Focus on Fashion -blogin Salla pohtii vintage-sanan käyttöä:

“Olenko muuten ainoa, jota häiritsee vintage-käsitteen levähtäminen ja liiallinen yleistyminen? Nykyisinhän vähän mitä tahansa kirpparilta roudattua saatetaan nimittää huoletta vintageksi. Itse miellän asian niin, että tavaran tulee olla vähintäänkin 40-50 vuotta vanhaa, jotta sitä voi vintageksi kutsua. Niin ja aidon vintagenhan tunnistaa mm. siitä, että vanhoina hyvinä aikoina ei saumuria vaatteiden valmistuksessa juuri käytetty.”

Tämä eri sanojen ja tyylimäärittelyjen käyttöä taitaa olla ongelma monen vaatteen ja tavaran kohdalla. Vintagen ohella toinen aktiivisesti käytetty sana on retro. Jos kirppiksellä on myynnissä retroa, niin se nyt voi sitten olla melkein mitä tahansa 1960- tai 70-lukua henkivää. Ikään kuin se pelkkä sana tekisi vaatteesta tai astiasta jotenkin hienomman ja paremman. Ruma sohva on ruma, vaikka se olisi retrosohva.

Joskus huvittaa myös lisätermi “uniikki”. Jos se tarkoittaa epämääräistä savikippoa tai saumat vinksallaan olevaa mekkoa, niin jep, ainutlaatuista on, mutta ei silti välttämättä jotain sellaista, josta olisi valmis maksamaan enemmän kuin jostakin tyylikkäämmästä massatuotteesta.

Armi tahtoisi aamutossut, mutta aika on väärä: “Ongelmana on vain se, ettei vielä ole joulu! Aamutossuja ei nimittäin juurikaan ole kaupoissa muulloin kuin joulun alla. Kävin jo viime viikolla etsimässä uusia tohveleita, mutta tarjolla oli ainoastaan Ainoja tai mitä ilmeisemmin viime joulusta jääneitä erilaisten tossujen hajakokoja. Okei, en käynyt jokaisessa kenkäkaupassa enkä myöskään kaikkien kaupparyhmittymien jättimarketeissa, mutta sen verran monessa, että alkoi harmittaa.

Sama tilanne toistuu, jos haluaa pyjaman. Valikoima on parhaimmillaan ennen joulua. Toinen vaihtoehto on äitienpäivä. On varmaan muitakin tavaroita, joiden löytäminen muulloin kuin lahjanostoaikaan on vaikeaa, mutta tossuista ja pyjamista minulla on nyt kokemusta.” (Mari Koo)

Kesis osti farkkuja hyvän myyjän ansiosta: “Suloinen ja vaikuttavan ammattitaitoinen gaypoika (kenties vain fruittari tai dandy, mistä minä tiedän. Ja mitä väliä sillä lopulta edes on?) keräsi minulle vihjeitteni perusteella (en ole kovin muodikas, eikä lahkeiden pituus ole koskaan riittävä) lannistavan jamespinon sovitettavaksi - yhdetkään eivät istuneet. Nöyrästi tosiasiat kohdaten jouduin pyytämään poikaa kiikuttamaan minulle varuiksi vielä yhden numeron isommat kustakin mallista. Pylly näytti edelleen väärälle ja epäkutsuvalle. Tunnustin tämän pojalle, joka totesi vian olevan ehdottomasti housumalleissa eikä suinkaan itse pokaalissa. Kiitin miltei kyynelehtien ja poistuin puolijuoksua häpeän ja henkisen tuskan puna poskillani poltellen. Jo kaiken itsetuntoni hävinneenä ja kehonkuva kallellaan hiippailin toiseen nuorisoliikkeeseen. Sain jälleen itkettävän hyvää palvelua, tällä kertaa uskomattoman herttaiselta tyttöihmiseltä, joka tasaisin väliajoin kävi kysymässä tilannettani sovituskopin tiimoilla ja vaatimassa minifashionweekia koekappaleiden kanssa. Vuolaat kehut säestivät jokaista ujoa esiinpistäytymistäni, ja arvaattekin mitä sitten kävi: ostin kaikki ihanat, peppua upeasti halaavat, kyllin pitkälahkeiset ja jännittävästi miltei trendikkäät denimkappaleet.” (Mari Koo)

Jupun sarjisblogissa saadaan kehuja sukkahousuista: onko sukupuolella väliä kyseisen vaatekappaleen kohdalla?

