Elina Loisa kirjoittaa vauvanvaatehankinnoista Kaventajat-blogissa: “Suurimman osan vauvanvaatteista hankin kirpputorilta. Sieltä voi poimia pikkurahalla mukaansa juuri omaa silmää ja arvomaailmaa miellyttävät vaatekappaleet. Vauvojenkin muoti uudistuu vuosittain, ja kirpputorilla on tarjolla useampaa vuosikertaa. Valikoima on siis laajempi kuin kaupoissa, ja tällöin on helpompi valita sukupuolineutraaleja vaatteita. Nimittäin vaatekaupoissa on pääasiassa kahdenlaisia vaatteita, eli vauvan voi pukea joko tytöksi tai pojaksi. Ja kauppojen käsitys siitä, millaisia tytöt tai pojat ovat, on kovin stereotyyppinen. - - - Vauvan sukupuolen lisäksi vaatteet voivat kertoa myös vanhempien arvomaailmasta. Joku ostaa merkkivaatteita jo vastasyntyneelle tai pukee vauvan sävy sävyyn vanhempien kanssa, toinen pitäytyy tiukasti lasten kuoseissa ja suosii Nalle Puhia, kun taas kolmas boikotoi Disneytä, mutta julistaa Muumeja. Goottirokkarivanhemmat voivat ostaa pääkallokuvioisen potkupuvun. Sama vaatekerta ei ehkä käykään tuttavapiirin seuraavalle vauvalle, jonka vanhemmat haluavat tuoda esiin erilaista aatemaailmaa.” (Mari Koo)

Kata valaisee naisen elämän tarkoituksia: “Ostin aamulla täältä Kölnistä mustan täydellisen villatakin. Isokokoinen grungetakki ja se ei kutita. Maksoi vain 30 €. Ok, saa nähdä nukkaantuuko se. Jokatapauksessa, kuten varmaan 90% naisista tietävät, elämä on yhtä täydellisen mustan villatakin etsintää, ja kun se löytää, iskee jo paniikki, että se hajoaa.” (Mari Koo)

Kesis osti farkkuja hyvän myyjän ansiosta: “Suloinen ja vaikuttavan ammattitaitoinen gaypoika (kenties vain fruittari tai dandy, mistä minä tiedän. Ja mitä väliä sillä lopulta edes on?) keräsi minulle vihjeitteni perusteella (en ole kovin muodikas, eikä lahkeiden pituus ole koskaan riittävä) lannistavan jamespinon sovitettavaksi - yhdetkään eivät istuneet. Nöyrästi tosiasiat kohdaten jouduin pyytämään poikaa kiikuttamaan minulle varuiksi vielä yhden numeron isommat kustakin mallista. Pylly näytti edelleen väärälle ja epäkutsuvalle. Tunnustin tämän pojalle, joka totesi vian olevan ehdottomasti housumalleissa eikä suinkaan itse pokaalissa. Kiitin miltei kyynelehtien ja poistuin puolijuoksua häpeän ja henkisen tuskan puna poskillani poltellen. Jo kaiken itsetuntoni hävinneenä ja kehonkuva kallellaan hiippailin toiseen nuorisoliikkeeseen. Sain jälleen itkettävän hyvää palvelua, tällä kertaa uskomattoman herttaiselta tyttöihmiseltä, joka tasaisin väliajoin kävi kysymässä tilannettani sovituskopin tiimoilla ja vaatimassa minifashionweekia koekappaleiden kanssa. Vuolaat kehut säestivät jokaista ujoa esiinpistäytymistäni, ja arvaattekin mitä sitten kävi: ostin kaikki ihanat, peppua upeasti halaavat, kyllin pitkälahkeiset ja jännittävästi miltei trendikkäät denimkappaleet.” (Mari Koo)

Jupun sarjisblogissa saadaan kehuja sukkahousuista: onko sukupuolella väliä kyseisen vaatekappaleen kohdalla?

Sanyo on kehittänyt pesukoneen, joka käyttää vettä 96 prosenttia vähemmän kuin vastaavantyyppinen kone kymmenen vuotta sitten, kertoo EcoGeek.

