsenyrityksien markkinointiin, ei lakiin sinänsä.

Eri asia on tietysti järjestelmän toimivuus. Puhelinmarkkinointia hoitavat usein yksityiset markkinointiyritykset, jotka ns. myyvät tilauksia esim. lehtitaloille. Nämä yritykset, jos hankkivat tietonsa yleisistä puhelinluetteloista, eivät välttämättä aina tarkasta rajoituspalvelusta tietoja kielloista. Työntekijät ovat usein pelisäännöistä tietämättömiä ja kokemattomia, koska työntekijöiden vaihtuvuus alalla on suuri. He toki lopettavat myyntipuheen kun kuulevat kiellosta, mutta soittelua se ei välttämättä estä. Jäsenyys Asiakkuusmarkkinointiliitossakaan ei ole pakollista, vaikka arvelenkin sen olevan yleistä ja yrityksen edun mukaista.”

Ja Wilhelmiinan kommentista kannattaa vielä huomioida seuraava kohta:

“- - -puhelinmyyjälle voi kyllä hänen soittaessaan ilmoittaa, että ei halua jatkossa kyseisen yrityksen markkinointia.”

Eilen keskustelukumppani harmitteli, miten oli langennut matkapuhelinoperaattoriltaan saamaan markkinointipuheluun. Puhelussa oli kehuttu, miten nyt halutaan palvella asiakasta ja pienentää hänen puhelinlaskuaan vaihtamalla liittymätyyppi toiseen. Asiakas ilahtui ja tarttui tarjoukseen.

Vasta myöhemmin hänelle selvisi, että kyseessä oli määräaikainen liittymätyyppi. Tämän vuoksi hän on nyt sitoutunut maksamaan pari vuotta laskuja, vaikka haluaisi vaihtaa operaattoriaan.

Ilmeisesti vastaavat ja monet muut tapaukset ovat myös Kuluttajaviraston mielestä häiritsevän yleisiä.

“Markkinoinnissa annetaan vääriä tietoja, sopimusehdot ovat epäselviä ja asiakaspalvelu tökkii. Määräaikaiset sopimukset puolestaan kaventavat kuluttajien mahdollisuuksia vaihtaa operaattoria ja sitä kautta myös jähmettävät kilpailua. - - -

Yritysten käytöksestä saa sen kuvan, että kun ne ovat kerran saaneet sidottua asiakkaan itseensä määräaikaisella sopimuksella, asiakassuhdetta ei enää sen jälkeen tarvitse ylläpitää. Yritykset voivat tukeutua siihen, että matkapuhelinliittymän kaltaiselle välttämättömyyspalvelulle riittää aina asiakkaita, olipa palvelu sitten miten huonoa tahansa, toteaa tilaisuudessa puhunut johtaja Anja Peltonen Kuluttajavirastosta.”

Siis kysykää sopimusehdoista ja selvittäkää, mihin sitoudutte kytkykaupoissa, mobiileissa laajakaistoissa ja muissa operaattoreiden kanssa tehdyissä toimissanne. Erityisesti puhelinkeskustelussa on varmasti helppo langeta markkinointipuheisiin ja lupauksiin edullisista hinnoista.

Tuomo Björksten kertoo: “Oletko saanut tällä ja viime viikolla yllättävän monta puhelua myyjiltä, jotka yrittävät kaupata DNA:n liittymää? Et ole ainoa. DNA on ryhtynyt markkinoimaan liittymäänsä muutaman viime päivän aikana aggressiivisesti. Yhdelle asiakkaalle on saattanut tulla parikin markkinointipuhelua päivässä.” (Mari Koo)

My typo -blogin Leena kieltäytyy ostamasta tiettyä pakastepizzaa huonon tv-mainoksen vuoksi:

“Siinä on karmea jumpsuttava diskohumppahitti johon on tehty uudet totaalikauheat sanat. Jos sen mainoksen näkee meinaa jäädä biisi soimaan päässä mutta nykyään vaihdan kanavan saman tien pois. Jää siis pitsa ostamatta ja kulloinenkin tv-ohjelmakin usein loppuun katsomatta.
(En minä pakastepitsoja yleensä osta muutenkaan, mutta tuota nyt en ainakaan.)”