Vihreät vaatteet -blogi on suunnittelija Anniina Nurmen blogi, joka nimensä mukaisesti kertoo monipuolisesti eettisistä ja ekologisista vaatteista. (Mari Koo)

Anu tarkkailee vaatteiden pesumerkintöjä: “Pidän kuluttajan harhauttamisena esimerkiksi sellaisia ei-mitenkään-erikoisia viskoosivaatteita, joita ei saa lainkaan pestä vesipesussa - niissä on pakko olla jotain perustavanlaatuista pielessä, jos ne eivät kestä pesua. Kaikkein epäilyttävimpiä ovat huivit ja lapaset, joiden vesipesu on kielletty, ne kun likaantuvat käytössä nopeasti ja niitä pitäisi päästä pesemään usein. Olen ollut huomaavinani, että vesipesukielto on yleistymään päin - olen alkanut miettiä, olisiko kyse jostain sellaisesta, että vaatteen valmistaja haluaa luistella vastuusta vaatteen kulutuskestävyyden suhteen.” (Mari Koo)

The Impulsive Buy -blogissa esiteltiin kertakäyttöiset alushousut. Ajatus moisista tuntui melko älyttömältä: ei kai normaali ihminen tarvitse kertakäyttöisiä aluspöksyjä?

Kyseisten Oops! -pöksyjen nettisivun mukaan nämä kuitenkin olisivat tarpeen mm. opiskelijoille. Perustelu on seuraava: “Their busy lifestyles don’t leave much time to spend at laundromat”.

Jos jollakulla elämä menee niin kiireiseksi, ettei alusvaatteitaan ehdi pestä, niin ehkä kannattaa jo vähän huolestua.

Aikamoista kertakäyttökulttuuria. Mutta maailma on toki täynnä paljon omituisempaakin tavaraa.

Kriisi löysi mieleisensä rintaliivit: “Sen sijaan pullealle puskurille löytyi hyviä, tukevia Swegmarkin kaarituettomia ja toppaamattomia malleja parikin kappaletta, eikä tarvinnut turvautua edes mihinkään Sloggin urheiluliiviällötyksiin. Eikä tarvinnut lähteä Triumphin tai Gossardin hintaluokkaan lainkaan saadakseen myös kunnon leveän rinnanalusnauhaosan ja leveät olkaimet. Swegmarkin muistan mallina myös äitysajoiltani, valmistavat myös imetysliivejä (oikein mukavat olivat) ja ilmeisesti palvelevat myös rintaproteesinaisia.” (Mari Koo)

Ilkka miettii hyvän maineen merkitystä silloin, kun kuluttajan kannalta tilanne on mennyt pieleen: “Ostin toukokuussa hyvät nahkakengät hyvämaineisesta ja luotettavaksi osoittautuneesta kaupasta. Viikon käytön jälkeen toisen kengän kantalapun reunus oli haljennut kahdesta kohtaa. Vein kengät kauppaan 31.5. ja niistä tehtiin reklamaatio maahantuojalle, ja myyjä valitteli, että menisi postituksineen ja muineen reilu viikko ennen kuin asia olisi käsitelty. Nyt, lähes kuusi viikkoa myöhemmin kengät ovat paikassa x, joka on ilmeisesti tuntematon niin kaupalle, maanahtuojalle kuin itsellenikin. En silti oikein jaksa olla kovin vihainen ko. liikkeseen ja tuotemerkkiin liittämieni positiivisten mielleyhtymien vuoksi. Tämän tekstin kirjoittamistakin emmin, koska asianosaisten leimaaminen ei tunnu reilulta. Kummallista.” (Mari Koo)

Kati luottaa merinovillaan: “Puhtaan materialistista onnea on tuottanut myös merinovillainen Devold Expedition-alusasu. - - - Tähän asti ahkerasti käyttämäni Ruskovillan asu (sekin sponsorisatoa miehen edellisiltä reissuilta, rakkautta ovat yhteiset kalsongit) on osoittanut, että merinovilla on aivan lyömätön materiaali, kun tasapainoillaan hikoilun ja palelun välillä. Eettisyyteen pyrkivää kuluttajaa tosin ahdistavat sen tuottamiseen liittyvät eläinsuojelulliset kysymykset, joihin on onneksi alettu kiinnittää huomiota kansainvälisen paineen myötä.” (Mari Koo)

Yksi oli pakotettu rintaliiviostoksille: “Käytin alan erikoisliikkeessä yli kolmesataa euroa alusvaatteisiin (ja uima-asuun). Näillä leveyksillä ei ole asiaa Lindexin ota kolme maksa kaksi - kampanjoihin. Minulla ei ole tässä kuussa varaa siis syödä, koska jostain mystisestä syystä rintani ovat päättäneet paisua. - - -  Jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni ostamaan pitsiset aikuisrintaliivit, joita olen aina vihannut. Mutta siellä Fredan isojen kokojen liikkeessä ei ollut mitään neutraaleja liivejä. Myyjä pakotti minut myös ostamaan ihon väriset todelliset mummoliivit, jotka ovat käytännölliset, eivätkä näy läpi vaatteiden alta.” (Mari Koo)

pni meni ostamaan kenkiä. Myyjä totesi, että halutut jalkineet löytyvät varastosta, mutta palvelualttiutta ei löytynyt: “Hiljaisuus kesti hetken aikaa, kunnes kysyin jotta saisiko niitä kenkiä jotenkin sieltä varastosta?

