Jazmanaut on julkistanut videon, jossa hän tyylikkäästi taittelee biojätepussin sanomalehdestä. Nyt vain kaikki seuraamaan Jazmiksen esimerkkiä.

“Kummasti se täyttyi parissa päivässä kaffenporoista, hedelmän / perunankuorista ynnä muista ruuantähteistä, eikä mokoma ehtinyt ruveta haisemaankaan moisessa ajassa. Kärpäsiäkään ei ole näkynyt.
Nyt tuo pussukka on ihan vakiokamaa ja itseasiassa hajuhaitat ovat vähentyneet, kun ruoantähteet eivät temperoidu perusroskiksessa päivätolkulla ja mikä bonusta: Maailma pelastuu!”

Tänään tipahti minulle, ja ilmeisesti monelle muullekin, esitäytetty veroilmoitus. Samaan aikaan Verohallinto kertoo uudistuksesta, jonka ansiosta veroilmoituksen matkakulut voi pankkitunnusten tai sirullisen henkilökortin avulla ilmoittaa netissä Veroilmoitus 2007 -sivuilla.

Jos on muutakin ilmoitettavaa, niin sitten pitää täytellä perinteisesti tiedot paperille. Verkkopalvelu ei myöskään kerro esim. mahdollisen veronpalautuksen määrää.

Verohallinto uskoo, että uusi palvelu hyödyttää noin 400 000 veronmaksajaa, joilla ei ole muuta lisättävää tai korjattavaa esitäytettyyn veroilmoitukseen kuin matkakulut.

O2 Media lanseeraa ensi viikolla halvat vuokra-autot:Smartin saa vitosella päiväksi ja kahdella kympilla viikonlopuksi. Ajoa hintaan saa sisältyä 30-100 km. Päälle tulee vielä bensat.

Halvat hinnat perustuvat siihen, että vuokra-autot toimivat myös ulkomainosmediana. Myös autojen sisältä saattaa löytyä mainostajien materiaaleja.

Ihan mielenkiintoinen tuote, jota saatan joskus kokeilla. Nettisivuilta tosin ei löytynyt infoa siitä, mitä vuokralle käy jos autolla haluaa ajaa yli 100 km. Itselläni kun lähinnä tulee mieleen auton vuokraus silloin jos pitää lähteä jonnekin syrjemmälle. En minä pikkuautolla tee mitään Helsingin keskustassa, jossa autot ovat parkissa.
Firmalla on myös esimerkki surkeasta yritysblogista, jonne on tehty huimat yksi merkintä.

Viikko sitten tuli tarve lahjan ostamiselle. Näppäränä poikana ajattelin tilata kellon, jota vastaanottaja oli jo pitkään toivonut. Ilmeisesti malli oli kuitenkin jo poistunut valmistajan valikoimista, koska sitä ei löytynyt mistään. Lopulta ajattelin, että ehkä voisin löytää sen jostain nettikaupasta.

Hetken googlailu tuotti tulosta ja kyseinen malli löytyikin Amazon.comin listoilta. Todellisena myyjäliikeenä kaupassa oli Texasilainen Watchzone. Hintaa kellolla oli 102$ ja siihen päälle löytiin kuljetus- ja käsittelykulut 37.95$, joka oli kellosta erittäin kilpailukykyinen hinta, joten annoin luottokorttinumeroni Amazonille.

Noh, tilausvahvistus ei sitten näyttänytkään hyvältä. Toimitusajaksi ilmoitettiin 2-4 viikkoa, joka yleensä tarkoittaa sitä, että tuotetta ei näy koskaan. Tästä johtuen yllätyin seuraavana aamuna melkoisesti, kun UPS-lähettifirmasta soitettiin ja varmistettiin pari asiaa. Kelloni olisi jos seuraavana päivänä Suomessa ja UPS hoitaisi tullauksen sekä verot ja laskuttaisi ne myöhemmin minulta. Samalla vaihdoin toimitusosoitteen työpaikan osoitteeksi.

Kello saapui asiallisesti pakattuna lähetin toimesta seuraavana aamuna. Kaikkiaan tilauksen jättämisestä oli tässä vaiheessa kulunut noin 36h. Siinä ajassa paketti oli lähtenyt aivan Meksikon rajalta, kulkenut keskiamerikan, Saksan ja Ruotsin kautta Vantaalle ja jaettu minulle töihin. Melkoisen nopeaa.