Myös Kirsi Haapalan mielestä useat tv-mainokset ovat ärsyttäviä, tässä pari esimerkkiä:

* Hei toi on täydellinen nollaplus. Ei yhtään rasvaa eikä lisättyä sokeria. Tosiaan!
(Aargh! En kestä niitä jääkaapilla tai uudessa versiossa telkan ääressä tyhmiä puhuvia Vitalinea-naisia. Enkä muuten osta tommosta turhaa vitalinea vaikka mikä olisi.)

* Arvaa miksi sä oot hölömö? Joku grilliruokamainos, jossa jälleen kerran surkeasti epäonnistutaan sketsinteossa. Koska mainosmiehet vaan ei osaa olla pirkkapekkoja saati karihietalahteja.

Tänne blogiin tipahti kommentti, jossa tuotteiden jälleenmyyjä markkinoi omia tuotteitaan. Nyt mietin, miten näihin kommentteihin tulisi suhtautua: poistaa vai jättää? Kommentti tuli Aloe vera -voidetta käsitelleeseen tekstipätkään ja on seuraava:

1. Anniina Says:
   May 14th, 2008 at 2:10 pm Meillä olis laadukasta Ale Vera Gellyä myynnissä :Sisältää 100-prosenttisesti stabiloitua Aloe Vera Geeliä. Todellinen yleistuote, joka on aina hyvä olla saatavilla. Käytä kuivalle iholle, turvonneille silmänalusille tai auringonoton jälkeen. Sopii erinomaisesti myös parranajon tai ihokarvojen poiston jälkeen. 118 ml.
   Lisäksi paljon muitakin tuotteita joihin voitte tutustua kotisivullamme esim.
   mahtava Aloe Sunscreen Lotion : Kosteuttava aurinkovoide, jonka suojakerroin on SPF30 ja joka suojaa sekä UVA- että UVB-säteilyltä. Vedenkestävä. Kosteuttava aurinkovoide, jonka suojakerroin on SPF30 ja joka suojaa sekä UVA- että UVB-säteilyltä. Vedenkestävä. Sisältää 100-prosenttisesti stabiloitua Aloe Vera Gel -geeliä. 118 ml.
   Ilmoitelkaa jos olette kiinnostuneita !

Siksi kysyn blogin lukijoilta mielipidettä asiaan. Eli ruksaa oma mielipiteesi kyselyyn, ja voit jättää myös laajemman kommentin aiheesta.

Näkymätön tyttö valitsi hammaslääkäriä: “Päädyin valitsemaan hammaslääkärin joka vaikutti nettisivujensa perusteella miellyttävimmältä. Tuo ei ole ehkä paras mahdollinen tapa mutta en muutakaan keksinyt. Ensin karsin pois muutaman, jotka sijaitsivat liian kaukana ja pari joilla oli kummallinen nimi (en ole halua eleganttia hammaslääkäriä) ja pari, jotka eivät ole olemassa netissä. Lopuista valitsin sen jolla oli mainittuna ajanvarausajat (tai aukioloajat muutenkin) ja joka ei ollut liian suuri tai pieni (se on se keskitie) ja joka näyttää ottavan hammaslääkäripelkoiset vakavasti.“  (Mari Koo)

Veloena on tehnyt suoramarkkinoinnin kiellon. Koska kielto ei kaikesta huolimatta tavoita kaikkia kaupittelijoita, on Veloena ottanut käyttöön toimivan tavan:

Koska uskon oivallusten ja toimivien strategioiden jakamiseen, kehotan sinuakin tiedustelemaan seuraavan kerran näin: “Hetkinen, hetkinen! Haluaisin kysyä yhden asian. Mistähän sait yhteystietoni? On näet niin, että minulla on suoramarkkinointikielto voimassa. Voisitko ystävällisesti kertoa, mistä sait puhelinnumeroni!”