Kello on jo paljon eikä kukaan nyt jaksa käydä varastossa, kuulin tiskin takaa vastauksena.

Olin juuri siis kävellyt neljättä tuntia ympäri kaupunkia iso elin otsassa. Ja tämä henkilö tiskin takana ilmoitti, ettei kukaan jaksa palvella. Okei, ymmärrän toki, että kello oli kymmentä vaille sulkemisaika, mutta kamoon hei… ei sitä tarvitse olla idiootti. Jestas sentään. Jaksa!” (Mari Koo)

Niin sitä Turussa jo muinoin tehtiin merkittäviä päätelmiä ihmisestä kenkien perusteella: 1300-luvun lopulla ilmestyivät Turkuun erityisen pitkäkärkiset kengät, joiden pituus saattoi määräytyä henkilön yhteiskunnallisen arvon mukaan.

Samaan aikaan alettiin käyttää myös puupohjaisia patinuksia, jotka alkuvaiheessaan olivat rajatun väestönosan muotijalkineita taidokkaasti koristeltuine kiinnityshihnoineen.

Tämä paljastuu FL Janne Harjula väitöksestä “Jalkineet ja niiden valmistus Turussa keskiajalla ja uuden ajan alussa”. Jalkineet muodostavat arkeologisten kaupunkikaivausten runsaassa nahkaesineistössä suurimman löytöryhmän. Harjulan väitöstutkimuksen kohteena ovat Turun kaupungista ja Turun linnasta peräisin olevat jalkineisiin ja niiden valmistukseen liittyvät arkeologiset löydöt.

Tutkimuksessa havaitut erot jalkineissa kertovat ihmisten varallisuudesta ja sosiaalisesta asemasta keskiajan ja uuden ajan alun yhteisöissä. Kaikilla ei ollut kenkiin varaan, ja tiedetään, että kirkon materiaalisista lahjoituksista köyhille yhden ryhmän muodostivat juuri jalkineet. Loppuun kuluneet tai moneen kertaan korjatut kengät olivat tyypillisiä varattomalla väellä.

Lisää tutkimuksesta väitöstiedotteesta (uutinen bongattu tiedeuutisista).

Anu on löytänyt hyvälaatuisia t-paitoja: “Ikuinen laadukkaiden t-paitojen metsästykseni tuotti vaihteeksi tulosta. Uskollinen blogikommentaattorini ja ystäväni Anna antoi minulle vinkin, että Vuokko Nurmesniemen valikoimista löytyy hyvälaatuisia trikoovaatteita. Pistäydyin perjantaina Vuokon liikkeessä Pohjoisespalla ja huomasin vinkin pitävän paikkansa. Nyt minulla on kaksi t-paitaa, jotka tuntuvat hyvältä ja joissa on hyvänmallinen kaulus ja tarpeeksi pitkät hihat! Paidat ovat mukavasti väljiä ja näyttävät hyvältä myös hameenkauluksen sisään sullottuina. Harmi vain, että trikoopaitoja lukuunottamatta Vuokon liikkeen muu valikoima on aikamoista mummomeininkiä. Pientä nuorennusleikkausta kaipaisivat siis - veikkaan, että hyvännäköiset, laadukkaat ja kotimaiset vaatteet kävisivät kyllä kaupaksi.“

Isopeikko neuvoo miehiä Lumppuja ja lureksia -blogissa: “Lähtiessään naisen kanssa kaupoille miehen tulee pärjätäkseen ottaa aivan uudenlainen asenne. Pyytäessään miestä mukaan “makutuomariksi” nainen oikeasti tarjoaa miehelle ainutlaatuisen tilaisuuden seurata naisen kasvavaa iloa. Se on kuin esileikkiä, jossa nainen tekee itse kaikki työt ja mies nauttii naisen nautinnosta. Muutama kannustava lause, kuten “se on upea, näytät hyvältä” tai “värikin sopii sinulle”, kasvattavat naisen riemua ja kykyä hyväksyä peilikuvansa (se vaikein osa). Näin koettuna naisen ilo ja riemu saavat miehen silmät kiiltämään, mikä sekin lisää naisen iloa.

