Ravintoraisio Oy on vetänyt pakkausvirheen takia Elovena-kaurahiutaleen 2 kilon pussissa pois markkinoilta. Tuotteen parasta ennen -päiväys on 21.6.2009. Elovena-kaurahiutalepussiin on pakattu erehdyksessä Sunnuntai Sydänystävän leivontalisää, joka sisältää muun muassa vehnää. (Mari Koo, lähde Finfood)

Tuija osti OBH-Nordican tehosekoittimen ja testasi sitä vauvanruuan teossa. Nyt hän pohtii itsetehdyn ja valmiin purkkisoseen hintaa, laatua ja tekemisen vaivaa: “Vauvoille tarkoitettuja teollisia valmisruokia pidetään kalliina. Jos ruoan laittaja laskisi raaka-aineiden laskemisen lisäksi hinnan ruoan valmistukseen käyttämälleen työajalle, vertailu kaupasta ostettavaan muonaan kääntyisi tasan päin vastoin. Vauvan ruokien valmistaminen itse, pakastaminen ja jälleen tarjoiluvalmiiksi lämmittäminen vie huomattavasti enemmän aikaa kuin valmisruokapurkin ostaminen ja lämmittäminen mikrossa.

“Siinähän se vauvanruoka syntyy samalla kuin aikuistenkin, ei siitä tarvitse tehdä ylimääräistä riesaa, sanoo Sami Garam Vauva-lehdessä, ja heittää vielä kysymyksen, “miksi kaiken pitäisi olla aina niin sikahelppoa?”

Lupaan harkita vauvansoseiden itse tekemistä uudelleen heti, kun arki yksivuotiaan kanssa alkaa tuntua sikahelpolta.” (Mari Koo)

Marginaalin Jani tuskailee riisipakettien kanssa: “Meinasin jo lähettää vihapostia Ben-sedälle, jonka p***amaisen samannäköiset pakkaukset olivat näköjään onnistuneet hämäämään minut ostamaan pitkäjyväistä riisiä keitinpusseissa, ja pulittamaan siitä siten melkein kaksinkertaisen hinnan tavalliseen verrattuna. Ben-sedän riisisivun kuva valehtelee, sillä tuo keitinpussipakkaus on väriltään täysin identtinen tavallisen kanssa, ja sitä paitsi sen keittoaika on minun kaapissani nyt olevan pakkauksen mukaan kymmenen minuuttia eikä samat 15 kuin tavallisella, niin kuin tuo kuva väittää. Mitä järkeä sitä silloin olisi mainostaa nopeasti valmistettavana (Uncle Ben’s keitinpussiriisin valmistus on todella helppoa ja nopeata.)?” (Mari Koo)

Halo Efekti viettää syyskuun alussa lihattoman viikon: “Olen luvannut olla ostamatta ja syömättä lihaa ensi viikon. Tarkoituksena on kiinnittää huomiota karjankasvatuksen, elintarviketeollisuuden ja ilmastonmuutoksen keskinäiseen yhteyteen.” (Mari Koo)

Kemikaalicoctailin Noora kertoo välipalapatukoista, kehottaa lukemaan tuotesisällöt ja kehuu uutta löytöään: “Raw Organic Food bareja on monia eri makuja ja Ruohonjuuri myy muistaakseni ainakin neljää eri versiota. Olen maistanut itse vasta yläkuvan Cinnamon-Raisinia, joka oli tosi hyvää (vegaani ja luomu), vaikka se näyttikin pakatulta ulosteelta. Muita makuja ovat: Fiber-Chocolate-Delite, Oatmeal Apple Pie, Cherry Pie, Vegan, Oh Honey jne. Vaihtoehtoja siis on!” (Mari Koo)

Jams on testannut Oolannin Röstitaskuja: “Minusta Oolannilla on aina ollut varsin hyviä tuotteita, mutta tällä kertaa röstitaskut eivät ihan lämmittäneet. Tosin olen toistaiseksi kokeillut niitä vain uunin kautta, ehkä pannulta saisi paremman lopputuloksen. - - - Makuja on kolmea, feta & oliivit, tomaatti & mozzarella ja tuorejuusto & yrtit. Löysin mauista kahta ensimmäistä, joita olen nyt molempia kokeillut. Tomaatti & mozzarellassa maku on selkeämpi ja pidän siitä enemmän kuin feta & oliivista.” (Mari Koo)

Soijasuikaleet ovat nykyisin ruokakaappini perusaines. Ne kelpaavat mainiosti lihaa vastaaviksi tuotteiksi esimerkiksi erilaisiin wokkeihin ja kastikkeisiin.