Kokemukseni mukaan tämä lähestymistapa lopettaa puhelun varsin tehokkaasti. Tosin yksikään puhelinmyyjistä ei ole osannut tai uskaltanut sanoa, mistä he ovat numeroni saaneet. He eivät ole osanneet myöskään sanoa, miksei suoramarkkinointikieltoni näy heidän rekistereissään. En tiedä, onko heitä kielletty ottamasta kantaa näihin seikkoihin vai eivätkö he yksinkertaisesti tiedä vastausta.

Tämä pitää muistaa itsekin. Olen tehnyt kiellon joskus tämän vuoden alussa, mutta aina välillä puheluita tulee, ja olen vain aina kieltäytynyt ostamasta mitään. Mutta ehdottomasti olisi fiksua kysyä samoin kuin Veloena.

Veloena siirtyy jo maksulliseen rajoituspalveluun:

Tosin tänä aamuna sitten kyllästyin harjoittelemiseen kahden soiton jälkeen ja otin maksullisenkin rajoituspalvelun käyttöön. Sieltä kuului taas tuttua tekstiä: “Eli tän pitäisi purra siinä elokuun alussa, mutta siihen saakka sano vain niille soittajille, että sulla on puhelintarjonnan rajoituspalvelu vireillä…” Kiitin ja ilmoitin, että sitä olenkin jo harjoitellut.

Teppo kuvaa ja kirjoittaa rappion estetiikasta muovipussien kautta: “Joskus vuosikymmenen alkupuolella (tai peräti viime vuosikymmenen lopulla?) jututin käsitetaiteilijaa, joka puhui pitkään muovikasseista. Siitä, miten ne symboloivat koko kertakäyttökulttuuria. Keskustelu oli minusta hauska - tyyppi pohti esimerkiksi, miten muovipussin merkitys muuttuu, jos sen kylkeen on painettu toinen logo. Jos näemme samassa keittiössä Alepan tai Stockmannin kassin, muuttuuko mielleyhtymämme keittiöstä sen perusteella? Kassihan on käytännössä sama.” (Mari Koo)

Pagisija törmäsi mykistävään mainontaan: “Paikallisessa ostoshel… paratiisissa näkökenttään osui korea kosmetiikkamainos, jossa kohtalokas seireeninainen katsoi ohikulkijoita utuisesti metristen ripsiensä takaa. Mutta mitä kehottikaan teksti?

Kiedo ripsesi kaunistaviin kuituputkiin!

Tämä on kyllä niin tyhjentävää, ettei sanottavaa jää.” (Mari Koo)

Kervå ihmettelee Siwan tarjouskäytäntöjä:

“Ostin tuotteen tuohon ei-alennettuun hintaan (halvemmalla). Tuo lappunen on siinä kyllä ihan oikeassa, että etu todellakin on negatiivinen, tosin laskujeni mukaan -14%.”

125 gramma marjajogurtissa on keskimäärin alle 7 grammaa marjoja, ja marjapitoisuus on keskimäärin noin viisi prosenttia. Marjamyslien marjapitoisuus on alhaisempi eli keskimäärin vajaat 4 prosenttia.

Näin kertoo Arktisten Aromien selvitys (lähde Finfood). Yhdistys toteaa, ettei näillä tuotteilla ole siis käytännössä juurikaan merkitystä, jos haluaa nauttia marjapitoista ruokavaliota, vaikka tuotteiden markkinoinnissa saatetaankin käyttää mainintoja marjojen terveysvaikutuksia.

Luonnontuotteiden käytön lisäämistä tavoitteleva Arktiset Aromit ehdottaa esimerkiksi runsaasti marjaa sisältäville tuotteille omaa merkintää:

“Vähittäiskaupoissa on myynnissä joitakin jogurtteja, joissa marjapitoisuus on 12 %. Jogurteissa, muroissa ja mysleissä marjapitoisuutta tulisikin nostaa reilusti, jotta ne edistäisivät suomalaisten marjojen käyttöä. Tuotteisiin, joissa marjaa olisi esimerkiksi yli 10 %, voitaisiin kehitellä yhteinen merkintätapa, jonka avulla viestittäisiin tuotteen olevan hyvä marjojen lähde vastaavaan tapaan kuin ilmoitetaan esimerkiksi kuidun määrästä.  Paljon marjaa sisältävät tuotteet pitäisi pystyä erottamaan myös pakkausten kuvien avulla.”