Nyt viikkoa myöhemmin UPS lähetti oman laskunsa: 26.95e. Se sisältää 11.50e palvelumaksua ja 15.45e veroa. Tullia kellosta ei ole mennyt. Loppujen lopuksi hintaa kellolle kertyi siis noin 125e, joka on hieman edullisempi kuin mitä kellosta on Suomessa pyydetty.

Olen ollut pitkään hyvin skeptinen nettikauppoja kohtaan, mutta tällaiset tapaukset antavat lisää luottamusta koko alalle. Netistä tilaaminen on helppoa, jos vain tietää mitä haluaa.

On siinä jotain hienoa, kun ihmiset keksivät laitteille uusia käyttötapoja ja vielä kertovat siitä havainnollisesti netissä. Eli jos kaapistasi jostain syystä löytyy popcorn-kone, niin sillä voi mahdollisesti myös paahtaa kahvipapuja. (Mari Koo)

Vilja kertoo jo vuosia tilanneensa ulkomaalaisia lehtiä suomalaisten sijaan, koska hinta on huomattavasti edullisempi: “Pahoittelen jo etukäteen jos hinnat eivät ole suomalaisten lehtien osalta tarkkoja: valitettavasti kotimaiset lehdet ovat verkkosivuillaan hyvin salaperäisiä vuositilauksen todellisesta hinnasta. - - - Tässä hieman vertailukohtia vuositilauksesta, kotiovelle toimitettuna:

• Trendi: noin 75€* vs. Elle USA: $30* (23€)
• Cosmopolitan Suomi noin 60€* vs. Cosmopolitan USA $42* (32€)
• Olivia noin 85€* vs. Marie Claire USA $28* (21€)
• Suomen Kuvalehti 151,50€** vs. TIME Magazine*** 49,95€

* 12 numeroa, ** 49 numeroa *** 81 numeroa” (Mari Koo)

Teija iloitsee, kun Ben&Jerry’s -jäätelöitä saa Kamppiin avattavasta merkin omasta pisteestä. “Kesän jätskiosasto on turvattu siltä varalta että Valtsu tekee oharit. Muistoissa se pettymysten pettymys, kun Cherry Garcian himossa törmäsi Valintatalossa tyhjään Ben & Jerry’s -kaappiin.” (Mari Koo)

Kartanon Matti on löytänyt itseään miellyttävän vanhan tavaran nettikaupan: “Sateenkaarentaa myy vanhaa ja tunnelmallista tavaraa paikoin erittäin huokeasti, vai miltä kuulostaa, esim ikkunaluukuin varustettu peili hintaan 26,50 euroa. Saa etsiä tovin, että tuohon hintaan muualta löytää. Kaupan sivut ovat myös varsin kodikkaat ulkoasultaan ja kielenkäytöltään. Ei tule oloa, että köyhä on eksynyt design-kauppaan.” (Mari Koo)

Spreadshirt-blogissa esitellään seinien koristuspulmaan helpotusta: “Ratkaisun ongelmaan tarjoaa deZign.fr, joka myy seinälle laitettavia, tarramuovista tehtyjä “taideteoksia”. Toistaiseksi sivusto toimii ainoastaan ranskankielellä, mutta uskoisin, että kielivaihtoehtoja tulee lisää lähitulevaisuudessa, sillä yritys toimittaa tuotteita kaikkialle Eurooppaan. Pienet kuviot maksavat edullisimmillaan vain 9 euroa, kun taas isommat kuviot ovat kalleimmillaan 79 euroa. (Mari Koo)

WTC:n talossa Helsingissä on avannut juuri ovensa Pikku Luomupuoti. Käväisin paikalla tänään, ja nimensä mukaisesti muutaman neliön tilassa hyllyillä näytti olevan perusvalikoimaa luomuelintarvikkeita, kuten useaita eri teelaatuja, suklaata, linssejä, viljatuotteita, spelttipastaa, mehuja, hilloja, kuivattuja hedelmiä, mysliä jne.

Luomukaupat siis todellakin valtaavat alaa Helsingissä, kuten aiemmin kirjoittelin.

Lisäksi samaiselta WTC:n käytävältä löytyi Behnford’s -niminen liike, joka tuo maahan mm. amerikkalaisia, australialaisia ja brittiläisiä elintarvikkeita. Eli jos tuntee kaipuuta maapähkinävoihin, inkivääriolueeseen, jenkkigrillikastikkeeseen, salt&vinegar-perunalastuihin, vaahtokarkkeihin, vaahterasiirappiin, kakkuaineksiin tai pallonmuotoisiin purukumeihin, niin tuolta niitä saa.

