Kuluttajavirasto on pistänyt nettisivuilleen selkeän ohjeistuksen valitusten tekemistä varten. Ohjeessa käydään läpi valittaminen vaihe vaiheelta, ja sieltä saa myös pohjat erilaisiin tilanteisiin (valitus palvelusta, valitus tuotteesta, valitus toimituksen viivästymisestä, palautetta yrityksen markkinoinnista tai asiakaspalvelusta).

Eli siis täydentämällä lomakkeet saa luotua valituksen, jossa pitäisi olla näkyvissä kaikki oleellinen. Lomakkeen voi lähettää sähköpostin liitetiedostona tai sen voi kopioida yrityksen omaan nettiasiakaspalvelukaavakkeeseen. Tai sitten printata ja pistää postiin tai palauttaa suoraan liikkeeseen.

Jazmanautilla on ongelmia Elisan kanssa, mutta eipä hän ylipäätään pidä nykymenosta asiakaspalvelussa: “Syy miksi kiroilen blogissani Elisan toimintaa, enkä länkytä suoraan firmalle, johtuu nykyajan yritysten vastuunpakoilukulttuurista. Miten valitat, kun vastassa on ensin maksullinen jonotuspalvelu, josta vastaa, jos vastaa pahimmassa matalapalkkaisessa paskatyössä oleva nuorukainen, joka ammatikseen ottaa syyttä paskaa niskaansa ja joka ei ole syyllinen mihinkään, tai pysty vaikuttamaan mihinkään. Jos sattuu niin hyvin, että saa hänen esimiehensä puhelimeen, tai jopa esimiehen esimiehen, ollaan ihan samassa pisteessä. Tämä “minä olen vain töissä täällä” kulttuuri on vihoviimeistä… Ei löydy edes sanoja kuvaamaan, kuinka raukkamaista bisneksen tekoa se onkaan!” (Mari Koo)

Tulipa tämä vastaan, joten siltä varalta, että joku nainen kaipaa juristinäkemyksiä:

“Unionin juristipäivystys opastaa naisia lakipulmissa keskiviikkoisin klo 17.00 - 19.00 syyskuusta toukokuuhun Maikki Friberg -kodissa. Asiakkaat voivat tulla käymään Bulevardille tai soittaa juristeille klo 18.00 - 19.00, p. 09 643 158.

Juristipäivystys tarjoaa yleisluontoista, suullista neuvontaa, “ensiapua” erilaisiin lakiin ja oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Naiset voivat ottaa yhteyttä päivystykseen kaikissa juridisissa ongelmissa.”

Maksuton lakineuvontahan kuuluu usein myös erilaisten ammattiliittojen (kuten Saara aiemmin kirjoitti) ja järjestöjen toimintaan, mutta näissä tietysti vaaditaan jäsenyyttä.

Jos jollain on tiedossa muita maksuttomia (ja myös miehille tarkoitettuja) lakineuvontapalveluita, niin saa vinkata, lisäilen tietoja mielelläni.

Lisäys 31.8: Inkku kertoi kommentissaan:

“Suomen asianajajaliitto tarjoaa maksutonta asianajajapäivystystä usealla paikkakunnalla.

Lisäksi usealla ylioppilaskunnalla on neuvontalakimies, joka tarjoaa maksutonta oikeudellista neuvontaa jäsenilleen.”

Varapygmi on päättänyt ryhtyä boikotoimaan elintarvikealan suurliittoutumia: “Lussa- ja Setu-kortit sieppaavat lujasti, kun tarjonta muuttuu yhä röyhkeämmin monopolihenkiseksi: Ei kuluttajan mielipiteen ole niin väliä, tänne ne joutuvat kuitenkin tulemaan. Sen totesin jo aikaisemmin, että setu-ravintoloissa tulee tarjouksista mieleen lähinnä, että näköjään kortittomilta nyhdetään ylimääräistä. Entä ne vaihtoehdot? Jaa, torilla pitää käydä enemmän, kenties kauppahallissa, sitten pikkuliikkeissä ja edullisen erilaista tarjontaa pitävässä Liiterissä, olkoon se muuten sitten kuinka epäilyttävä vain toimintatavoiltaan. Nyt kilometrin säteellä ainoa ruokakauppa on liian iso suuppärmarket, jossa käymisestä tulee aina paha mieli.” (Mari Koo)