Vilkaisin paria sivustoa, joissa ilmaisuus on sanojen perusteella kovassa huudossa: Ilmainen.net ja seonilmainen.com. Kuten arvata saattaa, niin todellisuudessa hyvin vähiin jäävät sivustojen aidosti ilmaiset tuotteet. Eli käytännössä kyseessä ovat nettiin siirretyt Kuponkiuutisten ja muiden vastaavien mainosläpysköiden tuotteet ja niiden kylkiäiset.

Tyypillistä on tietysti se, että tilatessaan jotain ei ehkä maksa mitään muuta kuin postikulut, mutta sitten niitä tuotteita tipahtelee kotiin lisää ja niistä veloitetaan kunnon hinta, ellei irtisano asiakkuutta ajoissa.
Tässä muutamia esimerkkejä:

“Haluatko ilmaisen sykemittarin ja sykevyön? Tilaa Kuntoplus-lehden kaksi ensimmäistä numeroa ja saat 136,70 euron arvoisen tuotepaketin postikulujen hinnalla!”

“Active Life tarjoaa 54 euron arvoisen rannekellon, kun kokeilet runsaasti antioksedantteja sisältäviä Goji-marjoja. Tilaus on ilmainen, maksat ainoastaan postikulut 4,30€.”

“Puhdistaa kuona-aineet kehosta nukkuessasi.TONO - on aktiivisille miehelle suunniteltu laadukas alusvaatemerkki! - - - Lähettäkää minulle hintaan € 0,- jäljempänä merkitsemäni malli. Maksan vain lähetyskulut € 2,90. Näin minusta tulee TONO Internationalin asiakas ilman ostopakkoa.”

“Saat jännittävän elokuvan hintaan 0 €. Valitse Planet Terror, Paha Aavistus, Paranoia, Catacombs tai Fracture - Murtumaton. DVD vain 0 €! Ne jotka eivät osaa päättää voivat valita salaisen elokuvapaketin joka sisältää 2 yllätyksellistä elokuvaa!”

Mainostan naapurikonsernin tuotetta: suomalaisen internettaivaan välkkyvä tuotos, Lehti, aikoo tehdä itsestään myös printtiversion, jonka saa itselleen 7 euron hintaan. Tämä tosin vaatii sen, että ennakkotilaajia kertyy 500. Tilauksen voi suorittaa Fundablen sivuilla ja mikäli ennakkotilaajien määrä ei täyty, ei rahojakaan veloiteta.
Nyt kannattaa tukea suomalaista Lehti-teollisuutta!

Sokoksen 3+1 -päiviltä sattui silmiini tämä matemaattisesti vaativa mainos: “Yksi karkkipussi 1 euro, kaksi pussia 2 euroa”.

Miksi ihmeessä tällaisia “kaksi kahden hinnalla” -kylttejä laitetaan esille yhtään mihinkään? Luullaanko, että ihmiset jotenkin helpommin ostaisivat tällä logiikalla kaksi karkkipussia yhden sijaan? Kiireinen shoppailija saattaa tietysti jopa haksahtaa moiseen.

Nämä ovat aina yhtä mielenkiintoisia: sata tuotetta, joista on rinnakkain parit kuvat: se, mitä pakkaus väittää tuotteen olevan ja sitten se tuote, joka todella paketista paljastui. Moni peruselintarvikekin on kovin kaukana markkinoinnin luomasta kauniista kuvasta, mutta sen tietysti tietää jokainen. (via ButtUgly)

Tänään eli 15. maaliskuuta on Kansainvälinen kuluttajan oikeuksien päivä. Suomessa oli jo eilen seminaari, jossa aiheena oli “Kaikille hyvää palvelua” eli pohdittiin mm. esteettömyyttä ja helppokäyttöisyyttä.

Kansainvälinen kuluttajajärjestö haluaa kiinnittää huomiota elintarviketeollisuuden lapsiin kohdistamaan markkinointiin teemalla “Junk Food Generation”. Huolena on globaali ylipainon lisääntyminen ja epäterveellisten elintapojen yleistyminen, jota halutaan suitsia mm. ottamalla tiukemmat otteen pikaruuan mainontaan.