Soijasuikaleet ovat myös edullisia: tuollainen Soyappetitin pussi (josta myös kuva) maksaa n. 2,50 euroa S-marketissa tai Alepassa, mutta koska tuotteet turpoavat, niin 250 gramman pakkaus riittää useampaan kokkauskertaan. Suikaleet ovat siis myös varsin edullinen raaka-aine.

Lisäksi soijasuikaleita myydään kilotavarana esim. Punnitse ja Säästä -liikkeessä.

Soijasuikaleiden rakenne on mielestäni hyvä. Ja mainiota on, kun pakkauksen voi ostaa kaappiin ja se säilyy pari vuotta huoneenlämmössä. Eli soijasuikaleita voi ostaa ikään kuin varalle ihan huoletta.

Oleellista on tietysti maustaa soijasuikaleet mielensä mukaan ja hyvin, niin kuin muutkin vastaavat tuotteet (soijarouhe, -palat ja -hiutaleet), koska muutenhan ne eivät maistu miltään.

Kati kehuu leivinkiveä pizzanpaistossa: “Vuolukivinen, uunipellille sopiva irtoarina tarttui matkaan Juuassa sijaitsevasta Suomen Kivikeskuksesta, jossa pistäydyimme ohi kulkiessamme katsomassa Fabergén näperryksiä. Ainakin pizzan osalta leivinkivi toimi yli odotusten tuoden pohjaan uudenlaista rapsakkuutta. Seuraavaksi sen ominaisuuksia pitänee testata piirakanpaistossa. Kiven kosketuslämpö ehkä kompensoi sitä harmillista seikkaa, että sähköuunimme maksimilämpötila on 250 astetta, kun karjalanpiirakat kaipaisivat 300 asteen lämpöä.” (Mari Koo)

Näyttävällä kohulla lanseerattu, Stefan Lindforsin suunnittelemaan pulloon pakattu Plup-vesi on herättänyt laajaa kummastelua. Vihreän Langan pääkirjoituksessa Elina Grundstöm kertoi, että toimituksessa oli mietitty, josko kyseessä olisi vain ravisteleva kampanja ja tuotetta ei olisikaan olemassa. Hän totesi:

“Etusivun ilmoitus Helsingin Sanomissa ja Jorma Uotisen tähdittämä tv-spotti väittävät donitsinmuotoisen Plup-pullon ostamista ekoteoksi, koska kymmenen senttiä pullon myyntihinnasta lahjoitetaan Itämeren puhdistamiseen.

Sehän on valhetta. Vesipullon aiheuttamaa ympäristökuormitusta ei kymmenellä sentillä korvata. Sitä paitsi ostaja säästää saman rahan jo siinä, ettei joudu maksamaan pullopanttia. Kas kun Plup on ekoteko, mutta se ei ole palautuspullo.”

ButtUgly-Janne jatkoi pääkirjoituksen pohjalta mietintää siitä, ettei moista markkinointia pitäisi suvaita:

“Is there a dissing group I could join? In fact, could somebody please sue these persons for false advertising?”

Nyt näitä pulloja on sitten oikeasti havaittu kaupoissa. Jams kertoo:

“Olin itse aivan varma, että tämä on joku jekku. Mutta nyt olen konkreettisia pulloja Sokokselta löytänyt ja yhden kappaleen hankkinutkin. En ole sen sisältöä vielä nauttinut, en ole päättänyt pidänkö sen alkuperäistilassaan potentiaalisen keräilyharvinaisuuden vuoksi ;)”

Kuplattoman pulloveden myynti on Euroopassa ja Yhdysvalloissa laskenut alan jättien Nestlen, Danonen ja Pepsin tilastoissa. Plup on siis näidenkin lukujen valossa pahasti ajasta ja trendeistä jäljessä.