Norppa osti juoksukengät: “Tossumyyjien asiantuntemus jaksaa hämmästyttää. Joku tietää malleista paljon, osaa(ja jaksaa)kysyä sekä suositella. Jaksaa ehdottaa kokoja ja kokeilee itsekin tossun päästä että onko liian pienet vai ei. Sitten on näitä “täs ois nyt nää” ja “ei tää pronaatiotuki kai haittaa” -tyyppejä. Ero oli taas kuin yöllä ja päivällä.” (Mari Koo)

Jussi etsii kiireisesti vinkkejä siivouspalvelusta Helsingissä, sillä nykyinen sopimus joudutaan katkaisemaan: “Rakas blogistanin asukas tai lomavieras, kerro vinkkisi ehdottoman luotettavasta siivoojasta tai siivousfirmasta Helsingin ytimessä. Erityisen suurella ilolla otan vastaan vinkkejä täällä päin toimivista siivousringeistä, arvostamme erittäin korkealle sitä että siivooja on aina sama henkilö. Epätoivoisena voisin jopa luvata sielunkump… ei kun siis maailman mahtavimman siivoojan löytämisestä pienen palkkion. ” (Mari Koo)

Image-lehden asiakaspalvelu tuottaa ongelmia Tuomo Björkstenille: hän aikoi tehdä osoitteenmuutoksen netissä, jossa pyydettiin rekisteröitymistä. Mutta lomakkeessa ilmoitettiin, että tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin ja rekisteröinnissä annettuja yhteystietojen käytön voi kieltää ilmoittamalla siitä puhelimitse.

“A-lehdet siis tylysti ryhtyy käyttämään tietojani suoramarkkinointiin ja jos en sitä halua, minun pitää erikseen soittaa heidän puhelinnumeroonsa. Onko tämä nyt ihan reilua?

Ajattelin, etten rekisteröidy. Soitan mieluummin asiakaspalveluun. Vaan siihenkin liittyi jekku:

“Osoitteenmuutokset ja peruutukset: 0600 9 6363 (24h, 0,98 €/min+pvm)”

- - - Olen siis pattitilanteessa. Jos teen osoitteenmuutoksen netin kautta, joudun vielä erikseen soittamaan asiakaspalvelun (maksuttomaan) numeroon ja kieltämään suoramarkkinoinnin, jota en voi sietää.

Jos soitan suoraan asiakaspalveluun, joudun maksamaan osoitteenmuutoksesta useita euroja.” (Mari Koo)

On se kyllä kumma, että huoltofirmoilla ja erilaisilla remppareiskoilla tuntuu olevan aivan erilainen aikakäsitys kuin meillä muilla. Kun sanovat, että soittavat tai tulevat korjaamaan jonkun asian “huomenna”, sitä soittoa tai käyntiä saa yleensä odotella vähintäänkin useamman päivän. Useimmiten menee hermo odotellessa, ja soitan sitten muutaman päivän päästä että milloin saatais homma kuntoon, jolloin apua saattaa saada ehkä jo viikon sisällä, tai sitten vaatii vielä muutaman soiton. Tiedä sitten, kuinka kauan muuten kestäisi. Sitten kun vihdoin saa korjaajan langan päähän, on niin hämmentynyt, ettei osaa edes valittaa, että se tulis edes joskus.

Soittaisivat edes silloin, kun ovat luvanneet tulla korjaamaan, jos huomaavat, etteivät ehdikään. Niinhän sitä muutenkin tässä maailmassa toimitaan. Silloin tuo odottelu olisi ainakin helpompi hyväksyä.

Olen tämän ilmiön huomannut jo aiemminkin, mutta nyt tämän taas huomaa, kun pesukone hajosi viikko sitten ja edelleen odotellaan sitä korjaajaa. (Meillä pestään pyykkiä normaalisti joka päivä, vauvaperhe ja kestot käytössä)

Pitäisi muuten korjaajan tulla huomenna. Katsotaan, miten käy.

