Näin se ekologisuus on muotia: formulatähtemme Kimi Räikkönen on mukana tuomassa lajilleen vihreämpää imagoa. HS:n urheilusivujen jutun (B 12) mukaan Räikkönen lausahti seuraavasti Kansainvälisen autoliiton FIA:N lehdistötiedotteessa:

“Jos moottoriurheilu tuo turvallisuuden ja vihreän teknologian kanssa oppimansa läksyt kaikkeen autoiluun, auttaa se säästämään ja ehkä myös pelastamaan planeettamme.”

Toinen ajaja, Heikki Kovalainen, myöntää, ettei formuloista millään saa vihreää lajia. Ensiaskeleet ovat lähinnä naurettavia: tulevassa Fujin kisassa renkaiden urat maalataan vihreiksi. Itse renkaat eivät muutu mihinkään.

Toimittaja Juha Päätalo kuvailee jutun kommentissaan formula 1:stä suuruudenhulluksi ja maailman ympäristöepäystävällisimmäksi lajiksi. Samalla hän muistuttaa, että vielä vuosi sitten Räikkönen sanoi Australiassa, ettei ole tehnyt mitään luonnon hyväksi. Ja nyt hän siis on FIA:n ympäristökampanjan mannekiini.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että aidosti vihrein teko olisi lopettaa formulat (ja samaan syssyyn moottoriuhreilua muutenkin). Sitten voitaisiin käytettää edes puolet siitä rahasta aidosti ympäristöystävällisen teknologian kehittämiseen.

Norppa osti juoksukengät: “Tossumyyjien asiantuntemus jaksaa hämmästyttää. Joku tietää malleista paljon, osaa(ja jaksaa)kysyä sekä suositella. Jaksaa ehdottaa kokoja ja kokeilee itsekin tossun päästä että onko liian pienet vai ei. Sitten on näitä “täs ois nyt nää” ja “ei tää pronaatiotuki kai haittaa” -tyyppejä. Ero oli taas kuin yöllä ja päivällä.” (Mari Koo)

Schizo-Janne vaatii kuntoteknologiaan Mac-yhteensopivuutta: “Polar ja Suunto brassailevat sivuillaan olevan vaikka mitä maailman sitä ja tätä, mutta todellisuudessa siellään ollaan idiootteja. Kummatkaan yritykset eivät kykene tuottamaan Macissa toimivaa ohjelmaa omista training-softistaan.

Pertti Perus-PC tietenkin tohahtaa, että mitäs sitten kun sen Macin osuus kaikista maailman tietokoneista on sitä ja tätä. Mutta Pertti Perus-PC on myös idiootti. Jos alkaa katsomaan trendien, urheilun ja muodin välistä yhteyttä, niin ymmärtää trendsetterien olevan erittäin keskeinen (vaikkakin lukumäärältään pieni) kuluttajaryhmä. Ja kaikkein merkittävin trendsetterien ryhmä sijaitsee Yhdysvalloissa. Näiden henkilöiden Mac-penetraatio onkin jo aivan muuta kuin Pertti Perus-PC:n luettelemat lukemat.” (Mari Koo)

Vuosi sitten Tanskassa ihmettelin polkupyörien keskiöissä näkyneitä etu- ja takahuomiovaloja, jotka näyttivät toimivan ilman mitään ilman erillistä virtalähdettä tai dynamoa. Halusin tietää valosta enemmän ja tietysti menin kööpenhaminalaiseen pyöräilyliikkeeseen kyselemään.

Kävi ilmi, että kyseessä olivat Reelight-tuotemerkin valot, jotka todellakin saavat virtansa pyörän liikkeestä magneettien avulla. Ostin pakkauksen, jonka valot olivat vilkkuvaa mallia.

Asentaminen vaatii jonkin verran työtä ja tarkkuutta, mutta onnistuu ilman aivan mahdotonta vääntämistä.