Loimaannorppa tykkää sekoitella Elovena-pikapussipuuroja ohjeen mukaan: “Olen tässä matkan varrella vähitellen ymmärtänyt, että tuotteisiin painetaan tekstejä, jotta niitä luettaisiin. Nyt satuin vilkaisemaan mitä Eloveena-paketin kylkeen on rustattu, ja siinähän neuvottiin sekoittamaan mustikkakeittoa, jugurttia ja pikapuuroainekset. Ja kerrankin tein niin kuin käskettiin. Menestys! Elovena hetki, Valion maustamaton A -jugurtti sekä Mustikkakeitto - mikä loistava yhdistelmä. Nopeaa ja hyvää! Mukaan voi heitellä vielä marjoja jos on puuhastelu-tuulella mutta ehkä kokonaisuuden etu on myös kertakaikkinen helppous.” (Mari Koo)

Näkymätön tyttö viihtyy toriostoksilla: “Olen ostanut viime aikoina vihanneksia aika paljon torilta, sellaisia jotka ovat siellä halvempia. Torilta ostaminen on kauhean hauskaa, se sosiaalisuus ja tuotteiden valinta mutta en harrastaisi jos en säästäisi. Olen kyllä oppinut ettei ihan halvinta kannata aina ostaa, pari kertaa heti homehtuvia litra puolellatoista eurolla kirsikkatomaatteja riitti.” (Mari Koo)

Atria vetää markkinoilta ison jauhelihaerän, kerrotaan Finfoodin uutisissa. Yhtiön mukaan kyseessä on varotoimi, johon päätettiin ryhtyä omavalvonnassa havaitun poikkeaman takia.

“Riskien minimoimiseksi olemme päättäneet vetää pois kuluttajien ulottuvilta kaiken jauhelihan, joka pakattiin rikkoutuneella linjalla eilen. Konerikon takia on mahdollista, että tuotteisiin on pääsyt metallia, kertoo Atrian tuoteturvallisuusjohtaja Merja Leino.

Markkinoilta poistetun jauhelihan pakkauspäivä on 11.8.2008. Leinon mukaan valtaosa tuotteista on saatu kerättyä kaupoista jo ennen hyllytystä. Listattuja tuotteita ei saa syödä.

Takaisin vedettävät tuotteet ovat Pirkka 1 000g S/N jauheliha (viimeinen käyttöpäivä 19.8.2008, EAN-koodi 6410405062994), Pirkka kevyt jauheliha 400g (20.8.2008, EAN-koodi 6410405045508), N/S jauheliha 2 kg (19.8.2008, EAN-koodi 6407840042629), N/S jauheliha 400g (20.8.2008, EAN-koodi 6407830032722), Naudan jauheliha 400g (20.8.2008, EAN-koodi 6407840042544), Kevyt jauheliha 400g (20.8.2008, EAN-koodi 6407830032432), N/S jauheliha 700g (20.8.2008, EAN-koodi 6407830032746), Naudan jauheliha 700g (20.8.2008, EAN-koodi 6407840042568) ja Kevyt jauheliha 700g (20.8.2008, EAN-koodi 6407830032616).

Kuluttajia pyydetään olemaan yhteydessä Atrian kuluttajapalveluun, josta saa lisäohjeita. Atria hyvittää kuluttajille aiheutuneet taloudelliset menetykset.”

Jos torilla on kyltti, jossa mainostetaan kantarellien olevan Saarenmaalta, niin kyseessä on todennäköisesti valheellinen väite. Näin ainakin päivän Hesarin taloussivujen (B 7) mukaan:

“Ensinnäkin, Saarenmaalla ei ole juuri laikaan kantarelleja, ja toiseksi, vaikka olisikin, siellä ei olisi poimijoita niille. Etelä-Viro on ainoa alue, josta tulee virolaisia kantarelleja”, sanoo Virossa sienibisnestä pyörittävä mies.