Behnford’silla sivuilla on nettikauppa, jossa voi tutustua valikoimaan. Nettikaupan kautta tuotteet voi tilata myös niin, että noutaa ne liikkeestä ja maksaa 0,50 euroa pakkauskuluja.  

Zepander paljastaa pari löydöstään: “Elovenan proteiinipitoinen kaurakeksi on 130 kcal välipala ja tosiaan pitää nälkää aika hyvin. - - - Stokkan karkkipuolelta saa kahta makua myslipatukkaa, joissa on suklaapohjat. 30 g = 130 kcal.” (Mari Koo)

Jostain syystä olen aiemmin ohittanut kauppojen ns. varrasleipävalikoiman. Jokin aika sitten kuitenkin tartuin yhteen kuivaleipäpakettiin, ja sen jälkeen tämä raksuva rukiinen on kuulunut vakiotuotteisiin. Selkeästi leipä aiheuttaa jonkinlaista himoa, eli ei voi tyytyä vain yhteen pieneen palaseen kerrallaan, vaan varrasleipää sopivilla llisukkeilla rouskuttaa helposti runsaasti.

Koko kuivaleipävalikoimaa en ole vielä ehtinyt läpikäymään. Tällä hetkellä kärkipaikkaa pitää Rainbow’n 750 gramman paketti (2,99 €/paketti eli 3,99 €/kg, hinnat ovat lähikaupastani eli S-marketista) , jonka valmistaja on Linkosuo. Linkosuo myy myös omalla tuotenimellään vastaavaa tuotetta, mutta sen hinta on korkeampi.

Tässä tuotteessa on huonona puolena pakkaus. Sinkkutalouteen riittäisi vähempikin kerralla, ja lisäksi muovipussiin pakatuista leivistä osa rasahtelee pieniksi paloiksi.

Parempi pakkaus on esimerkiksi Meripoika-luomuleivällä (7,30 €/kg). Ruiskarpaasi on sinkkutalouteen kätevimmässä, alle 400 gr pakkauksessa (6,89 €/kg). Meripoika oli omaan makuuni Ruiskarpaasia parempaa.

Aikomukseni on testata Linkosuon nokkosvarrasleipää jossain vaiheessa, jos tunnen kaipaavani vaihtelua.

Hyvänä puolena varrasleivissä on tietysti se, että eivät kovin nopeasti vanhene. Haittapuolena on se hajoilevuus, eli leivät rasahtelevat helposti pieniksi paloiksi ja muruja syntyy runsaasti.

Vinkki niille helsinkiläisille ja vantaalaisille, joiden nurkissa notkuu atk-romua: Työ & Toiminta ry ottaa vastaan kierrätyskeloista sähkö- ja elektroniikkaromua. Kotitalouksilta ei peritä maksua vastaanotetuista tavaroista. Yhdistyksellä on myös noutopalvelu, josta tosin peritään pieni maksu. Kierrätystavaratalossa Myllypurossa myös kaupataan korjattuja tuotteita eteenpäin. (Mari Koo)

3G-liittymiä voi nyt verrata nettipalvelun avulla (via).

Kari A .Hintikka ehti hieman vilkaista palvelua:

Pikaisella räpläyksellä aika vaatimattomallakin 3G-kuukausikommunikoinnilla on kymmenien eurojen ero. Palvelun tarkempi testaus jäi tällä kertaa tekemättä, mutta ainakin sillä saa nopeaa osviittaa eri operaattorien ja liittymätyyppien tolkuttomaan viidakkoon.

Hintikka kehaisee myös Kauppakori.fi -palvelua.

Kauppakori.fi on jo nykyisellään uskomattoman laaja ja kattaa pienemmätkin paikkakunnat. Massiivisesta datavarannosta ja vertailuvaihtoehtojen runsaudesta huolimatta kokonaisuus on helppokäyttöinen.

Nyt kun reissu on ohi ja kotimaa kutsui, jaetaanpa pieni palanen kuluttajaa kiinnostavaa tietoa matkalta.