Ajatuksena on myös, että japanilaiset ja taiwanilaiset kuluttajat (pesukone on toistaiseksi myynnissä vain kyseisissä maissa) voivat kierrättää pesukoneen käyttöön esimerkiksi kylpyvetensä, jolloin veden käyttö. Teknologia siis pystyy kehittelemään melkoisia edistysaskeleita, jos vain halutaan.

Toisaalta tietysti omaa pyykkäystoimintaansa ja myös vaatehankintaansa kannattaa miettiä. Kimppakiva-blogissa kirjoitettiin toukokuussa:

“Kaiken ei siis tarvitse olla harmaata tai ruskeaa, mutta jotain olisi tehtävä jotta vaatteiden turhien pesukertojen määrää saataisiin vähennettyä. Ja oikeasti pesukerroista iso osa on turhia. Kuinka moni katsoo ensin onko vaatteessa tahroja ja vasta sitten haistaa kainaloista? Moni vaate lentää pyykkikoriin tahran takia vaikkei se vielä hikinen saati oikeasti epähygieninen olisikaan.”

Turisti on todennut, että voisi pihistää oman taloutensa vedenkäytöstä:

“Ei enää puolityhjiä koneellisia pyykkiä ja astioita ja perjantaina kun leikkuutan hiukseni lyhyemmäksi, niin lopetan suihkussa ylimääräisen lotraamisen, kun hoitoainetta ei enää tarvitse käyttää.

Säästöä se on pienikin säästö.”

Itselläni ei ole pyykkikonetta, eikä se tähän asuntoon mahtuisikaan. Siksi on hienoa, että taloyhtiössä on maksuttomassa yhteiskäytössä pesukone ja kuivausrumpu, ja pyykkituvan varausjärjestelmäkin toimii. Mutta se on myönnettävä, että sinkkutalouden perusvaatteiden pyykkimäärä ei useinkaan kerry niin suureksi, että täyttäisi koko ison koneen.

(Ja tuotteiden piilovesimääristhänä voi lukea Vesijalanjalki.orgista. Esimerkiksi farkkuihin huljahtaa yli 10 000 litraa piilovettä.)

The Impulsive Buy -blogissa esiteltiin kertakäyttöiset alushousut. Ajatus moisista tuntui melko älyttömältä: ei kai normaali ihminen tarvitse kertakäyttöisiä aluspöksyjä?

Kyseisten Oops! -pöksyjen nettisivun mukaan nämä kuitenkin olisivat tarpeen mm. opiskelijoille. Perustelu on seuraava: “Their busy lifestyles don’t leave much time to spend at laundromat”.

Jos jollakulla elämä menee niin kiireiseksi, ettei alusvaatteitaan ehdi pestä, niin ehkä kannattaa jo vähän huolestua.

Aikamoista kertakäyttökulttuuria. Mutta maailma on toki täynnä paljon omituisempaakin tavaraa.

Muutama päivä sitten sain postia lastenvaatteita kauppaavalta Du&Jag-kerholta. Kirjeen lähettänyt “Mia” oli kuulemma perustanut muutama vuosi sitten kerhon ideanaan tarjota lastenvaatteita edullisemmin. Nyt hän tarjosi kuukausittaista “lapselleni valmiiksi valittua” pakettia, josta ei kerrottu muuta kuin kuvaus: ” Tytöt saavat ”henkseli/nikkarihameen”, vaarinpaidan, pitkähihaisen bodyn ja legginsit. Pojille on varattu kahdet housut; toiset nikkarityyliset ja toiset puuvillatrikoota, vaarinpaita ja pitkähihainen body.” Vaatteista ei ollut kuvia, sillä “kuvat eivät tee oikeutta vaatteillemme”. Kuulemma ovat kauniita ja korkealaatuisia vaatteita. Kiva tietää edes se. Vaatteiden koon olisi sentään saanut itse valita.

En vakuuttunut enkä liittynyt. Suunnistan sen sijaan lastenvaateostoksille edelleen kirpparille, jossa saan itse valita mitä ostan, ja vieläkin edullisemmin.