Suomessa ei ole mitään mahdollisuutta tilastoida, miltä paikkakunnalta marjat tai sienet ovat peräisin. Suomalaiset tukkurin mukaan alkuperän keksivät torikauppiaat, ja vastaavasti torikauppias vierittää vastuun alkuperästä tukkurille.

Eli siis ilmeisesti Saarenmaata käytetään usein mainoskikkana, kun ei jostain syystä haluta pistää esille, että sienet ovat Virosta.

Tullilaboratorion kokeiden mukaan virolaiset sienet ovat suomalaisia puhtaampia. Niissä on vähemmän sekä raskasmetalleja että radioaktiivista cesiumia.

Siis herkutelkaa kantarelleilla, mutta painostakaa myyjää kysymällä, että mistä hän tietää sienien alkuperän. Tietysti kaikkein kivointa ja hienointa on ottaa fillari alle ja polkea metsään, jossa voi tehdä omat löytönsä.

Marginaalin Jani ostaisi mieluusti ruiseväsvoileipiä marketista: “Miksihän marketit eivät myy valmiita ruisleipiä? R-kioski myy vain melko kämäisen makuista kinkkumunareissumiestä, ja ainut vaihtoehto sille on ravintolavaunun juustoreissumies, josta sitten puolestaan saa maksaa itsensä kipeäksi. Marketit myyvät vain niitä samoja vehnäleipiä parhaimmillaan kolmen eri tuotemerkin alla, ja niitä on tympeä syödä kun sen vehnäpullan lisäksi niissä on sitten vielä kilo jotain rasvatahnaa. Ei sillä, etteikö sitä rasvaa niissä kinkkumunissa ja juustoissakin olisi, joita ruisleivän väliin ängetään. ” (Mari Koo)

Tuija on tehnyt kattavan vertailun Ruoka.netin ja Ruokatori.fi:n välillä, niin palvelua, valikoimaa, pullonpalautusjärjestelmää kuin käyttömukavuutta kommentoiden: “Nettiruokakaupan tuotevalikoiman selaaminen tuntui aluksi kankealta. Kun on tottunut poimimaan tuotteita hyllystä pakkauksen ja hyllyn sijainnin perusteella, piti nyt miettiä tuotenimiä ja niiden kirjoitusasuja. Riisi- vai karjalanpiirakka? Jugurtti vai jogurtti? Tuoteryhmittäinen navigaatio tuntui ärsyttävältä: suuhygienia? Hammastahnaa minä kaipaan. Vapaasanahaku tuotteen nimellä toi listan kaikesta merkkijonon sisältämästä. Ostoskorin talletustoiminto vaikuttaakin varsin tarpeelliselta: kun kerran tekee peruslistan talouden tarpeista, sitä voi varioida tilanteen mukaan.

Testiostoskorimme tulivat maksamaan lähes saman verran, vaikkakin yksittäisten tuotteiden hinnoissa oli eroja. Tässä vertailussa ei tehty vertailua lähikaupan hintoihin, joten tämän kokemuksen perusteella en sano mitään nettiruokaostamisen hintatasosta korttelikauppoihin verrattuna. Automarketiin ajaminen maksaa eikä ajan säästökään ei ole vähäpätöinen tekijä.” (Mari Koo)

pni nauttii Helsingin Jäätelötehtaan sitruunajäätelöstä, mutta kokee kioskin pallot liian massiivisiksi: “Mielestäni tämä ns. pallo (kts. kuva) on nautinnon kannalta aivan liian iso. Jo ennen kuin on saanut ostoksena maksettua, valuu tötterön laitaa pitkin sulaa jäätelöä. Joten kun tötterön ottaa käteensä on jo osa nautinnosta pilalla kun on jäätelöä käsissä. Yltiöpäisen valumisen estämiseksi on kiireesti käytävä jäätelömassan kimppuun ja nuoltava sulanein osa pois. Jäätelömöykyn muodosta johtuen piilee tässä suuri vaara saada keltaisia läikkiä paidalle, eikä sellainen ole omiaan lisäämään nautintoa. Eikä myöskään kiire ole nautinnollista.” (Mari Koo)

Ginger Ale maistuu Vaahteramäen Linalle kesäjuomana: “Kesäruokien seuralaisena Ginger Ale ei ole yhtä makea kuin Pommac, mutta silti juhlava. Lisäksi juoma on hengeltään kuin suoraan englantilaisista lastenkirjoista: viikonloppulounaaksi voisikin valmistaa vaikka kinkkuvoileipiä ja inkiväärilimsaa. Ginger Ale kannattaa kesällä nauttia korkeasta lasista, jääpaloilla ja sitruunaviipaleilla koristeltuna.