Hinnoista sanottakoon, jotta edullista kaikki järjestään. Vaan jos pidemmän aikaa meinaa reissata, kannattaa opetella myös mikä on paikallisittain edullista, eikä pelkästään halpaa suomalaisittain. Tällöin myntti riittää pidemmälle, eikä tule höynäytetyksi. Ainakaan pahemmissa määrin.
Ruoka on hyvää ja halpaa. Parin kuukauden reissulla söin aina ravintoloissa tai katukeittiössä. Katukeittiössä perusateriat maksavat 20-80 tbh riippuen löytyykö annoksesta kasviksia, kanaa, possua vaiko mereneläviä. Lisukkeeksi annoksista riippuen sitten riisiä tai nuudelia. Ravintoloissa tulee pieni miljöölisä, mutta konkurssiin sielläkään ei onnistu helpolla itseään syömään. Paikan tasosta riippuen hinnat alk. 40 tbh. Ja paikan ulkonäkö ei aina ole suoraan verrannollinen ruuan maukkauteen! Kannattaa myös kokeilla muutakin kuin thairuokaa. Mm. italialaiset ravintolat olivat järjestään loistavia.
Ateriointiin kuuluu myös perinteikkäästi juominen. Vesi kustantaa ravintoloissa 10-20 tbh. Virvoitusjuomat pienissä pulloissa 15-20 tbh ja olut koosta riippuen 50-90 tbh. Esim. iso pullo (660 ml) paikallista Changia useimmissa ruokapaikoissa 80 tbh.

Majoitus on myös oleellinen osa reissua ja valikoimassa riittää. Isommissa paikoissa (Bangkok, Chiang Mai) löytyy myös luksushotelleja, joissa saa pulittaa itsensä kipeäksi eurooppalaisin hinnoin. Muutoin hintatietoinen etsii suositellun guest housen ja majoittuu yksin tai paritellen edullisesti. Bangkokissa yhden hengen huone 200-300 tbh, 2 hengen huone alk. 350 tbh. Halvimmat huoneet yleensä tuulettimella, jos halajaa ilmastointia, hintaa lisääntyy yleensä 50-100 tbh. Saarilta löytyy pieniä majoja ilman mukavuuksia n. 100-200 tbh ja sitä mukaa kun lisää hintaa, saa enemmän mukavuuksia, oman suihkun, ilmastoinnin jne. Omalla reissulla halvin majoitus oli 70 tbh, joka oli 2 henkilön minikommuuni Chiang Maissa ja kalleimmat yöt vietettiin Ko Phi Phillä, jossa pelkkä huone kustansi 800 tbh. Majoituksista onnistunee toisinaan myös tinkiä hieman, jos aikoo viipyä pidemmän aikaa samassa paikassa. Ruuhka-aikana tosin ei takeita onnistumisesta, koska tulijoita riittää.

Vaatetus ja muu höpöhöpö ostellaan joko ostoskeskuksista taikka sitten markkinoilta, joita löytyy joka kylästä ja kaupungista. Edullisimmat markkinat löytyvät Bangkokista sekä Chiang Maista. Valitettavasti jotkin ryhmät ovat näemmä makselleet kiskurihintoja, jolloin myyjien lähtöhinnat nykyisin saattavat olla kovin hurjia. Pää kylmänä ja ensimmäinen hinta vain tarpeeksi alas, niin on sitten helpompi jatkaa. Myös paljousalennus onnistuu, eli useampi tuote niin kappalehinta tipahtaa helpommin alemmas.
T-paidoista lähtöhinta on yleensä 250 tbh,  itse maksoin 100-150 tbh välillä riippuen myyjästä ja paidan tarveasteesta.

Käytännölliset armyshortseista pyydetään melkein mitä vaan, maksaa kannattaa ehkä n. 450-500 tbh.

Kalastajanhousut kuvioilla tai ilman, eri kokoisina alk. 70 tbh.

Kengät, sandaalit sun muut jalkineet. Lähdöt taas lähempänä 2000 tbh, oikeampi hinta jotain 500 tbh luokkaa. Allekin.

Aurinkolaseista ei yli 200 tbh kannata maksaa. Vaikka olisi minkälaiset reiskat.

Thaihieronta kustantaa 200-300 tbh tunnilta. Thaihieronta on siis hieman joogatyyppinen ratkaisu, jossa väännellään ja käännellään kroppaa asentoihin ja manipuloidaan painelemalla verenkiertoa. Öljyhieronta on hieman rentouttavampi ratkaisu ja kustantaa yleensä 50 tbh enemmän tunnilta kuin thaivastaava. Jalkahieronnasta saa yleensä pulittaa 200-250 tbh per tunti.