Eilen pyöräretki kulki Inkoossa olevan Fagervikin kartanon ja ruukin ohi. Olimme liikkeellä myöhään illalla, ja kahvila oli sulkenut ovensa jo tuntia aiemmin. Istahdimme kuitenkin syömään eväitämme kahvilan pihan pöytien ääreen.

Kahvilaa hoitanut mies tuli ulos viemään roskia ja kysäisi meiltä ensiksi, puhummeko suomea, ruotsia vai jotain muuta. Vastasimme, että mieluiten suomea. Hän kysyi, haluaisimmeko kahvit, kun termospulloon oli vielä jäänyt. Ilahduimme tarjouksesta, ja kiittelimme kovasti. Mies tarjosi vielä leivoksia ja pullia, jotka olivat jääneet päivän aikaan myymättä.

Saimme siis ilmaiset tarjoilut ja todella hyvän mielen: harvoin mikään paikka palvelee sulkemisajan jälkeen (eikä tietysti tarvitsekaan palvella), saati näin mukavasti.

Viimeistään ensi kesänä pitää suunnata Fagervikin aukioloaikoina tutustumaan hienoon paikkaan paremmin. Ja samalla tietysti myös nauttimaan kahvilan tarjoiluista ihan maksua vastaan.

Ja suosittelen muillekin, kuten lähialuematkailua ylipäätään.

Jazmanaut nauttii kalastustarvikeostoksilla: “Täytyy ihan vartavasten hehkuttaa, kun olen löytänyt vanhan kunnon kaupan, josta saa asiantuntevaa ja höveliä palvelua. On nimittäin tämä Sturenkatu 43:sa sijaitseva Kalastus ja Vapaa-aika Virginia, sen sortin mesta, että sieltä ei tarvii tyhjinkäsin ulostautua. Eilenkin menin kyselemään uutta siimaa ja sainkin erinomaisen siiman lisäksi runsaasti siimatietoutta ja solmujen teko ohjeistusta. Lisäksi mukaan tarttui pino vieheitä (Jigit 25senttiä zipale!) ja perustimia, puhumattakaan kalajutuista. Ihan mahtavaa kun kiireisillä toimitusjohtajillakin menee nollavaihde silmään heti ovesta sisääntyessään. Kellään ei ole kiire, kattellaan rauhassa ja jokaista palvellaan ajallaan ja lomittain. Se äijä on sen verta vanha kalakettu, että se todellakin tietää mistä puhuu ja jos ei tiedä, niin sanoo sen kanssa.
Ja joka kerta sillä on laskukone hukassa ja sitten räknäillään summia. Yleensä alakanttiin.” (Mari Koo)

Kävin R-kioskilla lataamassa HKL:n matkakorttiin aikaa. Maksoin pankkikortilla, vetäisin nimen kuittiin alle ja naismyyjä ojensi minulle korttini takaisin: ”Ole hyvä, Mari.”

Ilmeisesti myyjä tsekkasi nimeni korteista ja hänellä on tapana sen mukaan joskus ”yllättää” asiakkaat kutsumalla heitä nimellä. Itse koin nimen mainitsemisen hieman tungettelevaksi. En ole kioskin vakioasiakas enkä satunnaiskävijänä haluaisi, että minua kutsutaan nimellä. Kun ei suomalaiseen kulttuuriin juuri kuulu se, että käytetään aktiivisesti toisen nimeä.

Mutta ehkä tämä olisi monen mielestä mukavaa, henkilökohtaista huomiointia, jota kaltaiseni nihkeä ämmä ei vain ymmärrä arvostaa.

Pete sai huonoa palvelua ravintolassa, mutta ravintolapäällikön toiminta pelasti tilanteen: “En yleensä välitä pienistä mokista, varsinkaan jos niitä on vain vähän ja niistä esitetään pahoittelut, mutta eilinen illallinen oli jo sen tasoinen sekoilusuma, että jouduin pyytämään kyseistä tarjoilijaa hakemaan ravintolapäällikön pöytäämme. Tässäkin oli vaikeuksia, sillä ensialkuun tarjoilija vain toi pöytään standardi-palautelappusen ja kuulakärkikynän. Kun ilmaisin, etten ollut tähän oikein tyytyväinen vaan haluaisin nimenomaan keskustella johtotason kanssa kasvokkain, tarjoilija osoitti ylimalkaisesti kohti ravintolasalia ja käski minua itse etsimään ravintolapäällikön. Lopulta kuitenkin saimme paikalle kohteliaan esimiesnaisen joka esitti vilpittömät pahoittelut ja napsaisi laskusta puolet pois. Se oli mielestäni erittäin kohtuullista ja aion varmasti ruokailla La Famigliassa vielä uudelleenkin.” (Mari Koo)

