Mace lähti parin kuukauden reissulle Australiaan. Suomeen jäävien iloksi hän kuvasi kaikki matkatavaransa ja kertoi seuraavaa:

“If i haven’t forgotten anything, this is will be my luggage to Australia for two months (also visits to Hong Kong and Shanghai). In addition the normal things i daily carry in my pockets will be taken with me, like toothbrush, a mobile and earbuds.”

Herää tietysti kysymys, miksi me muut koemme tarvitsevamme rinkkoja ja isoja matkalaukkuja täynnä vaatteita ja muuta tavaraa…

Eilen pyöräretki kulki Inkoossa olevan Fagervikin kartanon ja ruukin ohi. Olimme liikkeellä myöhään illalla, ja kahvila oli sulkenut ovensa jo tuntia aiemmin. Istahdimme kuitenkin syömään eväitämme kahvilan pihan pöytien ääreen.

Kahvilaa hoitanut mies tuli ulos viemään roskia ja kysäisi meiltä ensiksi, puhummeko suomea, ruotsia vai jotain muuta. Vastasimme, että mieluiten suomea. Hän kysyi, haluaisimmeko kahvit, kun termospulloon oli vielä jäänyt. Ilahduimme tarjouksesta, ja kiittelimme kovasti. Mies tarjosi vielä leivoksia ja pullia, jotka olivat jääneet päivän aikaan myymättä.

Saimme siis ilmaiset tarjoilut ja todella hyvän mielen: harvoin mikään paikka palvelee sulkemisajan jälkeen (eikä tietysti tarvitsekaan palvella), saati näin mukavasti.

Viimeistään ensi kesänä pitää suunnata Fagervikin aukioloaikoina tutustumaan hienoon paikkaan paremmin. Ja samalla tietysti myös nauttimaan kahvilan tarjoiluista ihan maksua vastaan.

Ja suosittelen muillekin, kuten lähialuematkailua ylipäätään.

Mielenkiinnotonta-blogissa t miettii englantilaista tippaamista: “Lopulta ratkaisin homman sillä, että jos taksikuski oli tuttu ja mukava (ilmeisesti paikallisen taksi-firman pomo, koska hän otti ajon aikana joskus tilauksia vastaan. Hän joutui todella kärsimään minun “anteeksi, mitä? En kuule oikein hyvin korvallani”-kyselyistä aina kun soitin taksin. Vähintä mitä saatoin tehdä oli antaa aina pari puntaa extraa) annoin tippiä ja ruokaillessani hotellilla annoin 5-4 puntaa tippiä aina aterialla.

Hotellin kuiteissa luki aina että palvelumaksu on 0,15% laskusta eli pari hassua penceä, mutta palvelu oli todella ystävällistä, ja he jaksoivat vastata minun tyhmiin kysymyksiini (oikeastaan yhteen tyhmään kysymykseen, ja sen moniin eri variaatioihin.” (Mari Koo)

Viime viikon uutisissa kerrottiin, miten lentolippujen hinnoissa pitää EU:n päätöksen mukaan näkyä kokonaiskustannus (Erkalle kiitokset linkkivinkistä):

“Uusi laki määrää, että kuluttajan pitää saada tietää, mitä lippu oikeasti maksaa. Laki kattaa kaikki tavat ilmoittaa lentolipun hinta kuluttajalle.

Esimerkiksi internetissä kaupattavien lentolippujen kohdalla on ollut yleistä, että yhtiöt markkinoivat lippuja valheellisen alhaisin hinnoin. Kuluttajalle on voinut selvitä vasta maksuhetkellä, että lipun hintaa kasvattavat vielä verot ja muut maksut.”

Eli nyt siis voi vielä enemmän valittaa siitä, jos lippuja markkinoidan kympin hintaisena, mutta kokonaispotti kasvaa kaikkien maksujen myötä moninkertaiseksi.

Toinen hintoihin liittynyt uutinen on tältä päivältä. Elintarvikkeiden hinnannousuhan on nyt tuttua, ja Sinebrychoff arvioi, että oluen ja virvoitusjuomien alkukesän huono myynti aiheuttaa hinnankorotuspaineita syksyyn.

“Kolea alkukesä on romahduttanut oluen ja virvoitusjuomien myynnin. Suomen suurin panimo- ja virvoitusjuomien tuottaja Sinebrychoff on myynyt siidereitä ja kivennäisvesiä 15 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Oluen ja virvoitusjuomien myynti on laskenut 10 prosenttia.”

Qimki kirjoittaa rinkoista ja matkalaukuista: “Ostin rinkan. Matkalaukut ovat sittenkin käsittämättömiä. Omistan sellaisen ulkokultaisista syistä. Tunsin taannoin työmatkan lähestyessä että kymmenvuotias reissussa rähjäänjähtänyt rinkkani ei ollut ns. hovikelpoinen, joten hankin kukkaisen, sisältä vaaleanpunaisen matkalaukun. Très chic! Et très impossible! En tykännyt yhtään. Miten sellaisen kanssa voi operoida? Matkustavaisen kuuluu kyetä liikkumaan sukkelasti, omista tavaroistaan huolta pitäen. Se ei onnistu raahaten roinia kiikkerän vetoaisan varassa pakaasissa, josta ei saa edes tiukan paikan tullen (s.o. vaikkapa mukulakivikadulla) kunnon syliotetta.” (Mari Koo)