Suomessa American Ginger Alea saa mm. Schweppesiltä (myydään ainakin Stockmannilla neljän tölkin pakettina).” (Mari Koo)

Helge V. Keitel haluaisi selvyyttä juustokohuihin ja tietoa suomalaisesta juustonvalmistuksesta: “Gorgonzolat ja Mozzarellat eivät välttämättä ole sitä, miltä ne päältä päin näyttävät. Viimeinen myyntipäivä ei elintarvikkeissa enää takaa mitään. Uudelleenpakkaus ja leimojen uudistamisesta on kuulunut jauhelihan osalta uutisia mm. Ruotsista. Vilunkia on tehty Suomessakin.

Halpaa, kierrätettyä juustoa ei kaupan ja viranomaisten mukaan ole tullut Suomeen, koska meillä “mikrobiologinen tulotarkastus on tarkkaa” ja yrityksillä on “yksityiskohtaiset omavalvontasuunnitelmat”.

Italialaisten omavalvontasuunnitelmat ja Parman elintarvikelaboratorio eivät ole estäneet juustojen uudelleenprosessointia. Tiettävästi Suomeenkin tuodaan halpaa juustoa, josta meillä tuotetaan sulatteita ja lisukkeita.” (Mari Koo)

Sannamari kauhistelee kauppalaskua: “Kassillinen normaalielintarvikkeita ja pari jotain hygieniatuotetta, ja loppulasku on aina sen noin 30 euroa. Mikä on kallistunut paljon vai kaikkiko vähän? Juusto ainakin maksaa järkyttävän paljon. Ruisleivän hinta on noussut, onneksi sitä voi haalia “tarjouksesta” ja lykätä pakastimeen. Ja lihan hinta, huhhuh. Eikä kasvisten hintakaan kai järin edullinen ole. Melkein ostin tänään lehtisalaatin pitkästä aikaa, mutta ei ei: 1,30 euroa muutamasta lehdestä…” (Mari Koo)

Viime viikon uutisissa kerrottiin, miten lentolippujen hinnoissa pitää EU:n päätöksen mukaan näkyä kokonaiskustannus (Erkalle kiitokset linkkivinkistä):

“Uusi laki määrää, että kuluttajan pitää saada tietää, mitä lippu oikeasti maksaa. Laki kattaa kaikki tavat ilmoittaa lentolipun hinta kuluttajalle.

Esimerkiksi internetissä kaupattavien lentolippujen kohdalla on ollut yleistä, että yhtiöt markkinoivat lippuja valheellisen alhaisin hinnoin. Kuluttajalle on voinut selvitä vasta maksuhetkellä, että lipun hintaa kasvattavat vielä verot ja muut maksut.”

Eli nyt siis voi vielä enemmän valittaa siitä, jos lippuja markkinoidan kympin hintaisena, mutta kokonaispotti kasvaa kaikkien maksujen myötä moninkertaiseksi.

Toinen hintoihin liittynyt uutinen on tältä päivältä. Elintarvikkeiden hinnannousuhan on nyt tuttua, ja Sinebrychoff arvioi, että oluen ja virvoitusjuomien alkukesän huono myynti aiheuttaa hinnankorotuspaineita syksyyn.

“Kolea alkukesä on romahduttanut oluen ja virvoitusjuomien myynnin. Suomen suurin panimo- ja virvoitusjuomien tuottaja Sinebrychoff on myynyt siidereitä ja kivennäisvesiä 15 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Oluen ja virvoitusjuomien myynti on laskenut 10 prosenttia.”