Norppa hämmästelee ovenavausmaksuja: “No meillähän on tietysti huoltoyhtiö, joka päivystää klo 16.00 asti. Tämän jälkeen kaikki on extra-kallista huvitteluaikaa. Kello 16 jälkeen ovimiehen käyttämisestä saa maksaa 40 euroa. En voi ymmärtää, että aamu seitsemältä, saman huvin saa kympillä. Eli kello 17.00 homma maksaisi nelinkertaisesti mutta seiskalta, joku aamuvirkku tulee kymmenellä eurolla avaamaan oveani. No, olisi hinta mikä tahansa, mielellään sen omaan kotiin sisäänpääsystä maksaa. Nyt vain tällä kertaa, ihan vain periaatteen vuoksi, päätin sinnitellä yön yli, jotta saisin palvelua neljä kertaa halvemmalla kuin edellispäivänä. Sitähän voi ajatella vaikka olevansa Oven Avaamisten Hulluilla Päivillä!” (Mari Koo, aiemmin aiheesta: Mitä maksaa ovenavaus?)

Anne Rongas osti tallennustilaa: “Välillä arveluttaa se, että vuosien työ ja paljon arvokasta ainutkertaista aineistoa on koneilla, jotka saattavat tuhoutua. Toki varmuuskopioituna ulkoisille levyille, mutta silti. Lehdessä oli arvioitu hyväksi maksulliseksi palveluksi Saunalehden IsoG. Otin käyttöön tänään. 54 € vuodelta, 3 ensimmäistä kuukautta ilmaiseksi, ei avausmaksuja. Tilaa 50 Gt. Yhteysmuotona ftp ja mahdollisuus kirjautua selaimen kautta eli pääsy miltä tahansa koneelta.” (Mari Koo)

Helen osti kolmisen vuotta sitten iPodin, joka ei tosin toiminut halutulla tavalla: “Soitin oli vähän väliä rikki ja huollossa, jo takuuaikana se vaihdettiin toimivampaan useaan kertaan. Reilu vuosi sitten takuu oli jo umpeutunut, mutta soitin lakkasi toimimasta, ja silloin lääkkeeksi keksittiin akunvaihto, operaatiolle kertyi hintaa 90 euroa. Nyt alkukesästä soitin taas vaan yhtäkkiä sammui, kesken käytön, ja tällä kertaa huollosta sanottiin vaan että kovalevy on sökö (lausunnon hinta 20 euroa), mutta tilalle saisi kuulemma “vastaavan” 250 eurolla! Kamoon hei, soitin maksoi ehkä kolmisen sataa aikoinaan uutena, ja on siis jo kerran korjattu 90:llä, ihanko tosissaan meinaavat että n. 400 eurolla saa tuotteen jolla käyttöikä täysin ohjeiden mukaan käytettynä on vajaa kolme vuotta? Ihan kaikkeenn ei kuulkaan meikäläinenkään suostu, joten ostettiinkin tilalle kätevä pikkuinen klipsisoitin, vain 39,90 euroa ja vielä väriltään hot pink!” (Mari Koo)

Tuija Aalto liittyi City Car Clubiin ja kirjoittaa laajasti palvelusta, kustannuksista (mm. päiväretken ja viiden päivän kesälomareissun hinnat) ja kokemuksistaan: “En halua omistaa autoa. Ajaminen on kuitenkin joskus kivaa ja välillä tavaroita ja isompia ostoksia on jotenkin kuljetettava. Satunnaisiin ajotarpeisiin soveltuu loistavasti auto-osuuskunta CityCarClub. Kesän kokeilun jälkeen voin suositella palvelua pääkaupunkiseudulla asuville.” (Mari Koo, aiheesta myös aiemmin “City Car Club ja matkakorttiedut“)