Nainen tietää parhaiten itse mikä sopii hänelle, joten miehen ei tule ilmaista siitä mielipidettään. Jos nainen miettii kahden vaihtoehdon välillä, on viisainta sanoa hymyillen “ota molemmat”.” (Mari Koo)

Norppa kehuu Forumin Onlyssa saamaansa palvelua: “Ehdin vilkaisemaan farkkuja noin minuutin kunnes näppärä myyjä syöksyi paikalle ja kysyi voiko auttaa. Sen jälkeen viidessä minuutissa olimme löytäneet 13 kokeiltavat farmarihousut.
Toiset kokeiltavista olivat jo sopivat, ja myyjä oli vielä ottamassa vastaan aika vauhdilla palautuneita “ei sopivia” kun jatkoin kokoelmaa eteen päin. Samainen nuori nainen jaksoi vielä rynnätä hakemaan eri kokoja omasta ehdotuksestaan. Parasta oli kuitenkin kun yksien ihan sopivien kohdalla hän sanoi arvioiden että: “Musta kyllä noi tummansiniset sopi sulle paremmin”. Olin itse samaa mieltä, ja arvostin ettei sieltä tullut lausetta; “onhan noikin ihan kivat”.
Maksaessani, vielä kerrankin ihan järjellisen summan farkuista, kiitin että prosessi oli sujunut nopeasti ja kivuttomasti. Kerroin myyjälle myös että hänestä oli ollut suuri apu. Hän tuntui silminnähden ilahtuvan ja kiitti kiitoksista.” (Mari Koo)

Ruotsissa on jo aiemmin todetty pyyhkeiden sisältävän nonyylifenoli-ympäristömyrkkyä, joka on mm. haitallista vesistölle. Nyt samat tahot eli Ruotsin luonnonsuojeluliitto ja Ruotsin vesilaitos, ovat havainneet samaa myrkkyä myös monissa vaatteissa, joita myydään mm. Stadiumiussa, Dressamanissa ja Intersportissa.

Nonyylifenoli on EU:ssa kielletty aine, mutta silti sitä on löytynyt myös täällä valmistetuista vaatteista. Myrkkyä kulkeutuu tekstiileistä jätevesiin ja tätä kautta ympäristöön Ruotsissa tonneittain joka vuosi. Luonnollisesti myrkky aiheuttaa suuria ympäristöongelmia myös niissä maissa, joissa sitä käytetään.

Ruotsalaisen tekstin kirjoittajat vaativat sekä parempaa sääntelyä että valvontaa. Lisäksi yritysten halutaan ottavan vastuuta omasta tuotannostaan ja tuotteiden ympäristövaikutuksista. Kuluttajien olisi syytä kysellä esimerkiksi ympäristömerkittyjen vaatteiden perään ja aiheuttaa näin myös yrityksille paineita vastata kysyntään.

Tyyliblogit ovat saaneet uuden helkkyvän välkkyvän tähden eli kimppakiva Lumppua ja lureksia täyttää selvästi kaivattua aukkoa! Kukapa voisi vastustaa esimerkiksi tätä lukijakysymystä (ja tietysti siihen liittyvää asiantuntevaa vastausta): “Olen seurannut blogiasi pitkään ja ollut erittäin vaikuttunut tyylitajustasi. Kysynkin nyt seuraavaa: Olen aikeissa lähteä Muhokselle istumaan iltaa paikkakunnan kuppilaan. En ole ennen juuri käynyt ravintoloissa, enkä tunne edes pienten paikkakuntien tapoja. Laitan mukaan muutaman kuvan asusta, jonka suunnittelin pukevani illanviettoon. Mitäs tykkäät?” (Mari Koo)

Pagisija törmäsi mykistävään mainontaan: “Paikallisessa ostoshel… paratiisissa näkökenttään osui korea kosmetiikkamainos, jossa kohtalokas seireeninainen katsoi ohikulkijoita utuisesti metristen ripsiensä takaa. Mutta mitä kehottikaan teksti?

Kiedo ripsesi kaunistaviin kuituputkiin!

Tämä on kyllä niin tyhjentävää, ettei sanottavaa jää.” (Mari Koo)

Uimapukuostoksilla oleminen ahdisti Tyttöä: “Ensinnäkin, bikinit on joskus kivannäköisiä, uimapuvut ei koskaan. Ne on aina mustia tai tummansinisiä, ja kammottavan muotoisia (erityisesti takapuolen kohdalta). Vaikka olisi minkämuotoinen itse, saavat tuollaiset näyttämään naisen kuin naisen karmaisevalta (poislukien ehkä Naomi Cambell). Toiseksi, kun vaatteessa kuin vaatteessa näyttää yleensä pukukopin peilissä järkyttävältä, niin kelatkaa miltä uimapuvussa näyttää!!!” (Mari Koo)