Kansainvälistä kuluttajan oikeuksien päivää on vietetty vuodesta 1982 alkaen. Mutta täytyy myöntää, että kuten moni muukin “teemapäivä”, niin en kyllä itse ole tähän juuri kiinnittänyt huomiota. Siitä huolimatta hyvää kuluttajan oikeuksien päivää kaikille ja jatketaan oikeuksien perään huutelua niin netissä kuin muulla!

Ostin nestemäistä rautavalmistetta nimeltä Ferroforte B luontaistuoteosaltolta. Olen sitä nauttinut myös joskus aiemmin saadakseni hemoglobiinin nousemaan, ja tässä tarkoituksessa tuote on toiminut. Eikä se pistä vatsaa sekaisin, kuten etenkin Retafer-rautatabletit.

Mutta valitettavasti tuotepakkauksessa on pyritty vakuuttamaan tuotteen toimivuutta “tutkimustuloksilla”:

Kivasti siinä on testiryhmän hemoglobiini noussut, kun on vielä piirretty vakuuttavat palkit, mutta ryhmän koko on ollut vain kahdeksan henkilöä. Ei näin pienellä joukolla tehty “tutkimus” vakuuta, lähinnä ärsyttää. Eikä tutkimuksesta tietenkään pakkauksessa kerrota yhtään mitään. Taustatietojen puute ei ainakaan lisää luottamusta.
Tästä kyseisestä nestemäisestä Ferroforte B:stä oli ostohetkelläni tarjous, jossa 14 eurolla sai sekä 500 millilitran että 200 ml:n pullot.

Rautavalmisteita saa muuten ilmaiseksi verenluovutuksen yhteydessä. Ainakin aiemmin tarjolla on ollut sekä Retafer-tabletteja että vatsaystävällisempiä Obsidaneja, eli niitä voi pyytää hemoglobiinin mittaamisen yhteydessä. Ja siellä verenluovutuksessa saa tietysti aina myös kahvia, leipää ja pullaa.

Yoe valottaa japanilaisten vaippavalikoimia ja mainontaa: “Televisiossa toki on mainostettu aikuisvaippoja reippaille aktiivisille eläkeläisille, jotka nyt voivat viihtyä kalassa pidempäänkin. Vasta äskettäin näin vaippoja mainostettavan koirille - nuori hyväihoinen nainen hulauttaa vaippaan kupillisen sinistä nestettä, joka kaikki imeytyy sukkelaan. Vaippapyllyinen koira on kuiva ja onnellinen, ja nuolee hihittelevän emäntänsä kasvoja. (Koirien sisävessat toki on lähestulkoon rakennusmääräyksien perusteella asunnoissa.)” (Mari Koo)

Laku-Pekkaa ei enää ole, vaan Cloetta Fazerin lakupatukka pukeutuu näin:

Tuli äkkiseltään ensivilkaisulla sellainen 60-lukuhenkinen fiilis. Se vissiinkin oli tarkoitus, sillä tiedotteessa kerrotaan:

“Uusi ilme ammentaa suomalaisesta muotokielestä ja tutusta retrohenkisestä värimaailmasta. Toisaalta se jatkaa Fazerin tuotteille tuttua graafista tyyliä ollen myös leikkisä ja sympaattinen.”

(Kuvan lähde

PA toivoo hammasharjoilta tyyliä sekä tuotekehitykseen että mainontaan: “Pepsodent näkyy viimein päässeen teknologiakeskeisyydestä yli, ja mainostaa näkyvästi uutta Style-Tech-design-harjaansa. Surkuhupaisaa on, että tämänkin mainostekstit on tehty teknokärki edellä niin kuin meillä päin tavataan koleasti sanoa. Parempi ulottuvuus, parempi teho. Ihanko totta kukaan ostaa hammasharjaa siksi, että sitä väitetään tehokkaaksi. Miksei siinä lue markkinoiden ainoa makean näköinen ja tuntuinen hammasharja, jos se kerran pyrkii sitä olemaan.” (Mari Koo)