Marjut ihmettelee, miksi aina pitää kysyä: “Ruokarajoitteisena on harvoin sellaista ravintola- tai kahvilakäyntikertaa, jolloin en joutuisi kysymään tuotteiden sisällöistä, vaikka olisi varsin helppoa antaa tarvitsemani tieto jo etukäteen. Ei se vaatisi sen kummempaa kuin että pistettäisiin se L-, G- tai VL-merkintä ruokalistaan tai vitriinin hintalappuun. Mikä siinä on niin vaikeaa? - - -
Niin ikään jos etsin kaupasta vaatetta, en voi mistään tietää onko haluamaani kokoa jäljellä tai ylipäätään edes valmistettu. Lindex lanseerasi jokunen vuosi takaperin vaatteisiinsa hintalaput, joista näkee suoraan, missä kokoluokissa vaatetta on ollut saatavilla, esimerkiksi vaikka XS-XL, tai 36-52. Silloin ei tarvitse mennä mankumaan vaikka kokoa 34, kun tietää jo, ettei sitä ole. Toisaalta myös H&M:ssä peli on selvä: kaikki mitä on saatavana on esillä liikkeessä.” (Mari Koo)

Kari T on matkasi tyytyväisenä bussilla Tampereelta Helsinki-Vantaalle, kun vielä nettiyhteyden avulla asioiden hoitaminenkin onnistui: “Näytölleni aukesi sivu, jossa toivotettiin asiakkaat tervetulleeksi kayttämään Paunun ilmaista laajakaistayhteyttä, ja pyydettiin antamaan siitä palautetta. Minä annoin positiivisen palautteen. Normaalisti kuljen Tampereelta Helsinkiin junalla, mutta saattaa olla, että voisin harkita siirtymistä kumipyöräkuljetuksiin useimminkin. Vaikka Pelle Miljoonan tähdittämä “siististi cool”-kamppis telkkarissa ärsyttääkin, on bussilla matkustaminen usein huomattavasti sujuvampaa kuin junalla. Lähes yhtä usein kuin olen pettynyt VR:n palveluun, olen saanut iloisesti yllättyä Express Bussien toimivuudesta.” (Mari Koo)

Janne ärsyyntyy Postin toimimattomuudesta: “Pari viikkoa sitten tuli päiväpostin mukana lappu, jonka mukaan minulle on saapunut isokokoinen kirje, ja se olisi noudettavissa lähimmästä toimipisteestä (joka btw on hevonveessä). Ok, ei siinä mitään. Katson lapusta toimipisteen aukioloajat, ja ajattelin, että käyn hakemassa paketin (hah, kun oliskin edes paketti) iltalenkillä, reilusti ennen kahdeksaa. Lapussa siis lukee, että toimipiste on auki klo 8-20.00. No… ei se ollut.

Tänään sitten tuli lappu jälleen, että on isokokoinen kirje saapunut. Reippaasti menin hakemaan lähetystä hyvissä ajoin ennen sulkemisaikaa. En osannut enää edes yllättyä, että en tälläkään kertaa saanut pakettia mukaani. Tällä kertaa syynä oli se, että menin sinne liian aikaisin.” (Mari Koo)

Sokea kana ei halua veronalennuksia, vaan palveluita: “Säikähdin, kun luin että sekä hallitus että oppositio haluavat laskea verotusta, mainitsivat kumpikin vielä erikseen meidät pienituloiset. Pienituloisena eläkeläisenä en nykyiselläänkään maksa kovasti veroja. Enkä minä tarvitse kymppiä paria lisää rahaa kouraani, vaan palveluja. Ne kuitenkin näyttävät kuihtuvan ja kallistuvan yhtä jalkaa veronalennusten kanssa. Veronalennusten seuraukset nimenomaan me pienituloiset tunnemme kukkarossamme.
Miksi pienituloiset siis nyt tässä veronalennusretoriikassa mainittiin erikseen? Ei kai sillä haluta synnyttää mielikuvaa, että veronalennukset olisivat jotenkin sosiaalinen ja kaikkia tasapuolisesti koskeva toimi? ” (Mari Koo)