Yleisesti ottaen, tinkiminen kuuluu kaupantekoon. Thaimaassa se on vielä kohtuullisen helppoa ja jopa hauskaa. Eikä missään tapauksessa kannata ottaa liian henkilökohtaisesti. Normaalisti myyjä pistää ensin hinnan taskulaskimeen ja ojentaa sen ostajalle. Tämän kuuluu hymyillä ja pistää oma hintansa. Nyt vastaavasti myyjä naurahtaa, että ei nyt näin halvalla. Sieltä sitten vuorotellen naputellaan ja jossain kohta löytyy oikea hinta. Jos tulee pattitilanne, niin sitten seuraavalle kojulle. Kaikkien kanssa ei vain aina kaupanteko suju helposti. Just business, nothing personal!

Tässäpä jotain pientä äkkiseltään. Tarkennuksia saa vaikka pyytämällä meilitse tai kommenttilaatikkoon. Jonne myös saa kirjoitella omaa hintatietouttaan kyseistä maasta.

Kurssin voi tarkistaa esim. osoitteesta http://www.forex.fi/

Helsingissä ei ole kovinkaan montaa kamerakauppaa. Tai ainakaan sellaista, josta saisi myös ammattitavaraa kohtuulliseen hintaan (vrt. esim. Saksasta tilaaminen) sekä vielä hyvää ja ammattitaitoista palvelua. Digikameroiden yleistyminen on taas ajanut alas monia kuvakehitykseen erikoistuneita valokuvaliikkeita. Muutamia laatukauppoja Helsingistä kuitenkin löytyy.

Kuten monessa muussakin asiassa, niin myös kameroissa, pienistä kivijalkaliikkeistä saa parasta palvelua ja useimmiten myyntihinnat ovat isoja ketjuja edullisempia. Liikkeet ovat listalla satunnaisjärjestyksessä.
TOP3-kameraliikkeet Helsingissä:

1. Telefoto

Keskustan laadukas kamerakauppa, josta saa loistavaa palvelua. Lowepron laukkuja löytyy runsas valikoima suoraan hyllystä edulliseen hintaan.

2. Topshot

Isompiin ostoksiin laatupaikka, josta saa hyviä pakettitarjouksia. Asiantuntemusta löytyy ja huumorintajua myös.

3. Optotek

Käytettyä ammattilaiskamaa runsaasti. Nikonistien paratiisi.

Voi olla, että unohdin listalta jonkun laatuliikkeen. Mitä kamerakauppoja lukijat suosittelevat.

ps. listalle ei ole laitettu pelkästään ammattilaisille tarkoitettuja liikkeitä

Zepa vinkkasi sähköpostilla, että Finlaysonin ja Arabian tuotteiden hankintaa suunnittelevien kannattaa nyt suunnata Arabian Helsingin tehtaanmyymälään.

Arabian tehtaanmyymälässä on ihan uuden näköistä, Finlayson on vallannut puolet tilasta! Lisäksi, Finskillä on järjettömät alennusprossat tekstiileistä, jotain 50 ja 70 sojottaa joka tiskissä Arabian kivitavaran puolella on taas eri värisiä kakkoslaadun Teemoja myös järjettömät määrät, ja 2-laadun teräsjuttuja paljon alennuksessa myös.

Alceste Gray ei viihtynyt Pizza Hutissa jouluostostensa lomassa kolmesta eri syystä, joista ensimmäinen kuuluu: “Vaikka siellä tulee käytyäkin vain kerran kahdessa vuodessa, ei se ole mikään syy poistaa Cheese Lovers -pizzaa listalta.“

Appleen tykästyneille tiedoksi: Apple Storessa ale tänään ja vain tänään (via).

EMMA, Espoon modernin taiteen museo, palkitsee S-etukortin omistajia. Normaalihintaisesta lipusta (7€) saa S-kortilla euron alennuksen. Kerrankin etukortista oli kouriintuntuvaa hyötyä. Sponsoroidut liput ovat yleistyneet viime vuosien aikana ja en ainakaan itse muista milloin olisin ihan täyttä hintaa museolipusta maksanut. Hyvä niin.

EMMA ja koko weegee-talo vaikutti näin ensikertalaisen näkökulmasta oikein hyvältä. Museokaupassakin oli vanhoja retroleluja, ajalta jolloin lelut tehtiin kestämään.