Loppuvuodesta minulta kuitenkin varastettiin koko etupyörä (pikalukitusten haittoja), joten sinne meni myös ensimmäinen etuvalo. Ostin sitten Helsingin Fillarikellarista uuden pakkauksen noin 40 euron hintaan. Tällä kertaa etuvalo oli jatkuvasti palava eikä siis vilkkuva, kuten ensimmäinen valoni.

Ja kuvassa siis kyseinen etuvalo pyörääni asennettuna: pinnoissa kiinni oleva musta mötikkä on se joku magneettijutska. Paremmin näitä asioita ymmärtävät voivat varmaan selittää paremmin!

Nyt, kun illat jälleen pimenevät, valojen hyödyt pääsevät esiin. Se on aina mukana, ei vaadi akkuparistoja ja niiden lataamista, kestää käytössä todennäköisesti vuosia eikä valoa voi varastaa, ellei vie koko pyörää.

Toki hankintahinta voi kirpaista, mutta säästöä syntyy, kun ei tarvitse paristoja tms. eikä kukaan voi viedä valoa sillä välin, kun pysähtyy käymään kaupassa. Minulta nimittäin on aiemmin viety ainakin pari tavallista valoa Helsingissä, kun olen ne unohtanut pyörään kiinni. Aikaisempien valojen kanssa myös akkuparistojen lataus meinasi unohtua, ja nyt ei siitäkään tarvitse huolehtia.

Reelight ei varsinaisesti valaise, joten pimeille poluille sitä ei voi suositella. Sen sijaan kaupungissa, jossa katuvalot loimottavat, valot edessä ja takana tuovat riittävästi tarpeellista näkyvyyttä, jota muut tielläliikkujat arvostavat ja joka tuo turvallisuutta pyöräilyyn.

Valo tuottaa pientä hankausta, josta tehofillaroija ei ehkä tykkää. Mitenkään merkittävästi tämä ei mielestäni kuitenkaan tunnu, saati haittaa matkantekoa valoisankaan aikaan.

Lisää Reelightista (ja googlaamalla tietty vielä enemmän):

HS.fi: Valo on syyspyöräilijän paras henkivakuutus (3.10.2007)

Reelight ST 150, Korson pyörähuolto, 39 euroa

Ostin elämäni ensimmäisen jalkapallon. Valinta oli helppo: olin tietoinen reilun kaupan palloista, ja koska Reilun kaupan Tähti sijaitsee lähellä kotiani, niin suuntasin sinne ostamaan pallon.

Minulla ei ollut käsitystä jalkapallojen hinnoista, mutta ajattelin, että kai sitä nyt ainakin kolmekymppiä voi pallosta maksaa. Kyseiseen palloon meni 26 euroa.

Myöhemmin suorittamani hintatarkkailu selvitti, että vastaava, tavallinen jalkapallo maksaa urheiluliikkeessä suunnilleen kympin vähemmän. Olisi varmasti hyvä, jos myös reilun kaupan palloja myytäisiin urheiluliikkeissä: silloin pallo saattaisi lähteä myös sellaisen kuluttajan mukaan, joka ei alunperin olisi juuri näitä palloja lähtenyt ostamaan. Ja samalla ehkä hiukkasen pistäisi ajattelemaan urheilutuotteiden alkuperää.

Hyvää omaatuntoahan näillä hankinnoilla itselleen hankkii: on mukava ajatella, että potkitun pallon tekijä on ehkä saanut vähän paremmat olot ja samalla on tukenut kenties esimerkiksi jonkun pakistanilaisnaisen tilannetta.

Tosin ajatusta tietysti himmentää se seikka, että muu varustus (kengät, housut, paita, sukat…) on todennäköisesti valmistettu oloissa, joiden tasosta minulla ei ole mitään tietoa enkä ostohetkellä ole edes tivannut, että mikä mahtaa olla vaatteen alkuperä.

Lisää tietoa reilun kaupan sivuilta: Hyvä tietää jalkapalloista.